Kaksplus.fi

torstai 30. huhtikuuta 2015

Kun mies munkkeja leipoi

Mitä tapahtui, kun mies alkoi munkkeja leipomaan? No, sotkua tietenkin. :D Lopputuloksena oli kuitenkin myös aivan mahottoman herkullisia munkkeja. Mulla ei oo antaa teille ohjetta nuihin miehen leipomiin munkkeihin, mutta jostaki netin syövereistä se ohjeen kuuklaili.

 Mun miehen mielestä ei ole vappua ilman simaa ja munkkeja, joten hän on tänäkin vuonna tehnyt meille simaa. Ja nyt myös leiponut munkit. Kyllä minä nautin (ja siivoan joskus myös sotkut)!


Insinöörimies kun on kyseessä, niin hiivataikinan neste mitattiin toki hyvin tarkasti. Apuna käytettiin äitiyspakkauksessa tullutta kylpyveden lämpömittaria. Ja taikina täytyi jakaa tasan 25 osaan, eihän munkit muuten onnistu. Onneksi ei tarvinnut keittiövaakaa kaivaa esiin! ;)

Munkinpaistaja työssään, vaimo tuli vesikielellä oottelemaan lopputulosta :)
Herkullinen lopputulos! Isovelikin sai omansa :P
Lopputulos oli kuitenkin mitä parhain, joten mies saa kyllä jatkossakin leipoa meille munkkeja vapuksi! Voin kertoa teille, että tämä munkkien leipominen oli kyllä ihan ennennäkemätöntä touhua miehen osalta.

keskiviikko 29. huhtikuuta 2015

Ajatuksia henkilökohtaisen avustajan palkkaamisesta

Tällä viikolla meidän perheen elämässä on puhaltanu uusia tuulia. Oon nimittäin saanu henkilökohtasen avustajan, joka auttaa mua muun muassa arjen pyörittämisessä ja lastenhoitojutuissa. Ajattelin nyt kirjoitella vähän ylös ajatuksia, mitä on mielessä viime aikoina pyöriny liittyen tähän avustajahommaan.

Ajatus avustajan "hankkimisesta" alkoi pyöriä mun mielessä joskus alkuvuodesta, kun huomasin (lue: annoin itseni huomata) miten hankala mun oikiasti on selvitä kaikista arkisista askareista ilman miehen apua. Ja ei, meijän tilanteessa ei oo tapahtunu mitään vauvan syntymää suurempia muutoksia. Nyt vain itsekin heräsin tähän tilanteeseen. Toki mies edelleenkin auttaa mua tarpeen mukaan. Havahduin siihen, ettei oo oikein, että mies esimerkiksi siivoaa aina melkein koko kodin sen takia, etten mää siihen pysty. Kohta käy pian niin, että mies väsyy liikaa. Väsyminen ois ihan "normaaliakin" kun työn lisäksi pitäis hoitaa kaikki kotityötkin, joita vaimo ei saa ite tehtyä.

Apu tähän on henkilökohtanen avustaja, jonka palkan maksaa kotikaupunkini. Kaupungin vammaispalveluvirasto myönsi mulle avustajan 16h/viikko. Mun tehtäväksi jäi hankkia avustaja, ja tämä olikin tosi helppoa; soitin vain pikkusiskolle :) Sisko otti ilomielin työn vastaan, onneksi. Kiitos vielä näin virtuaalisestikin, H! :)

Avustaja (tuntuu hassulta kirjoittaa pikkusiskosta avustaja) aloitti työnsä tällä viikolla, kun hänellä alkoi koulusta kesäloma. Tällä viikolla työtunteja kertyykin vähän normaalia enemmän, joten me on siivouksen ja arkitouhujen lisäksi käyty uimassa ja shoppailemassakin yhdessä. :) Avustaja siis toimii mun apukäsinä ja jalkoina, auttaa mua sillon kun on tarvis. Tänään oltiin shoppailemassa ja ruokaostoksilla, ja lapset oli mukana. Oli kyllä mukava reissu, kun avustaja auttoi mua ruokaostosten, vauvan turvakaukalon, rattaiden ja Isoveljen nostelemisessa ja Isoveljen perässä juoksemisessa :)


Mun olo on nyt tosi helpottunut kun oon myöntänyt itellekin, etten enää selviä kotiaskareista ja lastenhoidosta samalla tavalla kuin muut. Voin huolettomammin ottaa apua vastaan, kun oon myöntänyt tilanteen itelleni.

Juuri pikkusiskon, tutun ihmisen, palkkaaminen avustajaksi oli kyllä tosi hieno juttu. Pikkusisko kun tuntee meidän perheen tavat ja lastenhoitoon liittyvät jutut jo entuudestaan niin tutustumiseen ja toimintatapojen opetteluun ei mene aikaa. Voin rennosti olla oma itseni, ja niin voi olla avustajakin.

Uskoisin, että pikkusiskokin on aika mielissään uudesta työstään, kukapa nyt ei haluaisi työkseen hoitaa vauvaa, käydä uimassa, saunoa ja shoppailla. :) Toki työnkuvaan kuuluu ikävämpiäkin tehtäviä, kuten siivousta ja vaipanvaihtoa. Toki hoidan itse pääsääntöisesti Pikkuveljen ja vaihdan kakkavaipat, mutta kyllä avustajakin välillä auttaa lastenhoidossakin.

lauantai 25. huhtikuuta 2015

Sosetehtailu voi alkaa!

Meijän vauva ei kuulkaa oo enää mikään ihan pieni vauva. On nimittäin alotettu jo kiinteitten ruokien maistelu. Viime viikolla annoin ensimmäistä kertaa perunaa Pikkuveljelle. Peruna ei kuitenkaan ollut pojalle mieleen yksistään, vaan sai aikaan yökkäysrefleksin. Seuraava kokeilu oli alkuviikosta ja ruokana oli tällä kertaa peruna-porkkanasosetta. Porkkana toi soseeseen vähän makeutta ja pieni määrä sosetta tais mahaankin asti päätyä. Siitä on sitten pikkuhiljaa suurennettu annosta, kerran päivässä oon sosetta antanut. Nyt pikkuisen masuun päätyy jo jääpalan kokoinen annos peruna-porkkanaa.


Aloitin tosiaan kasvissoseella ja vasta tänään annoin maisteltavaksi ensimmäisen kerran hedelmäsosetta, makuna oli päärynäsose. Ja kylläpä tuntuikin olevan herkkua! Kieli vaan lippas pikkuisella kun päärynää syötiin, eikä sitä yhtään puskettu ulos suusta. Ihan eri tavalla sujui tuon makean hedelmäsoseen syönti. :)

Peruna-porkkanaa
Isoveljen kiinteiden aloitus on mulla vielä hyvin mielessä. Silloin lusikkaruokailu tuntui sujuvan helpommin heti alusta alkaen. Isoveljelle annoin d-vitamiinit lusikalla ihan pienestä pitäen, joten hän tottui lusikkaan jo hyvissä ajoin ennen kiinteiden aloitusta. Tällä toisella kierroksella oon lisännyt d-vitamiinitipat (samassa purkissa on myös maitohappobakteerit) maitopulloon, joten lusikka ei oo tullut vauvalle niin tutuksi. Yllättävän hyvin on kuitenkin sujunut soseiden syönti :)


Tästä nyt pikkuhiljaa olis tarkoitus lisätä vauvan makurepertuaaria. 1-2 uutta makua / viikko voisi olla ihan sopiva tahti. Ensi viikolla ajattelin laittaa taas sosetehtaan pystyyn ja kokkailla Pikkuveljelle ainakin bataatti-peruna-porkkanasosetta ja ehkäpä seuraavaa viikkoa varten jo peruna-kukkakaalisosetta.

Mulla on siis suunnitelmissa tehdä itse vauvalle kasvissoseet ja ehkä myöhemmin myös liha-kasvissoseet. Hedelmä- ja marjasoseet saa kyllä olla muiden äitien tekemiä, ostan ne ihan suosiolla kaupasta. Soseiden kokkailuun on montakin syytä, yksi tärkein niistä on ilo siitä, kun näen vauvan tykkäävän itsetehdyistä soseista. Toisena tulee hinta, onhan itsetehdyt soseet paljon edullisempia verrattuna kaupasta ostettuun.

perjantai 24. huhtikuuta 2015

Kuka kirjottaa?

Pieni esittely taitaisi olla paikallaan. Kuka tätä blogia oikein kirjottaa?

Oon Anniina, kahden pojan äiti, ikää 25 vuotta. Oon tavallisen perheen vähän erilainen kotiäiti Pohjois-Pohjanmaalta. Mulla on synnynnäinen liikuntarajoite, mutta siitäkin huolimatta oon aika tavallinen äiti. En halua salata liikuntarajoitettani, vaan kirjoittaa siitä avoimesti. Siksi kerron jo heti kättelyssä, että liikuntarajoitteeni on toiselta nimeltään cp-vamma. Tiedän, että ihmisillä on ennakkokäsityksiä cp-vammasta; monet luulevat sen olevan yhtäkuin kehitysvamma. Näin ei kuitenkaan aina ole, kaikilla cp-vammaisilla ei siis ole kehitysvammaa, vaan voi olla "vain" liikuntarajoitteinen. Niin kuin minä olen. Kirjoittelen myöhemmin tarkemmin cp-vammasta ja siitä, miten se vaikuttaa meidän arkeen ja elämään.

Harrastan ompelemista ja leivon jonkin verran. Herkkuja täytyy aina olla pakastimessa, vieraiden varalle. Ja mitä minä muuten söisin päiväkahvin kaverina? :) Tykkään myös ruuanlaitosta, varsinkin jos saan kokkailla yksikseni rauhassa. Tämä ei toki ole useinkaan lapsiperheessä mahdollista, useimmiten ruuanlaitossa kaverina on 2-vuotias pikkuapulainen. Yksi asia josta haluan tehdä itselleni harrastuksen, on tämä blogi. Ja valokuvaaminen, meillä otetaan liian vähän kuvia ns. arkielämästä, joten jospa blogin myötä innostuisin enemmän kuvaamaan.

Tässä blogissa vilahtelevat poikani, joita voisin kutsua vaikkapa Isoveljeksi (syntynyt 12/12) ja Pikkuveljeksi (syntynyt 1/15). Perheeseemme kuuluu myös isi. En halua kertoa lasteni tai mieheni nimiä täällä blogissa, koska haluan kunnioittaa heidän yksityisyyttään. Aion tulevaisuudessa ladata tänne blogiin kuvia, mutta niissä ei tule näkymään lasten tai miehen kasvoja. Toivon, että te lukijat ymmärrätte tämän yksityisyysjutun, näin ollen kommeteissakaan ei olisi suotavaa puhua lapsista tai miehestäni heidän oikeilla nimillä. :) Kommentit ovat kuitenkin toivottuja!

Me asutaan Pohjois-Pohjanmaalla paritalossa. Talo ei oo mikään luksus, eikä meillä oo hienoja designhuonekaluja. Saatanpa kuitenkin joskus kirjoitella jotain sisustusjuttujakin ylös tänne blogiin. Kiinnostaako sua pienen budjetin sisustusjutut?

Tuikitavallinen blogi, jota kirjoittelee vähän erilainen äiti. Lähiaikoina tulossa juttua muun muassa vauvan kiinteiden aloituksesta ja ompeluksista. Jospa viihtyisit jatkossakin lueskelemassa meidän touhuista!

Perunarieskat

Yhtenä päivänä alkuviikosta tein ruuaksi perunamuusia ja jauhelihakastiketta. No perunamuusia jäi, niin päätinpä tehä siitä perunarieskoja. Joskus aikasemmin löysin netistä perunarieskojen ohjeen, jota vähän muokkailin omaan makuun paremmin sopivaksi. Näitä rieskoja on kyllä tosi nopea ja helppo tehä jämämuusista. Helposti saa iltapalalle herkullista rieskaa! Ja mikä parasta, ainekset löytyy ainakin meillä aina kotoa, jos siis on perunamuusia.

Nam nam!
Laitan tähän sen ohjeen millä oon ite tehny. En kylläkään mittaile muusin määrää, joten vähän sinnepäin on tämä mun ohje. Jauhotkin laitan vähän sinnepäin, sen verran että taikina näyttää sopivalta. Joka kerta on tullu vähän erimakuista, mutta herkkua kuitenki!

Perunarieskat

4   dl   perunamuusia
2         munaa
1   tl   suolaa
4   dl  vehnäjauhoja

Sekoita munat perunamuusiin, lisää suola. Lisää seokseen jauhot, sekoita vain sen verran, että saat ainekset sekaisin. Älä tee sitkoa. Painele taikinasta jauhotetuin sormin rieskoja pellille, pistele haarukalla "reikiä". Paista 275 asteisen uunin keskitasolla noin 8 minuuttia, kunnes rieskoihin tulee ruskeita laikkuja. Herkuttele lämpimänä kylmän maidon kans! :)

keskiviikko 22. huhtikuuta 2015

Pikkuveli 3kk

Ajattelin kirjoitella nyt vähän ylös asioita Pikkuveljen kehityksestä. Kuvittelisin, että myöhemmin on mukava lueskella, mitä vauva on milloinkin osannut ja mitkä asiat ovat olleet pinnalla arjessa. Niinpä vauvavuoden ajan kirjoitan kuukausittain postauksen liittyen pikkuveljeen.


Pikkuveli on nyt siis vähän reilu kolmen kuukauden ikäinen, oikein reipas pikkumies. Yöllä meillä nukutaan, sillä pikkuveli syö vain yhden kerran yön aikana ja jatkaa sitten samantien uniaan. Meidän vanhempien ei siis tarvitse (yleensä) kärsiä huonosti nukutuista öistä. Olen erityisen kiitollinen, että meille sattui hyvin öitä nukkuva vauva. Täytyy nyt nauttia tästä, kun eihän sitä koskaan tiedä millaisia yöt meillä ovat esimerkiksi kolmen kuukauden kuluttua.

Tässä 3kk neuvolassa otetut mitat vauvasta, suluissa 2kk mitat:
paino                         6320 g      (5320g)
pituus                       59,3 cm     (55,1 cm)
päänympärys          41,9 cm      (40,1 cm)

Pikkuveli syö hyvin ja on kasvanut todella hienosti. Lähiaikoina pitäisikin aloittaa kiinteiden ruokien maistelu. Reilu viikko sitten kolmenkuukauden neuvolassa terveydenhoitaja sanoi, että voisimme aloittaa jo soseiden maistelun. Tähän oli montakin syytä: suurimpana syynä korvikkeen kova kulutus. Pikkuveli nimittäin juo yli litran maitoa päivässä! Ja kun se maito on korviketta, niin voimme aloitella jo soseita Pikkuveljen tahtiin. Täysimetystähän olisi hyvä jatkaa puolen vuoden ikään asti ja sitten vasta aloitella kiinteitä, mutta koska Pikkuveli juo korviketta, aloittelemme lähiaikoina soseiden syöntiä. Ajattelin edetä tässä soseiden syöttämisessä aivan vauvan tahtiin. Jos lusikka ei vielä kiinnosta, en ota turhia paineita, onhan meillä vielä paljon aikaa harjoitella ennen kuin kiinteän ruuan pitäisi alkaa masua täyttämään. Ja kyllähän vauva näyttää hyvin kasvavan pelkällä korvikkeellakin.

Kirjoittelen vielä myöhemmin tarkemmin tuosta kiinteiden aloituksesta, ja siitä miten pikkuveli soseisiin suhtautui. Jatkossa tulette näkemään varmasti myös sosereseptejä täällä blogin puolella. Ajattelin nimittäin tehdä itse soseita Pikkuveljelle, oman jaksamisen mukaan kuitenkin.


Kolmen kuukauden neuvolassa vauvalle annettiin ensimmäinen annos rotarokotetta ja ne kaksi piikkirokotetta (en nyt muista mitä tauteja vastaan ne rokotukset olikaan). Ensimmäinen rotarokote päätettiin antaa vasta nyt, koska kahden kuukauden neuvolan aikoihin vauva oli kitissyt mahavaivoja tavallista enemmän. Vauvalla on ollut maha sekaisin nyt noin viikon verran, johtuu kai siitä rotarokotteesta. Piikkirokotteet nosti vähän lämpöä ja sai aikaan kitinää muutamaksi päiväksi, jolloin annettiin nestemäistä Panadolia. Hienosti meni kuitenkin rokotusjutut!

Pikkuveli on viime viikkojen aikana löytänyt kätensä, nyrkit ovat suussa lähes koko ajan. Vauva tutkii käsiä ja miettii varmaankin näin: "Aha, tuo käsi on varmaan mun, koska se liikkuu kun teen näin!" :) Jokellusta kuuluu usein ja Pikkuveli hymyilee ihanasti kun hänelle juttelee. Isoveli tykkää jututtaa veljeään, voi mikä riemu syntyy kun vauva alkaa hymyillä veljelleen!

Tuo meidän vauva on kyllä niin suloinen pakkaus. Sydän aivan pakahtuu kun häntä katselee. Aivan äärettömän rakas meille kaikille, pieni ihanuus! <3

tiistai 21. huhtikuuta 2015

Mikä on Raidoilla?

Lastenvaatteet, ompeleminen, leipominen, ruoanlaitto, lapsiperheen touhut, sisustus, haaveilu.

Tämä blogi tulee mitä todennäköisimmin sisältämään palasia kaikista nuista aihealueista ja blogini tuleekin olemaan melkoinen sillisalaatti. No, onpahan jokaiselle jotakin eikä mullakaan tule tylsää ;) Jos sulla on mielessäsi joku aihe, josta erityisesti haluaisit lukea blogistani niin vinkkaa siitä vaikkapa kommenttiboksin puolella. Otan postausideoita aina ilomielin vastaan!



Rakastan raitoja! Raitoja on joka puolella, niin vaatteissa kuin kodin sisustuksessakin. Erityisesti rakastan mustavalkoisia raitoja. Ajattelen myös elämän olevan raidallista; tummat ja vaaleat sekä värikkäät raidat vaihtelevat elämän räsymatossa. Joskus on ajanjaksoja, jolloin matossa on paljon tummia raitoja, mutta toisinaan värikkäät ja vaaleammat raidat vievät voiton. Rakkaus kaikkeen raidalliseen tulee varmasti näkymään myös blogissani, joten mikäpäs sen parempi nimitys tälle sillisalaattiblogilleni kuin Raidoilla.

Tervetuloa lukemaan ja viihtymään!