Kaksplus.fi

keskiviikko 7. lokakuuta 2015

Haluan olla läsnä lapsilleni

Kauhistuin. Järkytyin. Tunsin piston sydämessäni.

Mieheni mainitsi minulle eilen illalla tästä Ylen jutusta, jossa uutisoitiin pienten lasten puhumattomuudesta ja lisääntyneestä puheterapian tarpeesta. Asiantuntijoiden mukaan tämä johtuu esimerkiksi äitien lisääntyneestä sosiaalisen median käytöstä. Lapset oppivat esimerkin voimalla, joten totta kai puheen kehitystä edistävät vanhemmat, jotka juttelevat ja ovat läsnä lapsilleen. Äidin istuessa älypuhelin kourassa, lapsi leikkii itsekseen, eikä saa kaipaamaansa huomiota eikä puhe pääse näin ollen kehittymään riittävästi.

Myönnän avoimesti, että viime aikoina olen itsekin ollut liian usein somessa; selailen instagramia tai lueskelen blogeja. Nyt aion parantaa tapani, ja jätän puhelimen mahdollisimman usein rauhaan silloin kun lapset ovat hereillä. (Opettelemista riittää!) Haluan oikeasti olla läsnä lapsilleni, ja antaa heille huomiotani nykyistä enemmän. Vaikka Isoveli osaakin jo hienosti puhua ja ärräkin alkaa vähitellen sorahtaa (eikä minulla siis ole huolta lapseni puheenkehityksestä), voin jättää somen vähemmälle huomiolle. Maailma ei onneksi kaadu vaikka en ehdi näkemään kaikkia instagramin kuvia heti niiden julkaisun hetkellä! :D

Muruseni mun <3 On muuten kasvanu aika paljon tuo vauva
 reilun kolmen kuukauden aikana!
Pyydän miestäni huomauttamaan minulle jatkossakin, jos puhelin uhkaa kasvaa kiinni käteeni. Nyt lähden hakemaan pikkuisen muruseni päiväunilta, hyvä ajoitus tuolla pojalla! <3

Mitä sinä ajattelet somessa roikkuvista äideistä?

3 kommenttia:

  1. Sama juttu järkytti minuakin,suunnattomasti... Totesin itekseni,ett taas löytyi yks syy lisää,miks some ei oo sittenkään hyväksi ihmiselle..Haluaisin siinä suhteessa palata vanhaan aikaan,kun ehdittiin kyläilemäänkin enemmän.Loppujen lopuksi,minusta ihminen on todella yksin,vaikka se some siinä elämää joskus liikaakin hallitsee. 2 tuntia päivässä ois suositus lapsille,ei kait se ois vanhemmiltakaan vaadittu vähentää sitä somettamista.

    VastaaPoista
  2. Kyläilyn kulttuuria pitäis kyllä jotenkin kohentaa. Itestä tuntuu vaan niin ylitsepääsemättömän raskaalta lähteä lasten kans keskellä päivää johonkin kyläilemään, koska kotona ne hommat sujuu kuitenkin helpoimmin. Ja kuten sanoit, kyllä aikuistenkin datailua ja somettamista on tosiaan tarpeen vähentää, sitä nyt yritän omalla kohdallani.

    VastaaPoista
  3. Tämä on niin totta. Ja pienten lasten ruutuaika kai on olematon, sitä ei tarvitsisi olla ollenkaan.
    Itselläni lapset ovat opettaneet aika hyvin tätä..esikoinen on niin mustasukkainen kuopuksesta (3- ja 1-vuotiaat), että silmät on itselläni oltava selässäkin. Puhelin kun on kädessä, tapahtuu aina jotain..sillä esikoinen käyttää tämän hyödyksi.
    Minustakin ennen tuntui, että on todella hankalaa lähteä kyläilemään päivällä..nyt käyn lähes joka päivä jossain, sillä mustasukkaisuutta ei silloin esiinny. Eikä se ole loppujen lopuksi hankalaa kuin omassa päässä..se lähteminen. :) Toki jokaisen elämäntilanteesta ja paikastakin riippuu.. Näin meillä.
    Rohkaisen kuitenkin lähtemään, voi kun se tuo aina uutta virtaa arkeen! Pyykit pyörii seuraavana päivänä jne. :)

    VastaaPoista

Jokainen kommentti ilahduttaa päivääni suuresti! Kiitos, kun jaksat kommentoida :)