Kaksplus.fi

torstai 29. lokakuuta 2015

Valmiina talveen (ainakin melkein)

Oon jo kauan aikaa sitten luvannut esitellä teille lasten talvivaatteet, mutta tämän postauksen tekeminen onkin ollut tavallista kovempi urakka. Sain viime viikolla otettua kuvat, mutta sinne ne jäi kameran uumeniin kun lähdettiin viikonloppureissuun mummulaan. Noh, nyt oon viimein selvinnyt taas tietokoneen ääreen, joten jospa tämä tästä.

(Siirsin tietokoneen keittiön pöydältä työhuoneeseen, koska yksi yhdeksän kuukauden ikäinen pikkuvesseli tykkää jyrsiä laturinjohtoa. Tämä mun konevanhus ei pysy käynnissä ilman laturia, joten johtojen on oltava paikallaan koko ajan. Omia hermojani säästääkseni tämmöinen pieni bloggaamista hidastava siirto tehtiin.)



Aloitetaanpa esittely Pikkuveljen talvitamineista. Hänelle löytyi jemmasta Reiman toppahaalari, joka on ollut käytössä Isoveljellä aikoinaan. Tuo haalari on kyllä vielä vähän reilu, mutta tarvittaessa voidaan käyttää aluksi äitiyspakkauksen haalaria. Asusteita meiltä löytyikin aika mukavasti, on pipo jos toinenkin. Mutta eihän pienillä lapsilla voi olla koskaan liikaa pipoja? ;)


Hienompaan menoon ja ehkäpä myös useammin käyttöön pääsee tämä Isoveljelle aikoinaan hankittu parkatakki, jossa on ihana pehmeä karvavuori. Mun mielestä tuommonen noin 1-vuotias tarvii ehdottomasti takin talveksi, en todellakaan jaksa olla pukemassa haalaria aina kauppaan tai kylään lähtiessä, kun autolla matkustetaan. Totta kai sitten kahenkympin pakkasilla laitetaan kunnon haalari riippumatta siitä mihin mennään.

Pikkuveljelle on jossain jemmassa koon 20 kuomat, mutta epäilen kyllä että ne ei taida kovin kauaa mahtua, on hällä sen verran iso jalka. Lisäksi löytyy koon 23 Vikingin talvikengät, jotka pääsee käyttöön sitten kevättalvella kun Pikkuveli mahdollisesti osaa jo kävellä. Nyt alkuun käytetään nuita mustia toppatöppösiä ja lisäksi tarvittaessa villasukkia.


Isoveljelle ostin ulkoiluja varten Polarn o Pyretin toppahaalarin koossa 104. Toivon tuon haalarin mahtuvan hänelle vielä ensi talvenakin. Ainakin se on nyt vielä aika reilu, mutta nähtäväksi jää mahtuuko kuitenkaan kahta talvea. Toppahanskat pitäisi ostaa uudet, viimetalviset on jo liian pienet. Taidan päätyä tälläkin kertaa mustiin Travallen kinttaisiin, pitäisi vaan käydä Kärkkäiseltä ostamassa ne. Ostin tässä jokunen viikko sitten Isoveljelle talven ulkoiluja silmällä pitäen Reiman kengät, joiden pitäisi kuulemma sopia hyvin pakkasille ja loskakeleihin. Koko on nuissa kengissä hurja 28 (joo, mun pojalla on iso jalka), ja niihin mahtuu villasukka lisälämmikkeeksi. Kengät on päässyt jo nyt käyttöön, ja ovat ihan hyvät. Mulla ei oo mitään kokemusta Reiman kengistä, joten jännällä seuraan miten nuo kestää käytössä. Toppahaalarin alle lämmikkeeksi meillä on viime talvinen Reiman fleecehaalari, lisäksi oon ompelemassa merinovillahaalaria.


Onnekseni (tai siis lomakon onneksi) viime talvinen toppatakki mahtuu vielä Isoveljelle. Tuo poltetun oranssin sävyinen parkatakki on merkiltään Vertbaudet, ja ostin sen Ellokselta. Karvareunusta ei saa irti, eikä takin käyttäjä oo siitä yhtä innoissaan kuin äitinsä. No, jospa poika taas tottuu kutittaviin karvoihin ;) Siistimpinä talvikenkinä Isoveljellä on ainakin nyt alkutalven ajan käytössä H&M:n karvavuorelliset tennarit. Jotkut siistimmät neulehanskat pitää varmaan vielä joko ostaa tai neuloa. Ainakaan viime talvena meillä ei ollut käyttöä toiselle ulkovaatesetille, mutta jos sellainen tarve ilmaantuu talven aikana niin sitten hankitaan lisäksi jotkut edulliset toppahousut + takki tai joku haalari esimerkiksi kirppikseltä.

Huhhuh, mikä maratonpostaus! Huuda hep, jos jaksoit lukea tänne asti ;)

Miltä meidän lasten talvivarustus näyttää sun mielestä? Voisko näillä selvitä talven 
tuiskuissa ja pakkasissa?

torstai 22. lokakuuta 2015

Äitiysloman viimeinen päivä

Varoitus! Tämä on sekalainen postaus tämän hetken ajatuksista ja kuulumisista.

Tänään se päättyi, äitiysloma nimittäin. Meidän arki tosin ei muutu mitenkään vaan jatkossakin oon kotona lasten kans samalla tavalla kuin ennenkin. Isoveli käy perhepäivähoitajalla hoidossa noin 3 päivää viikossa ja Pikkuveli on kotihoidossa kokoaikaisesti. Näin mennään ainakin nyt, jos saan töitä tai pääsen kouluun niin sitten mietitään lasten hoitokuviot uusiksi.

Tuntuu tosi kummalliselta, että mun vauva on jo niin iso, että äitiysloma loppuu. Kohta hän ei ole enää vauva, nyyh! Tämä äitiysloma on ollut aika monellakin tavalla erilainen kuin esikoisen aikaan. Lapsia on ollut hoidettavana kaksi yhden sijaan, mutta kaikki on ollut tuttua. Toisaalta oon ollut kipiämpi ja väsyneempi. Oon onneks myös saanu apua avustajan muodossa. Voin myöntää, että ilman avustajaa en olis selvinny.

Vähän meinas jännittää ensimmäinen junamatka!
Me tultiin tänään lasten kans mummolaan, mun lapsuudenkotiin. Isoveljen kans matkustettiin junalla, koska mää halusin antaa hänelle aikaa vain äitin kans ja samalla myös kokemuksen junalla matkustamisesta. Oisittepa nähny kuinka mielissään poika oli! :) Mun pikkusisko auttoi tässä projektissa ottamalla vauvan ja meiän tavarat auton kyytiin sekä kuskaamalla meitä asemalle. Kiitos vielä sulle, ihana sisko! <3 Isi tulee huomena työpäivän jälkeen tänne perässä, joten me päästään sitten autolla kotiin.

Nyt alan kyllä nukkumaan, lapset tuhisee jo tuossa vieressä niin ihanasti. Mukava alkaa nukkumaan kun voi ottaa vauvan kainaloon <3 Hyvää yötä ja mukavaa alkavaa viikonloppua kaikille!

sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Nachogratiini; viikonlopun herkullinen iltapala

Tässä taannoin yhtenä perjantai-iltana tehtiin pikkusiskon kans iltapalaksi nachogratiinia. Mun mies oli lähtenyt reissuun, joten me päätettiin käyttää tilaisuus hyväksi ja tehdä herkkuiltapalaa ;)

Tämä Nachogratiinin ohje on peräisin Kinuskikissan sivuilta, muutoksia mun ohjeessa ei ole, mutta kirjoitanpa ohjeen kuitenkin tähän ylös. Tämä jauheliha-nachovuoka vaatii seurakseen ehdottomasti raikkaan salaatin. Tällä kertaa salaatti oli ihan perus jääsalaatti-kurkku-tomaatti -seos.

Ehdin aloittaa ruokailun ennen kuvan ottoa ;)
Nachogratiini (ohje Kinuskikissalta)

Jauhelihaseos:
1 sipuli
400 g jauhelihaa
3 tomaattia
2 rkl taco-mausteseosta
4 tl pitsamaustetta
1 dl vettä
1 tölkki ananaspaloja (Dole on parasta!)
200 g valkosipulituorejuustoa

Lisäksi:
300 g suolattuja nachoja

Päälle:
150 g juustoraastetta

1. Pilko sipuli ja kuullota se paistinpannulla. Ruskista samalla myös jauheliha ja mausta se hyvin. Pilko mukaan tomaatit ja lisää myös ananaspalat.
2. Anna seoksen hautua hetken aikaa, lisää loppuvaiheessa tuorejuusto.
3. Voitele esim lasagnevuoka ja lisää pohjalle noin 200 g nachoja. Levitä jauhelihaseos nachojen päälle ja levitä loput nachot päälle. Kuorruta vielä juustoraasteella.
4. Paista 225 asteisessa uunissa n. 5-10 min.

Kannattaa huomioida tämän jauhelihatäytteen valmistamisen yhteydessä se, että täytettä ei kannata päästää jäähtymään liikaa ennen uuniin laittoa. Täyte ei ehdi lämmetä kunnolla paistamisen aikana, koska nachot palavat helposti. Kokoa gratiini siis nopeasti ja tarkkaile nachoja paistamisen aikana :)


Tässä vielä ruoka paistamisen jälkeen.
Tuo annos on niin iso, ettei kyllä jaksettu kahestaan syyä sitä yhtenä iltana. Gratiini säilyy kyllä jääkaapissa mutta ei ole uudelleenlämmitettynä yhtä hyvää kuin tuoreena. Nachot pehmenee nopeasti, joten kannattaa syödä ruoka heti valmistumisen jälkeen. Tämä ruoka sopii siis hyvin esimerkiksi illanistujaisiin isommalla porukalla syötäväksi. Muistaakseni  tätä ruokaa on meillä joskus syöty iltapalaksi 7 aikuisen voimin ja pieni annos jäikin.

Nyt ollaan viikonloppureissussa mummilassa, mutta ens viikolla lupaan julkaista sen talvivaatepostauksen! :D Jospa muistaisin pyytää miestä illalla nostamaan sen laatikon mulle esille niin voidaan huomenna pikkuveljen kans testata haalaria ja kuvata blogiin kuvia. Kai nyt yhden 9kk ikäisen vauvan kans voi helposti kuvata? ;) Mukavaa sunnuntaita teille kaikille!

maanantai 12. lokakuuta 2015

Aika juoksee - mun vauva jo 9kk

Aika tosiaan juoksee, entistä nopeammin koko ajan. Tai ainakin siltä se tuntuu, kun seuraan lasten kasvua. Vastahan tuo mun vauva syntyi, ja nyt hän on jo 9kk. (Tiedän kirjoittavani joka kuukausi samoin, mutta kun aina vain tuntuu siltä!)

Viime viikolla pyörähti vauvan ikämittariin jo 9kk, joten nyt olisi taas kehityspostauksen aika. Tai no, en mää tiiä onko tää joku kehityspostaus, kunhan höpisen vähän vauvankin kuulumisia välillä. :D

Tämän kuukauden hittijuttu on ollut kiipeileminen, ihan viime viikkojen aikana vauva on innostunut kiipeämään lattialta jo vähän ylemmäs. Hän tavoittelee lelukorista leluja istuen polvien päällä lelukorin vieressä (kiipeää siihen itse) ja mönkii kiikunjalasten yli jääden useimmiten kuitenkin jumiin. Lehtikorin lehdet ja sähköjohdot kiinnostavat myös edelleen.

O-ou, mitenköhän pääsisin täältä pois?!
Uusia hampaita ei ole vielä näkynyt, mutta ilmeisesti ikeniä kutittaa kovasti, koska koko ajan suussa on joko sormet, puolikas nyrkki tai leluja. Myös pinnasängyn reuna tai kiikun käsinojaa on mukava jyrsiä, jotta kutina hellittäisi.

Pikkuveli on oppinut tämän kuukauden aikana varaamaan jalkojen päälle painoa, hän osaa seisoa pienen hetken tukea vasten, mutta ei onneksi ole vielä huomannut että "puuta pitkin" voisi lähteä kävelemään :D

Tällä hetkellä vauvalla on käytössä kokojen 74 ja 80 vaatteita, useimmat koon 74 vaatteet alkaa olla jo vähän nafteja, joten siirrytään pikkuhiljaa käyttämään kokoa 80. Kiinnostaisiko jotakuta postaus vauvan talvivarusteista? Ne on kyllä hyvin pitkälti Isoveljeltä jääneitä vaatteita, eikä mitään hienoja merkkivaatteita.

Tämä bloggaaminen on valitettavasti jäänyt viime aikoina vähän taka-alalle, päivät kotona on niin kiireisiä, etten ehdi kovinkaan usein koneelle. Myöskin kuvaaminen on jäänyt vähemmälle huomiolle. Kuvaan kyllä lapsia melkein päivittäin, mutta nykyään kuvat on hyvin usein kasvokuvia, tai tärähtäneitä. Vauva ryömii äkkiä puhelimen tai kameran luo sen huomatessaan, joten kuvien ottaminen on nyt vähän hankalaa. En kuitenkaan aio lopettaa bloggaamista vaan kirjoittelen jatkossakin aina kun se aikatauluihin sopii ja innostusta löytyy.

Loppuun vielä pieni kuva-arvoitus. Tein yhtenä päivänä ruokaa, mitä ruokaa tässä on? Viimeistely on vielä tekemättä ;)
Kieltämättä, ei näytä kovin herkulliselta. Mutta mitä se on?

Mitä sinulle kuuluu? Mitä teit / teet tänään ruuaksi? 

keskiviikko 7. lokakuuta 2015

Haluan olla läsnä lapsilleni

Kauhistuin. Järkytyin. Tunsin piston sydämessäni.

Mieheni mainitsi minulle eilen illalla tästä Ylen jutusta, jossa uutisoitiin pienten lasten puhumattomuudesta ja lisääntyneestä puheterapian tarpeesta. Asiantuntijoiden mukaan tämä johtuu esimerkiksi äitien lisääntyneestä sosiaalisen median käytöstä. Lapset oppivat esimerkin voimalla, joten totta kai puheen kehitystä edistävät vanhemmat, jotka juttelevat ja ovat läsnä lapsilleen. Äidin istuessa älypuhelin kourassa, lapsi leikkii itsekseen, eikä saa kaipaamaansa huomiota eikä puhe pääse näin ollen kehittymään riittävästi.

Myönnän avoimesti, että viime aikoina olen itsekin ollut liian usein somessa; selailen instagramia tai lueskelen blogeja. Nyt aion parantaa tapani, ja jätän puhelimen mahdollisimman usein rauhaan silloin kun lapset ovat hereillä. (Opettelemista riittää!) Haluan oikeasti olla läsnä lapsilleni, ja antaa heille huomiotani nykyistä enemmän. Vaikka Isoveli osaakin jo hienosti puhua ja ärräkin alkaa vähitellen sorahtaa (eikä minulla siis ole huolta lapseni puheenkehityksestä), voin jättää somen vähemmälle huomiolle. Maailma ei onneksi kaadu vaikka en ehdi näkemään kaikkia instagramin kuvia heti niiden julkaisun hetkellä! :D

Muruseni mun <3 On muuten kasvanu aika paljon tuo vauva
 reilun kolmen kuukauden aikana!
Pyydän miestäni huomauttamaan minulle jatkossakin, jos puhelin uhkaa kasvaa kiinni käteeni. Nyt lähden hakemaan pikkuisen muruseni päiväunilta, hyvä ajoitus tuolla pojalla! <3

Mitä sinä ajattelet somessa roikkuvista äideistä?

sunnuntai 4. lokakuuta 2015

Lapsi sairastaa, mikä helpottaisi pienen oloa?

Täällä taas lapset sairastaa, yhtä aikaa tietenkin molemmat. Toisaalta hyvä, että ovat yhtäaikaa sairaana eikä vuorotellen, muutenhan meillä ois ihan koko ajan jompi kumpi pojista kipeänä! Perjantain ja lauantain välisenä yönä molemmat pojat alkoi yskimään ja Isoveli kuulosti jo aika pahalta. Aamulla hänellä olikin sitten jo kuumetta, jäi puolukkareissu väliin ja viikonlopusta tulikin kotiviikonloppu. (Minähän kyllä olin sielä kirppiksellä myymässä, mutta mies ja lapset on kyllä ollut koko viikonlopun kotona.)

Nyt ajattelinkin kirjotella niistä pienistä kikoista, mitä käytetään lasten tukkoisuuden hoitamiseen. Kokemuksesta on huomattu, että nämä oikeasti toimii! Tänä syksynä meillä on molemmat lapset sairastanut aika paljon, joten sitä kokemustakin on taas päässyt kertymään (valitettavasti). Oikeastaan nämä kaikki otetaan käyttöön yön ajaksi, jotta saataisiin nukkua vähän paremmin lasten nuhasta huolimatta.

1. Lisää kosteutta makuuhuoneeseen. Kastellaan pari isoa kylpypyyhettä ja ripustetaan ne kuivumaan pyykkitelineelle makuuhuoneeseen, jos ei satu olemaan märkiä pyykkejä telineellä kuivumassa. Kosteampi hengitysilma oikeasti vähentää tukkoisuutta, ja nopeasti toimiikin. Oon joskus miettinyt ilmankostuttimen hankkimista, mutta se on kuitenkin jäänyt. Ilmankostuttimen pitkäaikainen käyttö saattaa homehduttaa taloa ja se kostutin voi myös levittää bakteereja. Mulla ei oo riittävästi tietoa, jotta uskaltaisin ilmankostuttimen hankkia, joten me käytetään pyykkejä tai märkiä pyyhkeitä kostuttamassa ilmaa.

2. Lapsi nukkumaan kohoasentoon. Vauvan pinnasängyn patjan alla on jo useamman viikon ajan ollut tyyny kohottamassa pääpuolta vähän ylemmäksi. Meidän vieressä nukkuessaan hänellä on tyyny ylävartalon alla, ei siis pelkästään pään alla. Pahimpina öinä on käytetty myös sitteriä, jotta vauva saisi muutaman tunnin nukuttua (ja samalla tietenkin äiti ja isi myös).

3. Sipulia lautaselle sängyn viereen. Illalla pilkotaan lautaselle yks sipuli muutamaksi lohkoksi. Kuorineen on laitettu, kun ihan hyvin toimii niin. Laitetaan lautanen sitten lapsen sängyn lähelle. Kuulemma valkosipuli voisi toimia samalla tavalla, ei vaan oo sitä kokeiltu kun meillä ei käytetä valkosipulia ruuanlaitossa. Sipulin tuoksu on kyllä aika inhottava, mutta se kuitenkin auttaa hengitysteitä pysymään paremmin auki.

4. Keittosuolatipat ja nenä-frida. Pienelle vauvalle laitettiin keittosuolatippoja nenään ja niistettiin sitten nenä-fridalla. Pikkuveli ei oikein tykkää siitä toimenpiteestä, joten nyt käytetään ylempänä mainittuja juttuja.

Tänään mietiskelin että pitäisiköhän mun käydä huomenna lääkärissä nuitten lasten kans, josko molemmilla tai jommalla kummalla onkin korvatulehdus, eikä nuha-kuumeilu siksi pääse helpottamaan kunnolla ollenkaan. Aikaisemmin Isoveljellä oli korvatulehduksesta oireina muun muassa ärtyisyyttä, levottomuutta, ruokahaluttomuutta ja oksentelua, sekä nuhaa tietenkin. Nyt nuo oireet on täällä oksentelua lukuunottamatta. Pikkuveljellä ei oo vielä koskaan todettu korvatulehdusta, joten hänen oireistaan en tiedä.

Lueskelin täältä sivulta tieton korvatulehduksesta ja sen hoidosta. Tulin siihen lopputulokseen, että vielä voitaisiin kuitenkin seurata tilannetta jonkun aikaa. Kumpikaan pojista ei ole tosi kipeä, vain räkäinen ja yöllä helposti tukkoinen. Isoveljellä ei ole tänään ollut enää kuumettakaan, onneksi. En haluaisi antaa lapsille "turhia" antibioottikuureja, eli jos mahdollinen korvatulehdus paranisi ilman hoitoa itsestään niin se olisi kyllä tosi hyvä!

Miten teillä helpotetaan pienen potilaan oloa? Oletko kokeillut lapsen korvatulehduksen hoitoa jollain muulla kuin antibiootilla?