Kaksplus.fi

perjantai 11. joulukuuta 2015

Yksitoistakuinen

Joulukiireet ja työjutut uhkaa täyttää mun päivät, mutta ajattelin nyt kuitenkin varastaa pienen hetken tälle blogille "vauvan" nukkuessa aamupäiväuniaan. Halusin tulla kirjottelemaan Pikkuveljen kuulumisia, nimittäin alkuviikosta tuli taas yksi kuukausi lisää ikää tuolle pikkuvesselille. Kohta juhlitaankin synttäreitä, enää muutama viikko! Ja sitä ennen joulu ja Isoveljen synttärit. :D

Yksitoistakuinen poika...

- osaa kiivetä seisomaan melkein mitä vain vasten.

- ottaa muutamia askeleita esimerkiksi sohvan reunaa vasten.

- työntää taaperokärryä jo melko varmoin ottein, varsinkin jos kyytissä on Isoveli painona.

- on jättänyt syömisen päivälle, yöllä nukutaan (suhteellisen hyvin).

- haluaa nukkua yönsä äitin ja isin vieressä. Illalla pinnasängyssä poika mekastaa ja mölyää, kun hänet nostaa viereen niin hiljaisuus alkaa samantien :D



- syö kaikkea mahdollista lattialta, ja oksentaa sitten. Suussa pyörivät muruset inhottaa, mutta ne on tungettava sinne siltikin.

- syö aamulla ja illalla "voimapuuroa" eli maito-vesiseokseen tehtyä kaurapuuroa. Nimitys keksitty, jotta Isovelikin söisi joskus puuroa.

- tykkää äitistä, ja äitin sylistä. Harmitus on suuri, jos äiti menee toiseen huoneeseen tai nurkan taakse.

- konttaa kamalaa vauhtia eteenpäin.

- sai juuri kahdeksannen hampaan suuhunsa. Sormet on koko ajan suussa, ja kuolaa riittää.

- nukkuu useat pienet päiväunet päivän aikana.

- tykkää Isoveljestä yli kaiken.

- osaa pelleillä :D Harson taakse voi piiloutua kikattamaan.

Semmosia asioita tuli näin pikasesti mieleen. Tulevan viikonlopun aikana ois tarkotus hoidella loput tonttupuuhat loppuun, saas nähdä miten käy. Me ei aiota hankkia lapsille montaakaan lahjaa jouluksi, koska synttäritkin on niin lähellä. Jotain tarpeellista ja mukavaa kuitenkin, varsinkin Isoveli taitaa jo muistaa viime joulun ja pakettien aukomisen ilon. Tänä iltana taitaa myös piparitalkoot jatkua, mies oli tehnyt piparitaikinan yhtenä päivänä mun ollessa töissä. Sanoisin, että on aika reipasta lähteä lasten kans kävellen kauppaan noin kilsan päähän (meillä ei oo tuplarattaita, joten Isoveli käveli itse) ja tehdä sitten piparitaikina. Ihana mies mulla! ;)

Mukavaa joulunodotusta kaikille lukijoille!

5 kommenttia:

  1. Hauska postaus! Laitto hymyilemään tuo murusten syöminen, niin totta ;) ihania on molemmat veljekset! <3 Laitteletko jossain välissä Isoveljenkin kuulumisia, mainio tapaus hänkin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sait hymyn huulilleni, kiitos! Pitäis kirjotella isomman pojan juttuja ylös myös, varmasti niitäkin olis mukava lukea sitten myöhemmin :D

      Poista
  2. Niin suloinen tonttunen siellä.♥
    Meilläkin Hugo kuolaa ihan kaameesti..vielä ei olis hampailla kiire. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tuo hampaiden tulo on kyllä vähän kakspiippunen juttu äitin mielestä. Tavallaan on kiva, että niitä hampaita tulee niin voi alkaa paremmin antaa karkeampaa ruokaa (Pikkuveli on armoton sihtikurkku!), mutta pakkoko niitä on kitistä ja märistä päivä- tai viikkokausia! ;)

      Poista

Jokainen kommentti ilahduttaa päivääni suuresti! Kiitos, kun jaksat kommentoida :)