Kaksplus.fi

torstai 27. heinäkuuta 2017

Kaikki päättyy aikanaan

Ajattelin, että jätän tämän postauksen kirjoittamatta. Lopulta päätin kuitenkin tulla raapustamaan muutaman rivin. Tuskin tästä kovin pitkää sepustusta tulee.

Innostus bloggaamista kohtaan on kadonnut, toisaalta aikaakaan ei tunnu enää olevan. Tai ainakaan syksyllä sitä ei enää ole (aloitan kokopäiväisen työharjoittelun ja teen iltaisin myös muutamia koulukursseja). Ja kun ei ole innostusta ja paloa kirjoittamista kohtaan, on vaikea saada postausta kirjoitettua silloin kun sitä aikaa jostain ilmaantuukin pieni hetki. Tämä blogi on viime aikoina vain nostanut stressitasoani, ja bloggerin avaaminen on vain ärsyttänyt. Niinpä olen päättänyt lopettaa bloggaamisen.

En poista blogia (ainakaan vielä), mutta joskus sekin saattaa tapahtua. Jatkan kuvien päivittämistä Instagramiin, sielä tulee entiseen tapaan olemaan pienistä arkisista hetkistä otettuja puhelinkuvia, ei mitään stailattuja kauniita järjestelmäkameralla kuvattuja otoksia. Tervetuloa seurailemaan, mun tili on siis @_annieni.


Kiitos sulle, joka luit juttujani. Erityisen iso kiitos sinulle, joka jaksoit kommentoida postauksia ja tsempata mua vaikeissa tilanteissa! Ette uskokaan kuinka tärkeitä ne tsempit on ollu mulle <3

Ps. Oon viime kuukausien aikana edistyny osteotomialeikkauksesta toipumisessa. Pystyn nyt kävelemään sisätiloissa melkein kaiken tarvittavan, joskus ruuanlaitossa otan pyörätuolin avuksi. Lisäksi oon viime aikoina pyöräillyt, tavoite ois käydä joka päivä edes pieni lenkki. On niin huippua kun voi nauttia liikunnasta, vieläpä ulkona kun samalla voi nauttia kesäisestä luonnosta ja raikkaasta ilmasta.

keskiviikko 5. heinäkuuta 2017

Ylitin itseni - ompelin puuvillakankaasta!

Kesällä aika taitaa kulkea jotenkin tavallista nopiammin. Tuntuu että päivät sujahtaa mahotonta vauhtia ohi ja illalla mietin, että taas jäi sekin juttu tekemättä. Haluan nauttia kesästä ja lomasta perheen kans, toisaalta pitäis kuntoilla ja koittaa jaksaa kuntouttaa jalkaa (ennen pitkää lomareissua kävin melkein päivittäin pienellä pyörälenkillä!). Koulutehtävätkin vaatii oman aikansa, joten blogi on jäänyt vähemmälle huomiolle.

Ompelin jo ennen juhannusta pikkusiskolle kukkapaidan hänen toiveidensa mukaisesti. Mulla ei ollut kaavoja käytettävissä, mutta käytin apuna siskon paitaa. Erityisenä toiveena siskolla oli saada niskaan pisarahalkio, jonka onnistuinkin yllättävän nätisti toteuttamaan.

Projektin alussa tuntui, että en todellakaan osaa ommella ohuesta puuvillakankaasta paitaa, vieläpä ilman kaavoja. Lopulta kuitenkin onnistuin, vieläpä niin hyvin että pikkusisko oli erityisen tyytyväinen uuteen paitaansa. Tässä projektissa tulin tehneeksi monia semmosia juttuja, joita en ollut aiemmin tehnyt, muun muassa tuo pisarahalkio ja itsetehty vinokanttinauha sekä kaareva helma sivuhalkioilla. Lopputulos ja hyvä fiilis todellakin palkitsi! Kiitos siskolle, kun rohkaisit matkan varrella <3 Ehkäpä uskallan kokeilla jotain vastaavaa itsellekin, josko jo ennen syksyn reissua?


torstai 15. kesäkuuta 2017

Lasten juttuja ja pyöräilyä

Lasten juttujen lukeminen ja kuuleminen on niin mahtavaa, että kirjoittelin taas ylös muutamia juttuja. Viime kuukausien aikana Pikkuveli on ottanut mahottoman spurtin puheenkehityksessä, nykyään puhetta tulee lähes koko ajan ja se on selkeää. Oikeastaan vielä joulun aikaan puhetta ei tullut ollenkaan, lukuunottamatta muutamia pieniä sanoja. Puolessa vuodessa tilanne on muuttunut hurjasti. Pojalle on nyt iskenyt kyselyvaihe: "Mikä tämä on? Missä isi on?"

Pikkuveljen juttuja

Pikkuveli (2v 5kk) kyseli kotipihassa pyörätelineen ohi kulkiessa: "Missä minu pyörä?"
Johon Isoveli vastas: "Kaupassa myynnissä!"
Tämän keskustelun jälkeen käytiin ostamassa Pikkuveljelle kevyt potkupyörä, jolla hän on innoissaan potkutellut omassa pihassa. Välillä toki kaatuilee, ja silloin kuuluu vain: "Hups keikkaa!"


Pikkuveli on nykyään tosi innostunut muistipeleistä, ja hän osaakin hienosti pelata. Välillä vähän oikastaan säännöissä, mutta harjottelemalla oppii. Aika usein kuuluu Pikkuveljen suusta "Pelataan muistipeliä! Pelataan muistipeliä!" Yhtenä iltana Pikkuveli sitten kyseli: "Äiti, tuutko pelaamaan mun kans muistipeliä?" Ennen kysymistä hän oli jo asetellut kortit sievästi riveihin, vieläpä taustapuoli ylöspäin. Niin reipas ja taitava poika! <3

Isoveljen juttuja

"Minusta tulee isona naistennaurattaja" tuumaili Isoveli talvella ollessaan noin 4v 1kk.

"Mun lempiruokaa on kalan kehys (= kalan paistettu filee), makkaran kuori ja mansikat" kertoi Isoveli noin 4v4kk iässä. Mistä lie keksinyt tuon kalan kehyksen...


Semmosia juttuja muistui mieleen tällä kertaa, varmasti monta muutakin kivaa sutkausta ovat sanoneet, ne pitäisi vaan heti muistaa kirjottaa ylös!

Ps. Kotipihassa nurmikolla pojat pyöräilevät ja potkuttelevat toisinaan ilman kypäriä, mutta jos etupihan soralle tai liikenteeseen lähdetään, niin sitten ehdottomasti laitetaan kypärät päähän. Pikkuveljeä ei kyllä vielä uskalla potkupyörällään päästää liikenteeseen edes kypärän kans. Tiiän kyllä, että olis ollut järkevää opettaa lapsille alusta asti, että kypärät pitää aina olla päässä kun pyöräillään, ympäristöstä riippumatta. Pitäisikin yrittää skarpata tässä kypäräasiassa, eivät he itse saa kypäriä kaapista päähänsä.

Minkälaisia kokemuksia teillä on potkupyöräilystä? 
Onko siitä ollut apua oikealla pyörällä pyöräilyn oppimisessa?