Kaksplus.fi

maanantai 7. syyskuuta 2015

Mietteissä tulevaisuus

Viime aikoina mun ajatukset on pyörinyt aika pitkälle tulevaisuudessa. (Toki yritän elää hetkessä lasten kans, ja arkea pyöritetään ihan samaan malliin kuin ennenkin.) Mietiskelen mitä haluaisin tehdä isona :) Mulla on vielä noin puolitoista kuukautta äitiyslomaa jäljellä, mutta ajatukset on väkisinkin siirtynyt sen jälkeiseen aikaan. Haluaisin olla kotona lasten kans, mutta toisaalta mieli halajaa kovastikin jo aikuisten juttuihin. Oon ollut kotona joulukuun 2012 alusta asti, joten onko tuo ihmekään kun vähän tekee mieli johonkin omaan juttuun..

Olen koulutukseltani optikko, mutta sillä alalla ei oo oikeastaan ollenkaan töitä täälä meillä päin. Enkä oikeastaan pysty tehdä sitä työtä ainakaan niin täysipainoisesti, mitä työnantajat haluaisivat, joten minä liikuntarajoitteisena en ole se ihminen, joka saa töitä. Ei ole kai kovin hienoa, että asiakas kohtaa liikkeeseen tullessaan ensimmäisenä vammaisen ihmisen, vaikka se vamma olisikin vain jaloissa eikä aivoissa... Nykyään kaupallisella alalla on niin kova kilpailu, että siinä ei vammaisia töissä katella kun on mahdollista ottaa töihin joku terve ihminen. :/


Niinpä olenkin viime aikoina pohdiskellut jonkin uuden ammatin opiskelemista. Toiveena olisi, että uudelta alalta löytyisi töitä tulevaisuudessakin, minäkin pystyisin sitä tekemään (myös työnantajien mielestä) ja vieläpä tykkäisin siitä työstä. Niinpä joudun ehkäpä hieman joustamaan tuosta viimeisimmästä kriteeristä, ja toivon että mahdolliset opinnot veisivät minut mennessään ja kiinnostus syntyisi matkan varrella.

Toisaalta myös ihan vaan työt kiinnostais. Valmistuin optikoksi joulukuussa 2012, ja oon sen jälkeen ollut kotona lasten kans. Olis toisaalta mukava käydä töissä, ennen kuin alottaa taas uudet opinnot, mutta jostain pitäis saada töitä. :)

Oon mietiskellyt tradenomin ammattia, ja mies puolestaan kannustaa mua valitsemaan niin sanotun it-tradenomin alan. Se ois ohjelmistojen suunnittelua ja toteutusta, eli aika pitkälle samaa työtä, jota hänkin tekee. Arvaatteko mistä meillä on viime aikoina keskusteltu? Noo, erilaisista koodauskielistä, pythonista, Djangosta ja heksaluvuista ;) Ainakin mulla ois kotona oma opettaja jos tuon it-tradenomin alan valitsisin! Voisin hakea opiskelemaan it-tradenomiksi monimuotokoulutuksessa, mutta mietin vielä että kiinnostaako ala mua kuitenkaan riittävästi. No, on mulla vielä pari viikkoa aikaa miettiä haenko vai en.

Semmosta tänne, ihan perusarkea on eletty taas viikonloppu ja uusi viikkokin alkoi jo. Mukavaa alkanutta viikkoa teille kaikille! :)

13 kommenttia:

  1. <3 toivottavasti asiat selkenevät :) lähet opiskelemaan,pikku hiljaa...ihanaa viikkoa sinnekin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eiköhän nämäkin asiat jotenkin päin selkiinny, ajan kans. :)

      Poista
  2. Veikkaisin että se it-tradenominkoulutus tois enempi töitä. Työttömiä tradenomeja tuntuu olevan aika paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itekin just samansuuntasta miettinyt. Lisäksi it-tradenomin työ ois enemmän "kulisseissa" niin voisin saaha paremmin töitä..

      Poista
  3. Minua harmittaa lukea että koet liikuntavammaisena vaikeutta saada töitä - se on epäreilua. En siis epäile ollenkaan ajatustasi, mutta minua ei haittaisi asiakaspalvelija, joka on esim pyörätuolissa.

    Oletko ajatellut perustaa omaa optikkoliikettä? ;) myös opiskelusuunnitelmat kuulostivat hyviltä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista, Selina! Epäreilultahan tämä muustakin vähän tuntuu, mut semmosta se vaan on. Voihan se olla vaan mun kuvitelmaakin.. Omaa optikkoliikettä ei voi perustaa ennen kun on ollut riittävän kauan töissä eikä mua se oikeastaan kiinnostakaan.. Eikä lasten kans ehkä voimat riittäis semmoseen yrittäjyyteen.

      Poista
  4. Totta kai haet kouluun jos se edes vähän kiinnostaa. Mietit sitten että menetkö kouluun vai et jos sinne pääset. Mutta ei sinne ainakaan pääse jos ei hae. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu pitää mun kai varmuuden vuoks hakia sinne :)

      Poista
  5. Töiden saaminen on hankalaa joko tapauksessa. Jäi kuitenkin mietityttämään, että miten me joiden kohdalla esimerkiksi pyörätuolissa oleva asiakaspalvelija olisi hyvä juttu ja voisi olla se juttu joka joka saisi valitsemaan juuri sen liikkeen voisimme tuoda kantamme esille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se varmasti on, että töiden saaminen on kuitenkin vaikeaa. Ajattelin kuitenkin yrittää vielä kouluttautumalla uudestaan, en haluaisi vielä luovuttaa! Tuo on muuten ihan tosi, että voisin itsekin valita sellaisen liikkeen joka "ajattelee" suvaitsevaisemmin myös työntekijävalinnoissa. Miten saisi semmoisen viestin yrittäjille ja rekrytoijille vietyä? :)

      Poista
    2. Kiitos vielä ajatuksia herättelevästä kommentista, Pirkko!

      Poista
  6. Moikka! Löysin sun blogin vasta, kivalta vaikuttaa! :) Mulla on hemiplegia, mutta se ei oikeastaan vaikuta mun arkeen erityisemmin, toisin sanoen oon kai oppinut elämään sen kanssa, enempää sitä miettimättä :D Tulevaisuudessa, kun ikää tulee lisää, tietysti aktiivinen liikunnan harrastaminen yms. on tosi tärkeitä, että pysyy toiminta- ja liikuntakyky hyvänä! Mä oon ottanu kaikilla elämän osa-alueilla sen linjan, että en kerro mun vammasta kenellekään yhtään mitään ellei siihen oikeasti ole tarvetta / joku kysy sitä. Tietysti, jos kävelystä esim. huomaa selvästi, niin eihän sitä voi "piilotella". Mun mielestä on tosi ikävää, että ei voi tehdä niitä töitä, mitä itse haluais ja itse tietää, että pystyis. Esim optikkona ei varmaan hirveesti siihen itse työn tekemiseen tarvitse jalkoja? Toivottavasti löydät mukavan työpaikan tai alat opiskelemaan jotain kivaa alaa ja sen jälkeen saat alan töitä :) -Jenni

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi Jenni, mukava kuulla kokemuksiasi. Mun kohdalla vamman piilottaminen ei oo mahdollista, koska kävelyasento paljastaa sen heti. Optikon työhön ei kyllä hirveesti jalkoja tartte, mut myyntityötä tehdään yleensä seisten, ja se on mulle vähän raskasta jos joutuu pitkään seisomaan. Toivotaan, että pääsen myöhemmin taas takaisin työelämään. Nyt jännätään, pääsenkö kouluun vai en :)

      Poista

Jokainen kommentti ilahduttaa päivääni suuresti! Kiitos, kun jaksat kommentoida :)