Kaksplus.fi

lauantai 31. joulukuuta 2016

Uuden vuoden illan ajatuksia

Fiilis on haikea, joulu on ohi ja arki alkaa taas. Mennyt joulu oli ihana, juuri sellainen kuin olin odottanutkin. Joulupäivänä ja tapaninpäivänä kärsin tosin lääkkeiden sivuvaikutuksista (kevyt pahoinvointi, väsymys, pään sekavuus) kun vaihdoin hieman miedompaan lääkkeeseen, joka sekin oli kyllä kolmiolääke. Lasten ilo joulupukista ja joululahjoista oli mainiota katseltavaa, varsinkin Pikkuveli innostui oikein todenteolla hihkumaan jokaisen lahjan kohdalla. Meillä on ollut ihanan rauhallinen viikko kun mies piti isyysvapaita tässä väliviikolla. Kuten kuvista näkyy, viime aikoina on pelattu paljon lautapelejä.


Kokonainen vuosi on taas kulunut, hurjaa! Lapset on taas vuoden vanhempia ja mullakin kolmekymppiä alkaa uhkaavasti lähestyä. :D Onneks tässä on vielä muutama vuosi aikaa totutella siihen, että on jo aikuinen! Lasten kasvustahan ajan kulumisen huomaa parhaiten, meiän esikoisesta on tullut jo niin iso poika etten voi millään uskoa että hän tosiaan on meiän poika ;)

Tämä vuosi 2016 on ollut aika erilainen kuin vuosi 2015; oon opiskellut ja lapset ovat olleet hoidossa, oon ollut kahdessa isossa leikkauksessa ja mulla on ollut aika paljon ompeluaikaa ja -intoa. Ihan vaan muutamia mainitakseni. Toivottavasti ens vuodesta tulee parempi, vaikka on tämä vuosi leikkauksia lukuunottamatta ollut ihan hyvä.


Valitettavasti vuoden loppua kohti bloggausinto on hiipunut. Mulla ei vaan oo innostusta tulla kirjoittelemaan, vaikka mielessä jonkun verran aiheita pyöriikin. En oo jaksanut asiasta hirviästi ressata, koska tää blogi on mulle vaan harrastus, ja haluan tämän pysyvän hyvän mielen harrastuksena. Toisaalta, mielessä monesti ilahtaa ajatus "pitäisi postata, edellisestä postauksesta on jo viikko aikaa." En kuitenkaan haluaisi postata pelkästään siksi, että on "pakko."

Nyt kai kuuluisi postata kooste menneestä vuodesta ja tehdä hienoja lupauksia siitä, miten aion olla parempi ihminen ensi vuonna. Molemmat jää tekemättä - en jaksa tehdä kuvakoostetta, enkä ole koskaan ennenkään tehnyt uudenvuodenlupauksia.

Hyvää alkavaa vuotta kaikille, toivotaan että siitä tulee edellistä parempi!

torstai 22. joulukuuta 2016

Elämä on tosiaan raitoja täynnä

Ootte varmaan huomannut tuossa mun blogin bannerissa olevan lausahduksen "Elämä on raitoja täynnä." Maailmassa on paljon raidallisia esineitä ja asioita, mutta ajattelen että elämä on raitoja; väliin tulee tummia, vaaleita ja värikkäitä raitoja. Onneksi ne raidat vaihtelee niin, että pitkään ei yleensä ole tummia raitoja, vaan väliin tulee värikkäitä ja vaaleita raitoja piristämään.

Tällä hetkellä mun elämä on tummia ja synkkiä raitoja, jotka tulee kivusta ja niiden sivuvaikutuksista. Onneksi sinne väliin mahtuu myös värikkäitä raitoja. Lapset ja heidän ilo muodostaa ne. On niin mahtava seurata lasten iloa ja touhua, vaikka ei itse pystyisikään osallistua siihen kovin kummoisesti. Eilen illalla makoilin sohvalla ja seurailin siitä lasten touhuja samalla kun mies piti palaveria skypessä. Lapset istuivat keittiön pöydän ääressä rakentamassa palapelejä (pienempi tosin vain rikkoi palapelin paloja ja koitti väkisin liittää niitä yhteen). Ihmettelin siinä että miten nuo lapset voikin olla noin ihania! <3 Sitten nukahdin sohvalle pieneksi hetkeksi ja lapset touhusivat mitä lie ;)



Viime päivien aikana oon opetellut tankkaamaan hyvää oloa ja iloista mieltä silloin kun on ollut hyvä olo, ja selviän sitten paremmin kun kipeä hetki tulee. Nautin niistä värikkäistä raidoista silloin kun elämä niitä tuo eteen. Haluaisin muistaa ne värikkäämmät onnen hetket silloin kun lapset kiukuttelee tai on muuten hankalaa, mutta valitettavasti elämä ei aina mene niin.

Nyt suljen tietokoneen ja siirryn pakkaamaan, jotta huomenna päästään lähtemään kohti lasten mummilaa. Oikeastaan otan ensiksi pienet päiväunet, koska nyt koti on niin ihanan hiljainen lasten ollessa vielä päivähoidossa.

Nauti sinäkin joulusta, yritä muistaa olla stressaamatta tai vaatimatta itseltäsi tai muilta liikaa. <3

Postia joulupukille, osa 3

Joulukiireitten ja toipumisen keskellä huomasin että viimeinen osa tästä "postia joulupukille" -sarjasta oli unohtunut postata. No, korjataanpa tilanne viime hetkillä ;) Voihan sielä olla vielä joku lukija, joka tuskailee miehen lahjan kans... :D



1. Uusi lautapeli ilahduttaa ainakin mun miestä varmasti. Tämä uus pyöräilyaiheinen peli onkin kääritty pakettiin, tosin mies osti sen itse itselleen (tai siis omien sanojensa mukaan se on koko perheen paketti) ;) Kuva lautapelit.fi -sivustolta.

2. Kirja on varmaan aika varma valinta, jos vaan mies sattuu olemaan semmosta tyyppiä että tykkää lukemisesta. Mää joskus ostin miehelle lahjaksi uusimman Remeksen kirjan, mutta koska hän ei ehtinyt parin seuraavan vuoden aikana lukemaan sitä, jätin kirjalahjat jatkossa ostamatta. Tämä on tässä kollaasissa mukana muistuttamassa, että jollekin kirja voi olla ihan hyvä vaihtoehto. Kuvan lainasin taas kerran Prisman verkkokaupasta

3. Sykekello / juoksukello. Tämmönen tai joku vastaava ois varmaan miehelle mieleinen, en varmastikaan osaisi ostaa just mieleistä mallia itsekseni yllätyksenä joten mies pitäisi ottaa mukaan ostoksille.. Kuvassa Polar M400, kuva lainattu Polar:lta.

4. Urheilukellon tilalta "normaali" kello voisi olla kans hyvä valinta pukinkonttiin miehelle. Näitähän löytyy vaikka monen tyylisiä, on rennompia ja juhlavampia. Tässä Fossil -merkkinen kello, jota myy ainakin Kultajousi.

Semmosia ajatuksia mulla oli tänä vuonna, kun pohdin miehen joululahjaa. Lopulta näistä ei toteutunut muuta kuin tuo peli, ja senkin mies tosiaan tilasi itse. Täälä ollaan jo aika lailla joulutunnelmissa, sain just äsken paketoitua viimeisenkin joululahjan. Ihana tunne, nyt saa joulu tulla. 

Mulla on viime päivinä fiilis vaihdellut tosi paljon, riippuen siitä kuinka kipiä oon ollut. Onnekseni kivut on vähentyny päivä päivältä, huomaan sen erityisesti tuon lonkan kohdalla. Iltaisin yleensä oon kipiämpi ja väsyneempi, silloin meinaa epätoivo iskeä. Onneksi päivät on kuitenkin pääsääntöisesti ollut iltoja parempia. Kyllä tästä vielä noustaan! 

perjantai 16. joulukuuta 2016

Onnenmurusia

Näin sairastaessa tai siis leikkauksesta toipuessa tuntuu, että ajatukset pyörii koko ajan vain oman navan ja kipujen ympärillä, mikä on tietysti aika ymmärrettävääkin. Omaa mieltä piristääkseni pohdin hetken aikaa niitä asioita, jotka ovat tällä hetkellä hyvin ja joista iloitsen.

Tässä muutamia onnenmurusia:

1. Lapset ovat terveitä ja Pikkuveljen eilinen korvien putkitus sujui hyvin.

2. Saan rauhassa viettää sairaslomapäiviä, vaikka eihän mulla oikeestaan mitään sairaslomaa ole mutta pitkä joululoma onneksi on. Yks koulutehtävä ja ompelemattomat joululahjat kyllä yrittää muistuttaa olemassa olostaan, mutta en mieti niitä nyt.

3. Kohta on joulu, siis oikiasti ihan kohta! Sitten saadaan koko perheellä viettää aikaa yhdessä ja herkutella. Aion ostaa ainakin herkullisia juustoja, hyvää ruisleipää ja kylmäsavulohta. Nam nam!

4. Mulla on ihania siskoja, jotka on luvannut auttaa mua nyt kun tarvin arjessa enemmän apua kuin normaalisti. Kiitos ihanat! <3

5. Tänään on perjantai. Mihin ihmeeseen tämä viikko taas hurahti?!

Tuon kun muistaisi aina hankalallakin hetkellä.

torstai 15. joulukuuta 2016

Pikaisia kuulumisia

Pääsin jo eilen eli keskiviikkona kotiin sairaalasta. Osastolla oli niin täyttä ja uusille potilaille piti saada tilaa, joten sain reseptin ekstravahvaan lääkkeeseen ja käskyn siirtyä kotiin toipumaan.

Leikkaus tehtiin tosiaan maanantaina. Tällä kertaa toimenpide tehtiin nukutuksessa, josta herätessä kipu iski nopeasti vasten kasvoja ja maanantai-ilta menikin kipulääkehuuruissa nukkuessa. Lääkäri kävi seuraavana aamuna ja kertoi, ettei luutumista ollut tapahtunut lähes ollenkaan, joten oli hyvä että leikattiin. Nyt toivotaan että luusiirteen avulla reisiluu alkaisi vihdoin luutumaan kunnolla.

Mulla on siis tällä hetkellä kaks kipeää kohtaa kropassa ja kaks haavaa paranneltavana. Lonkassa, josta otettiin luuta reiteen, on noin 4 cm pitkä haava. Lonkka on tosi kipeä. Sitten on tietysti se varsinainen haava reidessä, joka on noin 20 cm pitkä. Tällä hetkellä saan varata maksimissaan puolella painolla leikatulle jalalle, ja noin 6 viikon kuluttua on seuraava kontrolliröntgen.

Nyt on pojille samisteluhousut, jes! Made in Finland

Oon ihan sekasin vahvoista kipulääkkeistä, sormet ei tahdo millään totella mua kun kirjotan tätä tietokoneella. Pikkuveljelle laitettiin tänään korviin putket, onneks mun äiti pääsi käyttämään pojan sielä kun minusta ei ollut nyt hoivaajaksi pienelle. Tuntui tosi pahalta, kun Pikkuveli aamulla iloisena lähti mummin kanssa sairaalalle, enkä itse voinut lähteä mukaan. Toimenpide oli kuulemma mennyt hyvin ja poika oli ollut reipas. Jospa korvatulehdukset jää nyt taakse, niin ettei pienen tarvi enää kärsiä kivusta eikä tartte antaa antibiootteja enempää. Kohta he tulevat kotiin, joten saan taas pienen murun kainaloon köllöttelykaveriksi, sitä oon koko päivän ootellut. <3 Pikkuveli oli muuten ollut mun sairaalapäivien aikana hoidossakin vähän normaalia kiukkuisempi, ilmeisesti reagoi vähän siihen ettei äiti ollut kotona. Onneks pääsin nopiasti kotiin takasin lasten luo!

maanantai 12. joulukuuta 2016

Kuvia joulukodista

On mulla vaan ihana mies! Kuvasi mun mieliksi ihanan jouluilmeen saanutta kotia, vaikka aluksi vähän hymähtelikin mun jutuille. Tässäpä näitä kuvia nyt on, ihania muistoja itellekin. Isoveli kirjotti joulupukille kirjeen, hänellä ei ollut kuin yksi toive. On mahtavaa, että hän osaa jo itse kirjottaa, eikä se haittaa vaikka 3 vuotiaalla menee vielä välillä kirjaimet vähän väärinpäin. Ihana kirje siitä tuli <3








Mukavaa joulun odotusta jokaiselle! Muistakaa nauttia ihanista, tunnelmallisista hetkistä.

Ps. Tämä on ensimmäinen postaus, jonka julkaisin ajastettuna. Jännittää vähän osaanko käyttää tuota toimintoa oikein.

sunnuntai 11. joulukuuta 2016

Mitä mielessä liikkuu?

Kiireinen viikko ja viikonloppu ollut, ei voi kieltää. Perjantaina sain kuulla, että huomena eli maanantaina tehdään luudutusleikkaus, sain nimittäin peruutusajan. Tässä nyt vähän niitä ajatuksia, mitä mielessä on viime päivinä ja hetkinä liikkunut.

- Tuleekohan mulle taas pahoinvointia leikkauksen jälkeen? Viimeks oksennin lopulta ja sitten onneks helpotti pahoinvointi
- Haluaisinko tällä kertaa toimenpiteen ajaksi nukutuksen vai spinaalipuudutuksen?
- Tuleekohan spinaalipuudutuksesta taas kauhea päänsärky? Sitä(kään) en halua kokea uudestaan.
- Kuka vie mut aamulla sairaalalle? Jos mies vie mut, niin kuka hoitaa sillon aikana lapsia kotona? Vai herätetäänkö lapset vähän normaalia aikasemmin ja otetaan aamulla ajelulle mukaan?
- Mitä tartten mukaan osastolle? Puhtaat vaatteet kotiutumispäivälle ainakin ja jotain lukemista leikkauksen odotteluajalle. Ja hygieniatarvikkeet myös.
- Saanko lisää avustajatunteja leikkauksen jälkeiselle ajalle?


- Pikkuveljen korvienputkituskin on ens viikolla, mitenköhän se sujuu ilman äitiä? Onneks mummi on luvannut viedä lapsen sairaalalle ja olla tukena ja turvana. Ihana mummi! <3
- Mitenköhän lapset pärjää kotona ilman äitiä? (Varmasti hyvin, koska heillä on niin mahtava isi! <3)
- Jaksaisinko ottaa tietokoneen mukaan osastolle? Yks koulutehtävä pitää vielä tehdä, onneksi palautuspäivään on vielä aikaa.
- Mitä kaikkia jouluvalmisteluita vielä pitää tehdä ennen joulua? Ainakin joulukortit vihdoin postiin, ne kun on lojunut valmiina jo useamman viikon mutta ei oo vielä postitettu!
- Pitäisiköhän lähteä vielä ruokaostoksille? Saisin iltapalaksi jotain hyvää tankattavaa ja ens viikolle ruokaa perheelle. Mitäköhän ne haluaa syyä täälä?

Muun muassa tällaisia ajatuksia mielessä pyörii. Koti saatiin tänään laitettua joulukuntoon, kun aamupäivällä koristeltiin joulukuusi. Kyllä oli muuten lapset mielissään! Saisinkohan houkuteltua miehen ottamaan muutaman kuvan joulukodista, voisin tehdä niistä pienen postauksen.

tiistai 6. joulukuuta 2016

Postia joulupukille, osa 2

Aika kuluu niin hurjaa vauhtia etten ehdi totetuttamaan kaikkia niitä postauksia, joita oon suunnitellut. Yritän saada tehtyä koulutehtävät mahdollisimman pian pois alta, ettei tuleva leikkaus häiritsisi opiskelua. Toisaalta jouluunkin pitäisi valmistautua, joten blogi jää väkisin vähemmälle. No, tässäpä nyt kuitenkin kakkososa eli lasten lahjatoiveita "Postia joulupukille" -sarjaan.

Isoveli täyttää jouluna jo 4-vuotta, joten näistä lahjatoiveista voi ottaa vinkkiä suunnilleen sen ikäiselle lahjaa hankkiessa. Mainitsenpa vielä, että tämä lista on mun itseni kokoama, mutta uskoisin pojan tykkäävän näistä jutuista ;)


1. Kimble olisi mukava koko perheen yhteinen peli, jota Isovelikin osaisi pienen opettelun jälkeen pelata. Kuva lainattu Prisman verkkokaupasta.

2. Isoveli on kuluneen syksyn aikana oppinut lukemaan. Hän tahtoisi usein itse lukea, sen sijaan että joku aikuinen lukee hänelle kirjaa. Suhteellisen hyvin lukeminen sujuu ihan tavallisestakin kirjasta, mutta ajattelin että tavutettu kirja voisi olla mukava tähän alkuvaiheeseen. Sen avulla poika voisi oikein kunnolla innostua itse lukemaan kirjoja. Lainasin tuon Tatu ja Patu -kirjan kuvan Suomalaisen kirjakaupan verkkokaupasta.

3. Merinovillainen aluskerrasto Isoveljeltä puuttuu. Se olisi mahtava lisälämmike kylmille pakkaspäiville, ja sopisi talvella myös pyjamaksi. Kuvassa Polarn o Pyretin merinovillahousut ja -paita.

4. Kasvava poika tarvitsee myös tavallisia yövaatteita. Kuvassa Polarn o Pyretin pyjama.

5. Ajattelimme hankkia tänä talvena Isoveljelle ensimmäiset sukset, jotta hän pääsee harjoittelemaan hiihtämistä. Suksissa pitää kuitenkin olla oikeat monot, ei siis osteta mitään tavallisiin kenkiin kiinnitettäviä suksia. Kuva lainattu XXL:n sivuilta.

Pikkuveli puolestaan ei vielä oikein ymmärrä joulusta, mutta osaa varmasti iloita lahjoista. Hänelle oli hieman vaikeampi pohtia lahjoja. Laitoin tähän kollaasiin nuita Brion junaradan osia, mutta ne voisivat yhtä lailla sopia Isoveljen kollaasiin.



1. Papun paikkalegginsit, koska Isoveljelläkin on samanlaiset. Koko 86/92 on varmasti sopiva, Pikkuveli kun on kovin lyhytjalkainen. Tämä toive on puhtaasti äidin toive, poika varmasti selviää ilmankin ;) Kuva Weecosilta.

2. Soiva tuutulaulukirja ilahduttaisi Pikkuveljeä varmasti. Meillä on yksi soiva laulukirja, ja sitä hän kuuntelee paljon. Kuva on lainattu Prisman verkkokaupasta. Tonttu vinkkasi, että tämä toive on kuultu.

3. Matala muumilautanen, ettei tarvitsisi tapella siitä yhdestä ainoasta lautasesta Isoveljen kans. Kuva Prisman verkkokaupasta.

4. Laajennussetti Brion junarataan. Meillä ei ole yhtään risteyspalaa, joten ne tulisi tosi tarpeeseen. Junarataleikit on tosi huippuja niin pienen kuin isommankin pojan mielestä, ja isikin viihtyy siinä puuhassa. Kuva Briolta.

5. Miina ja Manu-kirjat on myös ollut suosittuja kuluneen syksyn aikana, joten niitä voisi hankkia lisää. Meillä on vain Maatilalla ja Pyöräilemässä -kirjat, joten mikä muu tahansa olisi oikein toivottu! Kuvan lainasin jälleen Prisman verkkokaupasta.

Yritin keksiä muitakin toiveita kuin leluja, vaikka lelut toki on varmasti mieleisiä. Isoveli on tainnut puhua ainakin tukkirekasta. Nyt me jatketaan itsenäisyyspäivän viettoa, illalla ajellaan kotiin.

Ps. Kuulin tänään että mulla on yli kuukauden joululoma, kelpaa kyllä aivan mainiosti tähän elämän tilanteeseen!

tiistai 29. marraskuuta 2016

Vaikean valinnan edessä

Sain tänään huonoja uutisia. Kävin viime viikolla ct-kuvauksessa, koska lääkärini halusi nähdä paremmin reiden luutumistilanteen. Kivut on ollut kovat, eikä ihme, koska kuvista näkyi, että luutumistilanne on tosi heikko. :/

Lääkärin mukaan mulla on nyt kaksi vaihtoehtoa; joko odotella muutama kuukausi, josko reisiluu vielä intoutuisi luutumaan paremmin, toinen vaihtoehto on luudutusleikkaus. Leikkaus olisi aika iso, siinä siirrettäisiin lantiosta luuta reiden katkaisukohtaan vauhdittamaan luutumista.

Leikkauksiin liittyy aina riskejä ja toipumisaika hirvittää. Toisaalta, oon jo kuukausia kärsinyt mielettömistä kivuista eikä luutumista silti oo tapahtunut, joten tapahtuisiko sitä muutaman seuraavan kuukauden aikanakaan riittävästi. Sitten joutuisin kuitenkin leikkaukseen..

Palataanko takaisin tähän? Kuva huhtikuulta 2016.

Jos päädyn valitsemaan leikkauksen, se tehdään jo ennen joulua. Pahin toipumisaika saattais osua aika hyvin joululomalle. Oi kuinka kätevää, näin opiskelijan kannalta ;) Mieluummin kuitenkin viettäisin joulua jotenkin toisin.

Fiilikset on sekavat, ja niin on tämä postauskin. Piti vaan päästä purkautumaan jotenkin.

Edit: Päädyin valitsemaan leikkauksen. Tuskinpa luutuminen yhtäkkiä mitään spurttia ottaisi, joten sitä on turha jäädä oottelemaan.

maanantai 28. marraskuuta 2016

Postia joulupukille, osa 1

Joulu lähestyy hurjaa vauhtia. Tuntuu että vastahan marraskuu alkoi ja tällä viikolla alkaakin jo joulukuu! Mulla on aika lailla mielessä mitä joululahjoiksi hankitaan tai tehdään, mutta hankinnat on vielä tekemättä. Pitäs löytyä jostakin aikaa lähteä miehen kans kahestaan kiertelemään parit kaupat, niin sais senkin homman hoidettua.

Ajattelin kirjotella kolmeosaisen postaussarjan, jossa kerron vähän meidän perheen joululahjatoiveita / mitä meidän lasten ikäisille lapsille voisi hankkia lahjaksi. Josko näistä olisi apua jollekin joka miettii vielä lahjajuttuja.

Tässä ensimmäisessä osassa mun omia toiveita ja toisessa kollaasissa "koko perheen" lahjoja. Nämä on siis ihan vaan ideoita, tiiän ettei näitä kaikkia tulla saamaan. Ostetaan miehen kans yleensä vaan yhet jutut toisillemme, joten eipä siinä kovin montaa toivetta täyty :D


1. Marimekon tasaraita-pussilakanat parisänkyyn, värinä tietysti mikäpäs muukaan kuin musta-valkoinen. Laitoin tuon mun kollaasiin, koska mulla on semmonen käsitys ettei mies taida ihan ymmärtää nuitten tarvetta, meillä kun on jo kolmet pussilakanat parisängyn peittoon. Mutta kun.. ;) (Kuva lainattu täältä.)

2. Kuulokkeet. Mun kuulokkeet ei pysy kunnolla päässä, joten ois tarve kunnollisille kuulokkeille. Mikrofoni on pakollinen, koska luennoilla ja skypepuheluissa sille on tarvetta. (Kuvan kuulokkeet verkkokauppa.com.)

3. Mekkotehdas koulutyttöjen tyyliin. Kuulostaa hullulta, että minä poikalasten äitinä toivon tuota kaavakirjaa. No, nuissa kaavoissa isoin koko mahtuu mulle itelle ja on sielä jotain pojillekin sopivaa. Tämä toive taitaa olla jo matkalla meille, koska Black Friday ja Adlibriksen ale ;) (Kuva Prisman sivuilta.)

4. Siirtolapuutarha-astioita lisää. Nyt on tullut uusia kulhoja tuolla samalla kuosilla, mitä meillä on mukeissa. Tuommonen 5 dl kulho voisi olla sopiva tarjoilukulhoksi ja pienemmät jälkiruokakulhoiksi tai vaikka sokerikkona. (Kuvat täältä.)


Ja sitten koko perheen toiveita, nämäkin kyllä tällä kertaa liittyy keittiöpuuhiin. Noh, onhan isosta kattilasta hyötyä meille kaikille.

1. 5 litran kattila. On muutamia ruokia (esimerkiksi kaalilaatikko), joitten tekemiseen 3 litran kattilat on liian pieniä. Isompi kattila ois siis tarpeen. Kuva Prisman verkkokaupasta.

2. Lisää Savonia -aterimia. Nuita samoja meillä on jo, mutta enempikin mahtuis. Kuva Iittalan verkkoakupasta.

3. Paistinpannu. Tai oikeastaan tarkemmin ottaen paistokasari. Ottaisin muuten mielelläni vastaan vinkkejä hyvistä, oikeasti kestävitä paistokasareista. Nykyinen pannu on ollut käytössä noin 2 vuotta, ja siitä on jo pinnoite mennyt pilalle. Kuvassa Fiskarsin Kovanaama lasikannella.

Nyt kun aloitin jouluaiheiset postaukset tällaisella materialistisella postauksella, syntyy varmaan vähän vääristynyt kuva meiän joulunvietosta. Kirjoittelen vielä tällä viikolla (jos vaan aika riittää) tarkemmin meidän jouluperinteistä ja siitä miten joulu näkyy sisustuksessa.

Mulle iski flunssa ja lapsetkin sairastaa. Pikkuveljelle tuli taas korvatulehdus, monta viikkoa hän ehtikin olla räkäinen. Miksi ihmeessä äiti ja lapset sairastaa yhtä aikaa?! Ois niiiin helpottavaa laittaa lapset hoitoon ja sairastaa yksinään kotona. Vaan ei.... Koulutehtävissäkin deadlinet lähestyy, joten puuhaa riittää. Kolmisen viikkoa vielä koulua, sitten joululomalle!

maanantai 21. marraskuuta 2016

Mitä mun käsilaukku kätkee sisälleen?

Blogeissa on viime aikoin kurkisteltu äitien käsilaukkuihin, kun Tehtävänimikkeenä Laura -blogista lähti käsilaukkuhaaste liikkeelle. Aattelinpa iteki tarttua haasteeseen, ihan vaan siks kun oon tykännyt lukea iteki niitä postauksia :D

Mulla on käytössä nahkainen "yli olan -laukku," jossa kulkee niin mun kuin lastenkin tavarat. Ja on sielä myös myslipatukka miehen matalien sokereitten varalle. Ostin tuon laukun mulle itselleni synttärilahjaksi vuosi sitten, ja laukku on kyllä ollut mieleinen. Tosin se tuntuu välillä vähän turhan pieneltä (joskus sielä on näitten tavaroitten lisäksi varavaatteita lapsille enemmänkin). Etsin laukkua pitkään ja tuntui tosi vaikealta löytää sellaista laukkua, joka täyttäisi kaikki mun kriteerit. Niitä oli siis musta väri, sopiva koko, materiaalina nahka, pitkä säädettävä hihna ja simppeli ulkonäkö. Lopulta päädyin tuohon The Monten laukkuun, ostin sen paikallisesta laukkukaupasta. Kaipaisin muuten vinkkejä tuollaisen nahkalaukun hoitoon, millä aineella laukkua kannattaisi käsitellä?


Otin nämä kuvat yhtenä arkipäivänä viime viikolla, kuvissa on kaikki mitä laukusta löytyi sillä hetkellä, mahdollisimman todenmukainen tilanne. Tästä haasteesta oli sekin hyöty, että mun tuli samalla siivottua laukku. Nakkelin nääs kuitit ja roskat roskiin kuvien oton jälkeen. ;)



Mun laukku sisältää siis perinteiset lasten jutut; vaippoja, kosteuspyyhkeitä, varaboxerit isoveljelle ja viihdykettä haastavien hetkien varalle (karkkilaatikko, pikkuinen pöllöpehmolelu ja pikkuauto). Lisäksi laukussa on tietysti mun omia juttuja eli purkkaa, lompakko ja pussukka, jossa on siteitä yms hygieniajuttuja. Pikkulusikat eivät päässeet jatkoon, varsinkin kun olivat likaisia ;) Silloin kun pikkuveli oli pienempi, kuskailin aina mukana lusikkaa ja hedelmäsosetta, mutta nykyään sille ei enää oo tarvetta. Jäin miettimään itsekseni, että miksköhän mun laukussa on korvatulppia, varmaan jonkun meluisen hetken varalle :O Laitoin takas laukkuun ne, kun ne mahtuu pieneen tilaan ja voi olla tarpeelliset joskus reissussa.

Yllättävän pieni määrä roskia löytyi laukun pohjalta, taisin pari päivää aikaisemmin onkia kasan ruttuisia kuitteja laukun uumenista. Sillä hetkellä en muistanut tätä blogeissa kiertävää haastetta lainkaan.

Maanantaista on näköjään tullut mun postauspäivä, joten toivottelenpa teille taas mukavaa alkanutta viikkoa. Sain tälle viikolle ajan ct-kuvaukseen, mutta pääsen kuuleman tulokset vasta ensi viikolla.

Onko sulla erilliset laukut omille ja lasten tavaroille vai yksi yhteinen kassi, niin kuin mulla?

keskiviikko 16. marraskuuta 2016

Osteotomiakontrolli taas takana

Heissan! Aattelin tulla kirjottelemaan pikaisesti eilisestä osteotomiakontrollista. Mainitsin maanantaina instagramissa ja viikonloppuna useille ystäville tuosta kontrollista ja siitä miten paljon sitä odotin, joten on kai parempi jotenkin infota kontrollin "tuloksista" :D

Edellisen kerran kävin kontrollissa 20.9 ja silloin sain mukaani Exogen-laitteen, joka ultraäänen avulla edistää luun solutuotantoa ja siten nopeuttaa luutumista. Täältä löysin tarkempaa tietoa tuosta laitteesta, ja selvisi myös, että noin 90% käyttäjistä tuo hoito nopeuttaa luutumista. Noh, taidan harmikseni kuulua siihen 10% pieneen joukkoon.

Eilen otettiin uudet röntgenkuvat, joista ilmeni että luutumista on tapahtunutut, mutta hitaasti. Lääkäri laittoi lähetteen ct-kuvaukseen eli tietokonetomografiakuvaukseen, josta näkee paremmin tuon polven tilanteen ja reisiluun luutumistilanteen. Nyt odottelen sitä aikaa kuvaukseen, ja sitten odottelen kuvauspäivän jälkeistä tiistaita, jolloin voin mennä käymään kirurgian polilla tapaamassa lääkäriä. Voin kuulemma tulla siihen aikaan kun itselle sopii, mutta pitänee varata hyvät eväät mukaan kun ei tiiä kuin kauan joutuu oottelemaan, että lääkärillä on aikaa ottaa vastaan. :D

 Mulla on viimeisen reilun kuukauden ajan ollut polvi tosi kipeänä, ei niinkään tuo reisiluun katkaisukohta polven yläpuolella. Lääkäri eilen sanoi, että kipu johtuu polven käyttämättömyydestä. En oo voinut viimeisen puolen vuoden aikana käyttää polvea kunnolla, joten se on menettänyt rasituskestävyyttään. Jospa palautuu ajan kans kunnolla!

Tsemppaustaulukko, johon merkitsen kuntopyöräilyt. Tavoite ois 2 pyöräilykertaa /päivä, yhteensä vähintään 20min. Tein taulukon vasta tiistaina, joten maanantaille tuli heti punaista :D
Ct-kuvauksen tulos ratkaisee jatkon. Jos luutumista on tapahtunut riittävästi, voin ottaa tulehduskipulääkkeet taas käyttöön ja niiden avulla (ehkä) rasittaa polvea enemmän. Jos taas luutuminen on liian vähäistä, joudun uuteen leikkaukseen, jossa laitetaan ydinnaula luun sisälle. Ugh, toivottavasti vältyn siltä!

Nyt erään joululahjaompeluksen kimppuun, jospa saisin sitä taas vähän eteenpäin.

maanantai 14. marraskuuta 2016

Jauhelihapasteijoita pikkujouluun

Me vietettiin kaveriporukan pikkujouluja viime viikonloppuna. Tarjoilut hoidetaan perinteisesti nyyttäreillä, eli jokainen tuo jotain syötävää tullessaan. Lupasin leipoa jauhelihapasteijoita, kun ajattelin niitten olevan sopivia vaikka yöpalana, semmonen illanvietto kun tuntuu aina venyvän yön puolelle. Syynä tähän lienee se, että on mukava viettää aikaa aikuisten kesken. Ja se, ettei oo viime vuoden pikkujoulun jälkeen nähtyt niitä ystäviä. Kiitos mukavasta illasta teille kaikille, jotka olitte mukana! Luulen, että joku saattaa lukea tätä blogiakin.

Käytin pasteijoissa taikinana kaupan valmista lehtitaikinaa, kaulin levyjä vaan hieman ohuemmiksi. Taikinan ois toki voinu tehä itekki, mutta en jaksanu! :D Täytteeksi tein jauhelihasta ja riisistä täytteen, johon laitoin siis jauhelihaa, riisiä, (yllätys yllätys!), sipulia, creme fraishea, mausteita ja raakaa kanamunaa. Sitten vaan täytteet neliömallisen taikinalevyn yhteen kulmaan suunnilleen kolmion mallisesti, ja käännetään toinen reuna täytteen päälle ja nipistellään reunat yhteen. Lopuksi voidellaan pasteijat kananmunalla ja paistetaan 225 asteessa noin 15 minuuttia.


 Sitten nautiskellaan! Tein niin ison määrän, että niitä riitti pikkujoulun lisäksi myös mummulaan jääville ja vielä meille kotiin asti kuskattaviksi. Herkkua oli lämpimän teen kans vielä seuraavana päivänäkin (jolloin muistin kuvankin napata).

Kun ei osaa tarttua mihinkään

Mun päässä pyörii just nyt paljon asioita, niin ompeluprojekteja kuin koulutehtäviäkin. Tuntuu, että en osaa tarttua mihinkään juttuun kunnolla. Pitäisi kuntoilla aktiivisemmin, ommella, tehdä koulutehtäviä, opiskella englantia, siivota (onneks avustaja tekee sen suurimmaks osin) ja olla iltaisin lasten kans aktiivisemmin läsnä kun he ovat kotona. Pään sisällä on paljon tavoitteita, pitäisi kai höllätä vähän. En vain osaa luopua ompeluharrastuksestakaan kun se tuo niin paljon iloakin.

Muutama viikko sitten aattelin, että mulla on niin paljon aikaa, että voisin ommella tai tehdä itse jollain muulla tekniikalla osan joululahjoista. Ja niin aion kyllä tehdä kun tarvikkeetkin on jo hankittu, vaikka viime viikolla alkoi muutama uus koulukurssi ja tehtäviä on nyt taas ihan riittämiin.

Mieheni kuvaamia jääkukkia vanhan kodin parvekelasissa. Kuva muutaman vuoden takaa.

Kipu vie voimia, ja sekottaa päätä. Ootan tosi innolla huomisen osteotomiakontrollia, ja toivon todella, että reisiluu ois nyt luutunut riittävän hyvin.  Voisin taas ottaa muun muassa Pronaxenin käyttöön ja voisin nauttia kivuttomammista hetkistä. Tällä hetkellä mulla ei oo kipulääkevalikoimassa oikeestaan muuta kuin Panadol, koska tulehduskipulääkkeitä ei saa luutumisen aikana käyttää. Panadol ei valitettavasti tuo mitään helpotusta kipuun, sama kun leipää söis.

Tämmösiä hieman sekalaisia mietteitä tänä maanantaina. En halua, että täältä mun blogista välittyisi semmonen "kaikki on aina täydellistä" mielikuva, mutta en toisaalta haluaisi valittaakaan. Ymmärrätteköhän mitä ajan takaa.

Toivottavasti sun viikosta tulee mukava!

maanantai 7. marraskuuta 2016

Hotelliloma kotikaupungissa - kaksin

Arkeen tarvitaan silloin tällöin pieniä hengähdystaukoja ja parisuhde vaatii rauhallisia, yhteisiä hetkiä. Tai ainakin mää tarvin, miehestä en tiiä! ;) Me otettiin semmonen hengähdystauko perjantaina. Repästiin oikeen kunnolla ja varattiin hotelli omasta kotikaupungista. Mitä sitä nyt turhia kuluttamaan aikaa ja rahaa matkustamiseen. Saatiin siis viettää rauhallinen ilta ja nukkua oikein kunnolla. Meiän lapset on aika hyviä nukkujia, mutta kyllä kunnon yöunet ja varsinki se valmiiks tehty hotelliaamupala kelpaa meille sillon tällön. Pojat meni mun siskolle eli Isoveljen kummitätille yökylään ja heillä oli ollu tosi hauskaa. Isoveli oli niiiin mielissään kun pääsi kummitätille yökylään, eikä häntä harmittanut yhtään vaikka piti ottaa Pikkuveli mukaan.

Oltiin suunniteltu pientä parisuhdelomaa syksylle, kun meillä on marraskuussa 5-vuotishääpäiväkin. No, lopulta päädyttiin viettämään lomaa jo nyt, kun saatiin lapsille helposti hoitaja. Ja mulla oli synttäritki eilen :D Asiasta toiseen, muistan ku joskus justjust parikymppisenä aattelin, että kyllä sit ku on 27, on tosi aikuinen. No haha, ei oo! ;)

Käytiin perjantaina viemässä lapset mun siskon luo ja mentiin samantien Cafe Roosteriin syömään. Valittiin tuo paikka, kun tiedettiin saavamme hyvää ruokaa sieltä. Cafe Rooster on siis myös ravintola, ja sinne kannattaa tehä pöytävaraus. Varsinki jos on illalla menossa, on sen verran suosittu paikka! Ruoka-annos oli valitettavasti niin iso, ettei jälkkärikakulle jäänyt tilaa, pitänee joskus mennä ihan vaan kahville, oli sen verran maukkaan näköisiä kakkuja vitriinissä. Kahvila-ravintola on ihanassa vanhassa rakennuksessa, tosi nätisti sisustettu ja otettu huomioon rakennuksen tyyli. Harmi ku en muistanu ottaa mitään kuvia! Mulla oli pyörätuoli käytössä ku jouduttiin jättää auto vähän kauemmaks. Rakennuksen takaa pääsee hissillä sisään, ihan vaan tiedoks muille pyörätuolin käyttäjille. Niin, ja Cafe Roosterissa saa muuten opiskelija-alennusta.

Mahat pullollaan burgereista siirryttiin hotellille. Olin varannu meille ihan perustasosen huoneen uudesta (vai onko se enää uus?) Lapland Hotels Oulusta. Tuon hotellin tiloissa on ennen ollut Holiday Inn, ja tilat on remontoitu tosi hienoiksi. Sisustus oli tosi hieno, aulassa oli paljon kynttilälyhtyjä ja hotellihuoneessa muun muassa sängyn yläpuolella poronsarvet, jotka ei näköjään näy kokonaan tuossa kuvassa :D



Ja aamupala, se oli kyllä tosi huippu! Kuvien ottaminen unohtui, vain eka satsi tallentui puhelimeen. Harmi kun vasta lopuksi huomattiin, että sieltä ois voinu tilata itelle just paistetun munakkaan, savuporomunakasta maistetaan siis seuraavalla kerralla ;) Mehän ois voitu tulla kotiin yöksi kun lapset meni hoitoon, mut haluttiin just valmiiks tehdyn aamupalan takia mennä hotelliin. Alkuperäinen suunnitelma kun oli ollut että, lapset on kotona yön ja hoitaja tulee tänne. Ja kannatti kyllä käydä hotellissa yö, tunnelma tuolla Lapland Hotelsissa oli tosi rauhallinen ja palvelu hyvää.


Tämän postauksen kuvat on napsittu puhelimella, koska en todellakaan jaksanu raahata oikeaa kameraa mukana. Jospa kuitenkin jotain selvää saa, vaikka melkosta pikselimössöä nuo on :S Hotelliyö ja kaikki ruuat maksettiin ihan ite, kirjottelen näitä ihan vaan omasta tahdosta vaikka toki mulle ois kelvannu blogiyhteistyönä esimerkiks tuo hotellimajoitus ;)

Tämmönen pieni loma piristi kyllä, jospa jaksettais alkaneella viikolla taas hieman paremmin pyörittää arkea. Ja jatketaan iltojen viettämistä entiseen tapaan eli istutaan vierekkäin sohvalla ja dataillaan omilla koneilla (tai sit mulla ei oo konetta mut mää vahdin kannustan, kun mies tekee diplomityötään)

Miten te vietätte parisuhdeaikaa?

maanantai 31. lokakuuta 2016

Lokakuun kuulumisia

Ajattelinpas kirjotella vähän kuluneen kuukauden kuulumisia. Taitaa tulla sillisaalaattipostaus ;) Nämä ei oo nyt mitenkään aikajärjestyksessä, vaan ihan vaan "mitä tuli mieleen" -järjestyksessä.

Kuluneen kuukauden aikana...

-Isoveli on oppinut lukemaan. Hän on niin innoissaan uudesta taidostaan, vaikka ei toki vielä osaa lukea niin nopeasti, että voisi lukea kirjoja itsekseen. Eikä toki tarvikaan, onhan hänellä ikää vasta 3 vuotta ja 10 kuukautta!

- käytiin lasten kans hammaslääkärissä, tai siis suuhygienistillä hammastarkastuksessa. Pojat oli hurjan reippaita, vaikka aluksi totta kai vähän jännitikin.

- oon opiskellut enemmän ja vähemmän ahkerasti. Huomena alkaa muuten mielenkiintoinen kurssi, pääsen harjottelemaan koodausta :)

- oon vähän suunnitellut tulevan joulun joululahjoja, joitakin ajattelin tehä ite. Niistä sitten lisää joulun jälkeen, jos saan jotain toteutettua valmiiksi asti.

- avustaja vaihtui. Harmikseni aikaisempi avustaja siirtyi aktiivisemmin opiskelemaan, mutta onnekseni sain nopeasti uuden avustajan.

- sain nimpparikukkia appivanhemmilta.


- oon joutunut siirtyä entistä enemmän pyörätuolin käyttäjäksi. Polvikivut on viimeisten viikkojen aikana pahentunu huomattavasti, enää en pysty ottaa yhtään askelta ilman tukea. Kyynärsauvojen avulla käveleminenkin on jo ihan tuskaa. Harmittaa!

- oon syönyt paljon herkkuja, aivan liikaa. Mutta kun ei voi vastustaa.

- oon ommellut aika paljon. Reppu, puunkantokassi, paita itselle (en oo jaksanut postata siitä, kun pitäis vähän fiksailla sitä), housut siskon vauvalle...

- kävin käsityömessuilla ihanan siskon kans. Ostin mukavia juttuja, muun muassa kauan haaveilemani pallovalot. Ja kangasta tietysti! ;)


- sain ylinopeussakot. Ja kyllähän muuten harmitti!
 
- ja oon nauttinut ihanista hetkistä oman perheen kans. Meiän pikkuisin murunen on kohta 2 vuotias, hän on niin mainiossa iässä. <3

- oon harmitellut lasten laittamista hoitoon. Haluaisin hoitaa heidät kotona, mutta se ei oo nyt mahollista, valitettavasti. Onneksi heillä on kuitenkin aivan tosi ihana perhepäivähoitaja.

- oon haaveillut pienestä lomasta kaksin miehen kans.

Semmosia mietteitä nousi mieleen kun muistelin kulunutta lokakuuta. 

lauantai 22. lokakuuta 2016

DIY Puunkantokassi

Viime aikoina oon innostunut ompelemaan erilaisia juttuja, muutakin kuin vaatteita. Pari viikkoa sitten ompelin repun, ja sen nähtyään anoppini pyysi mua ompelemaan heille puunkantokassin samasta materiaalista. No, eikun tuumasta toimeen, mua ei tartte paljoa houkutella ompelemaan! ;)

Anopin kans yhessä mietittiin kassille sopivia mittoja ja kyselin toiveita. Kassin piti olla jämäkkä, jotta sinne on helppo nostella puita. Toisaalta myös ulkonäöllisesti se on nätimmän näkönen kun sivut pysyy pystyssä eikä kassi löpsähdä tyhjänäkään. Tein kassiin vuorin tuosta samasta vedenpitäväksi käsitellystä kankaasta, jota on siis päällikankaanakin. Laitoin vuorin niin, että nurja puoli on puita vasten, kestää siten paremmin kulutusta. Vuorin ja päällisen väliin leikkasin retkipatjasta palaset, jotta sain reunat pysymään kunnolla pystyssä.




Eihän tuo mikään priima ole, mutta eiköhän sillä puita kuskaile vajasta sisälle. Tavoitteena oli, että kassista tulisi sen verran siisti, että sitä voi pitää esillä; sisustukseen sopiva puunkantokassi siis. Aikaisemmin käytössä ollut Ikean sininen kassi ei sitä kriteeriä täytä ;)

Tässä vielä mitat noin suunnilleen, jos vaikka joku innostuu kokeilemaan: pituus 50 cm, korkeus 40 cm ja syvyys 38 cm. Nuo oli tavoitteena, lopullisia mittoja en tullut mitanneeksi ja kassi on jo viety. Ompelin vuorin ja päällisen yhteen nurkista, tosin ihan alas asti en päässyt ompelemaan. Lopulta yhdistin vuori- ja päällikankaat yläreunasta, samalla kiinnitin kantokahvat.

Mun mielestä on tosi mielenkiintosta ommella välillä jotain semmosta, mitä ei oo ennen tehnyt. On virkistävää laittaa aivot kunnolla töihin. On kyllä vähän turhan jännittävää tehdä ns. tilaustyönä jotain semmosta, mitä ei oo ikinä ennen ommellut. Ilmeisesti onnistuin tällä kertaa, käyttökokemuksia kassista ei kyllä vielä ole, muuta kuin pikainen testaus tässä meillä. 

torstai 13. lokakuuta 2016

Perinteinen lihapiirakka arkiruokana

Ensinnäkin, tosi iso kiitos kommenteista, joita sain eiliseen postaukseen. Kyllä tästä vielä noustaan, on mulla sen verran hyvät kannustusjoukot! :D

Ja sitten asiaan. Tilasin parisen viikkoa sitten meille alesta pari uutta keittokirjaa, toiveena saada inspiraatiota ja ohjeita arkiruokien kokkailuun. Nuo kirjat on Hanna Gullichsenin Safkaa skideille ja 400g - parhaat jauhelihareseptit. Kirjat oli tosiaan hyvässä alessa, tilasin samantien molemmat :)

Molemmissa kirjoissa oli tosi kivan näkösiä, simppeleitä ohjeita semmosiin perusruokiin. Testiin päätyy varmasti monta reseptiä! Alotettiin avustajan kans testit perinteisellä jauhelihapiirakalla. Avustaja siis kokkaili ja mää katoin vierestä kuskaten välillä lapsia hoidosta kotiin ;)

Kyllä perinteisestä jauhelihapiirakasta saa ihan arkiruuan kun tekee sitä niin paljon, että jokaiselle riittää iso pala. Kaveriksi vielä raikasta salaattia. Meillä oli taikinaa 600g ja piirakasta tuli noin 6 annosta. Meillä ei oikein uponnut Pikkuveljelle tuo piirakka, ilmeisesti hän ei oikein perustanut lehtitaikinasta (vaikka viime jouluna kyllä mutusteli joulutorttua hyvällä halulla). Teen kuitenkin jatkossakin tuota piirakkaa ruuaksi, Pikkuveli voi sitten syyä jotain muuta kunhan on ensin maistanut. (Asiasta toiseen; aina pitää maistaa, mutta kaikkea ei oo pakko syödä, jos ei tykkää. En halua pakottaa lapsia syömään esim kaalilaatikkoa. Silloin kun ruokana on jotain "aikuisten ruokaa," lapsille voidaan varata muuta ruokaa.)


Tuohon piirakkaan ei oikeestaan tartte mitään erityistä reseptiä, mutta tässä pääpiirteittäin miten avustaja värkkäili piirakan.

1. Kaupan valmis lehtitaikinalevy (hyvissä ajoin sulamaan otettu) kaulitaan noin kaksinkertaiseksi ja  leikataan kahdeksi samankokoiseksi levyksi. 
2. Toiselle levylle levitetään täytettä, jossa on keitettyä riisiä, hyvin maustettua jauhelihaa ja 2 raakaa kanamunaa. 
3. Toinen levy nostetaan täytteitten päälle, ja nipistellään reunat yhteen. 
4. Paistetaan 200 asteessa noin puoli tuntia. Odotellessa voi pilkkoa salaattitarvikkeet. 
5. Ja eikun palasia lautaselle ja nauttimaan.

Tällä samalla tyylillä voi tehdä pasteijoita, ja täytetähän voi toki varioida oman maun mukaan ihan miten ite tahtoo. Tuo raaka kanamuna sitoo kypsyessään täytteen ainekset yhteen, niin ettei se täyte leviä ihan joka paikkaan syödessä. Se lehtitaikina leviää kuitenkin, ainakin pikkusyömärillä, joka haluaa ihan ITE syyä. ;)

Ps. Nyt Raidoilla löytyy myös Bloglovinista ja seurantakuvake oikealta sivupalkista.

keskiviikko 12. lokakuuta 2016

Hajanaisia ajatuksia hidastuneesta toipumisesta

Mulle tehtiin reiden osteotomia 29.4.2016 eli melkeen kuus kuukautta sitten. Sain tuolloin neljän kuukauden sairasloman. En kyllä näyttänyt sitä lappua mihinkään, kun opiskelin ihan normaalisti toukokuun ja tein kesällä muutamia kursseja. Sillon kun tein päätöksen leikkaukseen menemisestä, kuvittelin että toipuisin parissa kolmessa kuukaudessa niin, että pystyisin taas kävelemään. Ja vieläpä niin, että kävely olis aikaisempaa parempaa, kivuttomampaa. Näin kuvitteli myös lääkäri.

No, kuvitelmaksi jäi. Kipu polvessa on tällä hetkellä aivan kammottava, jos yritän kävellä. Pystyn ottamaan muutaman haparoivan askeleen, mutta sen jälkeen kipu muuttuu liian kovaksi sietää. Oon käyny kesän ja syksyn aikana muutamia kertoja kontrollissa, jolloin on otettu röntgenkuvat polvesta/jalasta. Reiden katkaisukohta on kyllä luutunut, mutta nyt syksyä kohti luutuminen on jotenkin hidastunut.

Viimeksi kun syyskuussa kävin kontrollissa, sain mukaan Exogen -laitteen, jolla annetaan ultraäänisäteilyä luutumiskohtaan ja näin edistetään luutumista. Tätä hoitoa annetaan joka päivä, 20 minuutin ajan. Helppoa ja onneksi kivutonta. Hieman työlästä kuitenki, kun joka päivä pitää muistaa samaan aikaan päivästä laittaa laite paikalleen ja ootella paikallaan sen aikaa, että hoito on mennyt. Sit hoidon päätyttyä putsaillaan geelit pois. Aika monena päivänä oon laittanut tuon Exogen-hoidon päälle samalla kun istun koneella surffailemassa, bloggaamassa tai tekemässä koulutehtäviä. Seuraava kontrolli on marraskuun puolivälissä, sitten saan tietää onko tuosta Exogenista mitään hyötyä.


Exogen-hoidon lisäksi käyn viikottain fysioterapiassa. Pyöräilen päivittäin meiän olohuoneessa majailevalla kuntopyörällä 15-30 minuuttia (tuota määrää pitäis lisätä, kun vaan aika riittäis) ja lähes päivittäin teen lihaskuntoharjoitteita kotonakin. Kuntosalikäynnit pitäs saada järkättyä joka viikkoisiksi.

Mun fiilikset sahaa ees taas joka päivä. Oon toiveikas sen suhteen, että kyllä mää (parin viikon päästä) kävelen taas. Sitten mennään äkkiä alamäkeä kun tajuan, ettei tästä ihan muutamassa päivässä noin vaan toivutakaan. Oikeestaan mitään edistystä ei oo reilun kuukauden aikana tapahtunut. Eilen mua kyseltiin töihin joulun ajan kiireapulaiseksi, mutta jouduin kieltäytymään kun ei sitä työtä voi tehdä jos ei pysty kävelemään (vaikka itse työn voikin tehdä istuen). Kohta tulee liukasta ja sit ulkona liikkuminen keppien kans vaikeutuu aika paljon. Masentaa, kun tajuaa olevansa "kakkosluokan kansalainen," joka tarttee apua melkein joka asiaan. :/

Just tällä hetkellä tuntuu siltä, että luovutan. Lopetan haaveilemisen aikaisemmasta tavallisesta elämästä. Hankin kevyen hiilikuitupyörätuolin, jonka saan ite nostettua autoon niin, että voin joskus mennä jonnekkin yksin. Yksin, vaikka ruokakauppaan. Toisaalta, pienten lasten kans elämä on aika paljon helpompaa, jos pystyy kävelemään edes vähän. Mut tiiän kyllä että elämä varmasti sujuis pyörätuolinki kans, pitäis vaan opetella uusia toimintatapoja.

Tämmöset fiilikset tänään, keskiviikkona keskellä arkista viikkoa.

lauantai 8. lokakuuta 2016

Eka ite tehty reppu

Innostuin ompeluporukan kannustuksesta lähtemään mukaan yhteiseen reppuprojektiin ja siitä tuloksena syntyi ensimmäinen ite ompelemani reppu. Ompelin tätä oikeastaan enemmän kotona kuin ompelukerhossa, mutta eipä se haittaa. Yllättäen mun Bernette 92 selviski urakasta vallan mainiosti, vaikka luulin toisin. Tein repun Villa & Villa -blogin ihanan selkeillä ohjeilla.

Vaikka raidoista tykkäänkin, päädyin tekemään mustan repun. En nimittäin jaksanut alkaa pohtimaan raitojen kohdistamista repussa, varsinkaan kun kyseessä oli ensimmäinen reppu. Siksipä tästä tulikin tämmönen edullisista kankaista tehty, simppeli reppu. Aion kyllä tehdä toisenkin, mutta en kyllä ihan samantien rupia uuteen urakkaan! :D



Varsinainen reppukangas on paikallisesta kangaskaupasta ostettua vedenpitäväksi käsiteltyä kangasta, oiskohan materiaali polyesteria. Ihanan jämäkkä materiaali, tosin taskun ompelussa ja repun kääntämisessä vuorikankaan kääntöaukon kautta ympäri joku ohuempi ei-niin-jämäkkä materiaali olis ollu helpompi. Vuorikankaaksi valitsin tummanharmaata valkopilkkuista puuvillakangasta.

Nauhoina käytin puuvillanauhaa, ihan vaan siks kun se on hienompaa kuin kiiltävä nylonnauha. Seuraavaan reppuun ostan kunnolliset reppusoljet, koska nuo mitä nyt käytin, ei toimi kunnolla; olkaimet ei pysy tietyn mittaisina vaan kiristys löystyy ja olkain pitenee helposti. Jotain kikkailua pitää vielä miettiä, viimenen keino on ommella tikkiä niin ettei säätömahdollisuutta enää oo. Värkkäilin kantokahvoihin tuommosen nepparikiinnitteisen lenkin, ettei pääse kahvat "kaatumaan," koska tuosta etukappaleen kahvasta voi vaikka jäähä roikkumaan jonnekki.



Tässä vielä muille reppuprojektiin ryhtyville pieni lista siitä, mitä teen seuraavalla kerralla toisin:
- Ostan metrivetoketjua nettikaupasta. Paikallisessa kangaskaupassa ei myyty metriketjua tuolla paksuudella (6mm) ja valmis vetoketju oli aivan sikakallis, varsinkin suhteessa muitten materiaalien hintoihin.
- Käytän parempia reppusolkia.
- Mittaan kantokahvojen pituuden tarkemmin, tällä kertaa mulla tais tulla joku mittavirhe kun nuo kahvat ei oo samanmittaset.
- Leikkaan pääli- ja vuorikankaasta kapeat sivukappaleet 2 cm ohjeen mukaista leveämpänä, niin saan leveämmän repun. Jostain syystä mulla oli pohja leveämpi kuin nuo sivukappaleet, joten jouduin tekemään laihemman repun kuin olisi ollut tarkoitus. Samaa ongelmaa on ilmeisesti ollu muillakin.

Laitoin reppuun selkää vasten ja pohjaan palaset retkipatjaa vuorin ja päälikankaan väliin. Ne tuo vähän ryhtiä repulle. Toisaalta ne myös pehmentää sillon kun sisältönä on jotain kovaa, esimerkiksi kirjat saattais painaa helposti selkää.



Tämä oli mun tähän astisen ompelu-uran haastavin työ, ja oon ihan tyytyväinen lopputulokseen. Laskeskelin tuossa huvikseen repun hintaa ja päädyin siihen, että materiaalit maksoi noin 23 €. Tuossa hinnassa ei oo mukana ompelulankoja, koska sattuneesta syystä mun varastoista löytyi mustaa lankaa. Koristemerkkiä varten sain nahanpalan ompelukaverilta (kiitos vaan Taina), tosin sen työstämiseen ostin Biltemasta meissit (19€). Meissien hinta ei oo tuossa kokonaissummassa, koska voin käyttää niitä toistekin. Ei pahan hintanen reppu, etten sanois! ;)

Edullisen hinnan lisäks ite ompelemisessa on se hyöty, että saa just semmosen repun ku ite haluaa. Ja ompeleminen on vieläpä mukavaa- Eli eikun reppukankaita hankkimaan!

perjantai 30. syyskuuta 2016

Muistoja Pikkuveljen ensimmäisiltä viikoilta

Eilen illalla sängyssä pyöriessä jostain mieleen tuli yhtäkkiä Pikkuveljen ensimmäiset viikot. Mieleen tuli se onnellisuus, ja ilo mitä saatiin kokea pienen rakkaan nyytin syntymän jälkeen. Toisaalta, hyvin äkkiä mieleen muistui myös ne nyt pieneltä tuntuvat vastukset, jota matkalle sattui vähän turhankin monta. Näin jälkikäteen nuo vastukset tosiaan tuntuu pieniltä ja yksittäisinä ne aika pieniä olikin, mutta silloin kun hormonien myllertäessä yritti selvitä eteenpäin, ei ne tuntunut aina niin pieniltä jutuilta. Varsinkaan kun, vastuksia tuli tosiaan aika monta. 

Kirjottelen näitä itselleni muistoksi, jotta joskus voisin palata noihin reilun puolentoistavuoden takaisiin viikkoihin tämän kirjoituksen myötä. En halua pelotella tällä postauksella ketään. Oikeastaan nämä kaikki oli sellaisia asioita, joihin ei voi itse vaikuttaa, joten ei auta kuin toivoa ettei jatkossa satu mitään tällaista vauva-arjen aloitusta (jos siis joskus vielä saamme pienen nyytin).


Pikkuveli syntyi suunnitellulla sektiolla, rv 38+2. Syntymän hetki oli ihmeellinen, olimme onnellisia. En kuitenkaan tuntenut mitään ylitsevuotavaa rakkautta pientä kohtaan. Se rakkaus syttyi pikkuhiljaa tuntien ja päivien kuluessa, sitten kun oma vointi alkoi parantua leikkauksen jälkeen.

1. Sektio oli sujunut hyvin, mutta heräämössä ollessa verenvuoto ei alkanutkaan loppumaan toivotulla tavalla. Jouduin viettämään useita tunteja heräämössä, ja kohtua paineltiin noin vartin välein. Se painelu tuntui todella k-i-p-e-ä-l-t-ä. En saanut ruokaa, koska oli riski joutua uudestaan leikkaukseen. Vauva kävi kätilön kans pienen hetken mun luona, noin 5-10minuuttia. Olisin halunnut vauvan ja miehen luokse synnyttäneiden osastolle, mutta en päässyt. Lopulta pääsin noin 6,5 tuntia vauvan syntymän jälkeen osastolle, ruokaa sain vasta noin 12 h leikkauksen jälkeen. Siihen mennessä olin juonut vain vähän mehua ja proteiinipirtelöä. Tämä tapahtui siis keskiviikkona.


2. Kotiinlähtötarkastus tehtiin jo hyvissä ajoin lauantaina, vaikka ei vielä tiietty milloin päästään kotiin. No, eipä päästy silloin lauantaina eikä, eikä sunnuntainakaan. Tuossa kotiinlähtötarkastuksessa lääkäri kuuli vauvan sydämestä sivuäänen. Sydänultraan päädyttiin lopulta kahdesti, lauantaina ja maanantaina. Lisäksi mitattiin vauvalta verenpainetta (neliraajapaineet) monta kertaa, useampana päivänä. Lopulta mitään erityistä ei kuitenkaan löytynyt.

3. Rautatiputus. Synnytyksen jälkeen menetin sen verran paljon verta, ja hemoglobiini oli niin matalalla, että lääkärit päättivät laittaa rautatiputuksen. Mulla on huono tasapaino, joten lääkäri ei halunnut ottaa riskiä mun kaatuilusta kotona pikkuisen kans.


4. Sinivalohoito, vol 1. Lauantai-iltana olisi ollut mahdollisuus päästä kotiin, mutta vauvan bilirubiiniarvot oli kohonnut liian paljon. Hänet laitettiin sinivalohoitoon. eli vuorokaudeksi vaippasillaan lampun alle. Patjana oli semmonen lämpöpatja, jottei pieni palellu. Silmäsuojat pidettiin päässä, jottei silmät vaurioidu siitä valosta. Vauvan piti olla kerrallaan vähintään kolme tuntia valossa, sitten sai ottaa maksimissaan puoleksi tunniksi rinnalle / vaipanvaihtoon. 

5. Kotiuduttiin maanantaina päivällä, eli vauvan ollessa viiden vuorokauden ikäinen. Saman viikon keskiviikkona päädyttiin takaisin sairaalalle, tällä kertaa lastenosastolle sinivalohoitoon (vol 2) kun bilirubiinit olivat taas koholla. Siellä vietettiin vuorokausi. Tämän reissun aikana mun jälkivuoto voimistui yhtäkkiä todella paljon. Olin ihan hädissäni, kun vuotoa vain tuli ja tuli...


6. En oo ihan varma missä järjestyksessä nämä kaikki tapahtui, mutta jossain välissä sektiohaava alkoi pullistua yhdestä kohdasta. Se tuntui epämiellyttävältä ja mua pelotti, että haava aukeaa siitä kohdalta ja alkaa tulehtua. (Mulla on kerran aikaisemmin tulehtunut pohjeleikkauksen jälkeen haava tosi pahasti, silloin en edes tuntenut kipua eikä mulla ollut kuumetta.). Käytiin näyttämässä haavaa päivystyksessä, mutta asialle ei tehty mitään.

7. Vauvan bilirubiiniarvot laski joka kerta hienosti sinivalohoidolla, mutta yhtä hienosti ne myös kohos uudelleen. Päädyttiin siis vielä kolmannen kerran sinivaloon, tällä kertaa toiselle lastenosastolle (tuolle osastolle isä ja esikoinen eivät saaneet tulla, koska esikoinen oli flunssassa ja sielä osastolla hoidettiin muun muassa syöpälapsia).


8. Jälkivuoto ei ottanut hiipuakseen ja kipu alkoi tuntua supistusmaisena kipuna alavatsalla. Kuume nousi, joten päädyin paikalliselle päivystysvastaanotolle. Ennen tätä reissua olin muuten yhtenä yönä käynyt jo päivystyksessä kovan vuodon ja kipujen takia. Ensimmäisellä reissulla noin viiskymppinen lääkäri totesi, että kyllä sitä vuotoa kuuluukin tulla. No jees, niin kuuluu, mutta ei kai holvaamalla?! Kuumeen noustua päädyin siis uudestaan päivystykseen ja silloin tulehdusarvot oli kohonnut ja mulla todettiin kohtutulehdus ja pissatulehdus. Onneksi selvisin pelkällä tablettihoitoisella antibioottikuurilla, ei siis tarttenu mennä osastolle antibioottitiputukseen.

Huhhuh, olikohan ne siinä kaikki? ;) 

Jälkikäteen sain kuulla ystävältä, että synnyttäneiden osastolta olisi mahdollisesti voinut saada kotiin sinivalopeiton. Ei olisi tarvinnut siis mennä lastenosastolle sinivalohoitoa varten. Tästä mahdollisuudesta ei ilmeisesti tiedetty lastenpäivystyksessä, jossa kävimme siis kontrolloimassa bilirubiiniarvoja ja sieltä meidät ohjattiin osastolle valohoitoon.

Aika on onneksi kullannut muistot. Tällä hetkellä nuista viikoista on päälimmäisenä mielessä onni, vaikka nuo ikävämmätkin asiat muistui mieleen.

perjantai 23. syyskuuta 2016

Jotain hyvää pitkästä flunssasta - tutti jäi pois

Onneksi Pikkuveljen pitkään kestäneestä flunssasta on ollut jotain hyötyäkin, nimittäin tutti jäi vihdoin pois käytöstä. Aika pitkään Pikkuveli käyttikin tuttia vain unille mennessä ja joskus ison harmituksen tullessa.

Tämän kertaisessa flunssassa tukkoisuus on ollut niin pahaa, ettei Pikkuveli ole voinut syödä tuttia. Aluksi hän yritti nukkumaan mennessä ottaa tutin, mutta hyvin pienen hetken jälkeen huomasi sen imemisen olevan mahdotonta, joten antoi tutin pois. Nyt poika ei ole enää niin tukkoinen, mutta ei oo annettu tuttia takaisin, kun siitä ois muutenki tarkotus luopua lähiaikoina (Pikkuveljellä on tällä hetkellä ikää 1v8kk). Saatiinpahan tutti helposti pois, kiitos flunssan! Ei tarttenu alkaa miettiä mitään tuttien viemisiä oravavauvoille, eikä myöskään tarttenu kuunnella sitä lohdutonta itkua kun ei saakaan enää tuttia unille mennessä. No, on me kuunneltu itkua unille mennessä, kun pieni potilas ei vaan haluais nukkua. :D


Nyt kävin keräilemässä kaikki tutit takin taskuista, hoitorepusta ja laukusta (yks luuraa vielä makuuhuoneessa, mutta kun poitsu nukkuu sielä päiväuniaan, niin en hakenut sitä) ja tämän kuvan ottamisen jälkeen heitin kaikki roskiin. Eipähän tuu kiusausta antaa tuttia pojalle, jos hän esimerkiksi sattuisi sellaisen jostain löytämään.

Isoveli taisi aikoinaan luopua tutista vähän samalla tyylillä. Silloin tutti unohtui kotiin kun lähdettiin mummulareissulle, eikä viitsitty ostaa enää uutta. Ei puhuttu tutista mitään, joten niin se vain muutaman hankalamman nukutuskerran jälkeen unohtui. Kotiin tullessa keräilin vaan äkkiä kaikki tutit piiloon, ja heitin roskiin.

Miten teillä on tehty tutista luopuminen? Minkä ikäisenä tutista on luovuttu?