Kaksplus.fi

keskiviikko 27. tammikuuta 2016

Kevätvaatteet jo mielessä

Oon jo hyvissä ajoin alottanut kevätsuunnitelmat lasten ulkoiluvaatteiden osalta. Onneksi Pikkuveljelle passaa Isoveljen "vanhat" ulkoilukamppeet eli punainen Villervallan välikausitakki ja KappAhlin kuorihousut. Jotkut kengät ja ehkä jotain asusteita täytyy vielä Pikkuveljelle hankkia.

Isoveljellä puolestaan ei oo enää sopivia ulkovaatteita kevään välikauteen. Meillä on tosiaan aikasemminkin ollut jo käytössä takki+housut -yhdistelmä, joka on koettu tosi käteväksi. Takkia voi käyttää kylmemmillä ilmoilla esimerkiksi kauppareissulla tai muutenkin silloin kun ei oo tarvetta ulkoiluhousuille. Toki ostetaan lisäksi joku siistimpi takki, ettei tartte juhliin ynnä muuhun hienompaan menoon mennä likaisella ulkoilutakilla.

Kokosin kollaasiin taas kerran vähän suunnitelmiani. Voi kyllä olla että mieli vielä muuttuu esimerkiksi tuon takin värin suhteen (en tiiä mitä poika itse on mieltä tuosta vihreästä, aion kysyä kyllä). Kollaasin kuvat on valmistajien sivuilta, paitsi tuon Molokidsin pipokuvan nappasin Metsolan verkkokaupasta.

Takki on siis Polarn o Pyretin kuoritakki. Meillä ei oo vielä ollut Polarn o Pyretin välikausivaatteita käytössä, mutta oon kuullut niistä paljon hyvää. Toppahaalarihan meillä on nyt kyseiseltä merkiltä ja oon kyllä siihen tosi tyytyväinen. Tulevana keväänä taidetaan kokeilla siis Po.p:n takkia, toinen vaihtoehto löytyisi Reimalta.

Ulkoiluhousuiksi hankitaan nyt toistamiseen KappAhlin Kaxs-malliston kuorihousut henkseleillä Nämä on ollu tosi huiput housut, kestää hyvin kulutusta ja pysyy hoikallakin lapsella hyvin päällä henkseleiden avulla. Lisäksi henkselit auttaa siinä, että voi ostaa pikkusen reilun kokoset housut niin mahtuu sitten pitempään päälle, poika kun kasvaa mahotonta vauhtia.

Aikaisemmin meillä ei oo ollut erillisiä "välikausikenkiä" vaan talvikengistä on siirrytty kumppareitten kautta lenkkareihin. Nyt mua kiinnostais kokeilla nuita kuvassa näkyviä Reiman Wetter-kenkiä, joiden pitäis kyllä olla hyvät ulkoiluun. Pitää tätä kenkäjuttua vielä miettiä. Minkälaisilla kengillä teidän lapset ulkoilee?

Lisäksi tarvitaan tietysti pipo, hanskat ja joku huivi. Pipoja meillä on paljon, mutta saatanpa ostaa jonkun uudenkin. Nuo kuvaan nappaamani pipot passais ainaki hyvin niin ulkoiluun kun siistimmän takinkin kaveriksi. Hanskat löytyy jo valmiina, meillä on Jonathan-merkkiset välikausirukkaset. Huivejakin taitaa löytyä jo ennestään.

Toivoisin nyt hankittavien ulkoiluvaatteiden mahtuvan Isoveljelle vielä syksylläkin, eikä haittaa vaikka menis pitempäänkin. Haluan ostaa laadukkaat vaatteet, niille kun on käyttöä sitten myöhemmin pikkuveljelläkin.

Miltäs näyttää äitin suunnitelmat ulkoilua rakastavan pojan vaatetukseksi? 
Onko liian tummaa ja synkkää?

perjantai 22. tammikuuta 2016

Lapsiperheiden uudet ruokasuositukset

Löysin tänään netistä uutisen, jossa kerrottiin lapsiperheiden uusista ruokasuosituksista.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen uusissa ruokasuosituksissa keskitytään lasten ruokakasvatukseen, lapsen syömään oppimisen tukemiseen ja korostetaan perheen yhteisten ruokailuhetkien tärkeyttä. Mun mielestä on tosi tärkeää, että lapselle opetetaan miten ruokapöydässä käyttäydytään. Lapselle tulisi tarjota mahdollisimman monipuolista ruokaa (meillä olisi tässä vielä paljon parantamisen varaa!) ja opettaa maistamaan uusia ruokalajeja. Perheen yhteisten ruokailuhetkien tärkeyttä ei voi koskaan korostaa liikaa. Lapsi oppii mallista, joten aikuisten terveelliset ruokailutottumukset ja hyvät käytöstavat siirtyvät yhteisten ruokailujen avulla helposti lapsille.


Yksi asia hyppäsi kuitenkin silmilleni tuosta uutisesta. Nimittäin uusien suositusten mukaan kiinteiden ruokien maistelu tulisi aloittaa 4-6 kuukauden iässä, jolloin kiinteät ruuat yhdessä äidinmaidon kanssa auttavat suolistoa ja puolustusjärjestelmää kehittymään. Näin myös lapsen elimistön sietokyky uusille ruoka-aineille kasvaa.

Olen molempien vauvojen kohdalla aloittanut kiinteiden ruokien tarjoamisen 3-4 kuukauden iässä. Syitä tällaiseen ratkaisuun päätymiseen on monia, mutta painavimpia taisivat olla korvike ja refluksi. Molemmat pojat ovat vauvana kärsineet refluksista, jonka vuoksi imetyksestä on siirrytty ensin pumpattuun äidinmaitoon ja sitten korvikkeeseen. Refluksivaivoihin helpotusta tuo paksumpi ruoka, jolloin ruoka ei pääse niin helposti seilaamaan mahasta ruokatorven puolelle. Niinpä aloitettiin kiinteiden maistelu ja lusikkaan totutteleminen hyvissä ajoin kun ei ollut muutenkaan enää mahdollisutta saavuttaa 6 kuukauden täysimetystä.


Huomasin molempien lasten kohdalla, että heillä oli herkkyyskaudet kiinteiden ruokien syömiseen juuri siinä neljän kuukauden iässä. Lusikka oli toki vauvalle aluksi outo, mutta oppiminen oli nopeaa ja ruokailut muuttuivat nopeasti helpoksi ja siistiksi puuhaksi. Pikkuveli ei oo koskaan tykännyt ruokalapusta, mutta se ei ole ollut ongelma, koska hän syö niin siiististi. Suu aukeaa isolle, eikä houkuttelua tarvita. Uskoisin, että varhaisella kiinteiden aloituksella on ollut tähänkin vähän vaikutusta.

Meidän lapsilla ei oo koskaan tullut mitään allergiaoireita ruuasta eikä kiinteiden ruokien varhainen aloitusikä tuonut mitään ongelmia tullessaan. Olenkin todella onnellinen siitä, ettei meidän ole tarvinnut stressata allergia-asioista tai muusta sellaisesta. Ymmärrän, että vaikeat allergiat lapsella vaikuttaa koko perheen elämään ja lapsen ruokajuttuihin keskittyminen vie paljon voimia.


Mitä mieltä sinä olet uusista lapsiperheiden ruokasuosituksista?

Ps. Blogin päivittäminen on mukavampaa kuin esseen kirjoittaminen. Nämä postaukset valmistuu paljon nopiammin, vaikka opiskelukin on kyllä kivaa. 

tiistai 19. tammikuuta 2016

Kuulumisia neuvolasta

Aamulla herätessäni mietin että onneks mulla ei oo mitään menoa, saan nukkua eikä tarvi nousta vaikka miehen kello soi. Aivoni yrittivät huijata mua ja lämmin sänky veti kovasti puoleensa, vaan noustava oli. Olin varannut pojille samalle päivälle perättäiset ajat neuvolaan, aamulla mietiskelin myös että onkohan mitään järkeä mennä sinne yksinään säätämään molempien kans mut eipä auttanut alkaa siinä vaiheessa muuttamaan mieltä.

Onneks meiän pojat on niin reippaita, että reissu sujui tosi hyvin. Äitillä vaan ois saanu olla vähän lämpimämmin vaatetta päällä, ettei tarttis vikistä Isoveljen pysähtyessä tutkimaan maailmaa matkalla autolta terveyskeskukseen. (No kun äiti panostaa lapsiin ja unohtaa omat tarpeensa niin sitte käy näin!)

Mulla ei oo mitään kokemusta isompien lasten neuvolakäynneistä, koska Isoveli on meiän esikoinen. Niinpä jännällä ootin, että mitä tehtäviä pojalla teetetään 3-vuotisneuvolassa. Palikkatorni ja muutkin tehtävät sujui hyvin, poika vaan ois halunnut tehdä tehtäviä enemmänkin, joten tehtiin muutama 4-vuotialle tarkotettu tehtäväkin. Molemmilla pojilla kasvu oli hyvää eikä mitään erityistä huolenaihetta tullut esiin, onneksi.


Lähtiessä mulla kesti melkeen puolituntia selvitä lasten kans autoon, sitä tää talvi teettää. Isoveli totes terveyskeskuksen aulassa mulle: "Äiti, en mää tuu vielä ko mää katon miten tuo setä kävelee." Ja äiti nolostui ja puna nousi kasvoille. Käytävällä oli vanha pappa tulossa keppinsä kans ja kepistä kuului mielenkiintonen kolina. Onneks pappa oli ystävällinen ja hymyillen kertoi kepistään uteliaalle pojalle. :D Ihmettelin vähän, että poika kiinnostui papan kävelytyylistä vaikka kotona näkee kyllä etteivät kaikki ihmiset kävele samalla tavalla. Tällä kertaa keppi taisi olla niin kiinnostava, että oli pakko pysähtyä. Mitä sanot lapselle hänen ihmetellessä eritavalla kävelevää tai pyörätuolissa istuvaa ihmistä?

Ps. Inspiraatio tämän postauksen kirjoittamiseen lähti Sallan blogista. Siinä muuten yksi parhaista blogeista, mitä minä tiiän. :)

keskiviikko 13. tammikuuta 2016

Päivähoidon aloitus 1-vuotiaana

Huomenna se alkaa. Uusi arki meidän perheessä.

Äitin ajatukset on tällä viikolla ollut aika paljon tulevissa jutuissa, niin uuteen kouluun liittyvissä asioissa kuin pienimmän päivähoitouran aloituksessa. Yritän parhaani mukaan keskittyä tähän hetkeen, mutta valitettavasti ajatukset seilaa omia menojaan.

Pikkuveli aloittaa päivähoitouransa perhepäivähoitajalla, joka on meille entuudestaan tuntematon. Valitettavasti ei vielä saatu poikia samalle hoitajalle, jolla Isoveli nyt on. Onneksi syksyllä eskareiden alkaessa tämän tutun hoitajan ryhmästä vapautuu paikka, joten Pikkuveli vaihtaa sitten hoitopaikkaa. Syksyn alkuun asti meidän täytyy kuskailla poikia eri paikkoihin hoitoon, mikä on kyllä vähän työlästä, mutta onneksi molemmat hoitopaikat on suhteellisen lähellä kotia (autolla täytyy kuitenkin mennä). En kyllä tiiä onko mulla mitään oikeutta sanoa kuskaamisen olevan työlästä kun mies kuitenkin hoitaa sen homman, ainakin useimpina päivinä.

Äiti ajatteli kuvata blogiin vähän hoitoon lähteviä varusteita...
Mua mietityttää muutamat asiat tässä päivähoidon aloituksessa ja ajattelinkin kirjotella niistä vähän tarkemmin. Voisin sitten myöhemmin kirjottaa uuden postauksen ja kertoa miten pojalla on sujunut hoidossa, jos tämä aihe kiinnostaa. Nukkumien on yksi semmonen tärkeä asia, joka vähän huolettaa. Pikkuveli on hyvä nukkumaan, mutta nukahtaminen varsinkin päiväunille on välillä vähän vaikeaa. Ajoittain joudun nukuttaa vauvan viereeni meidän parisängylle, kun muuten ei uni tuu silmään. Hoidossa moinen ei kyllä tuu onnistumaan.. Pikkuveli nukkuu vielä kahdet päiväunet päivässä, joten ensimmäiset taitaa osua aamupäivän ulkoilun kanssa samoihin aikoihin ja hän voi nukkua rattaissa, mutta iltapäivän toisille unille nukahtaminen onkin vähän arvoitus.

Ruokailut mietityttää myös. Poika kun on armoton sihtikurkku, eikä ruuassa saa olla mykyjä lainkaan. Hoitaja tietysti haluais päästä halvalla ja helpolla, joten Pikkuvelikin söisi samaa ruokaa kuin muut hoitolapset. Onnistuuko se, kun kotonakaan ei ole syöty vielä mannapuuroa lukuunottamatta samoja ruokia perheen kanssa? Vai syöttääkö hoitaja pojalle purkkiruokia päivästä toiseen? No, onneksi poika on hyvä syömään silloin kun ruoka on hänen mielestään oikeanlaista eli riittävän sileää. Aamupuuroannoksetkin on niin valtavia, että äitin mahaankaan ei semmoset uppoa ja suu aukeaa kuin linnunpojalla oottamaan uutta lastia ;)

...ja sitten hän sai pienen apurin mukaan touhuun.
Ulkoilujuttuja oon kans mietiskellyt. Hoitajan sanojen mukaan he käyvät usein kävelylenkeillä ja silloin tällöin lähipuistossa. Mielessäni mietin, että onneksi Pikkuveli on vielä niin pieni, että pääsee rattaissa noille kävelylenkeille, ilmeisesti 2-vuotiaat "joutuu" kävelemään. Onkohan siinä hoitajalla taka-ajatuksena lasten väsyttäminen päiväunia varten? :O

Tässä vähän listaa siitä, miten me on valmistauduttu alkavaan päivähoitoon. Josko siitä olisi vaikka apua jollekin muulle samassa tilanteessa.
- Ostettu lisää hoitoon sopivia perusvaatteita. Niitä tarvinnee suht paljon, kun hoitorepussa olisi hyvä olla koko ajan 1-2 vaatekertaa varalle. Pikkuveli ei vielä syö itse, joten ruokailuissa vaatteet ei sotkeennu, jos ei tule yökkimistä liian karkean ruuan vuoksi. Varavaatteita on kuitenkin hyvä olla.
- Ostettu lisää vaippoja, jotta voi viedä hoitajalle kerralla koko pussin.
- Totuteltu uniriepuun eli norsurättiin. Pikkuveli sai joululahjaksi rätin, jonka toivoisin auttavan äidin/isin ikävässä ja nukahtamisessa.
- Annettiin pojalle yksivuotislahjaksi hoitoreppu. Poika on niin pieni, että hänellä ei ollut vielä toiveita, joten ostettiin reppu joka on äitille mieleinen ;) Fjällrävenin Kånken siis, mustana totta kai! :D
- Hoitoreppuun ostettiin myös uusi tutti, jota on tarkoitus säilyttää sielä aina. Siis silloin kun ei hoidossa tarvita. Onpahan tutti aina mukana hoidossa, se kun on vielä aika tärkeä kapistus nukkumaan mennessä ja harmin tullessa.

Hmm, tää tutti on aika jees. Ja mitäs äiti on tänne pakannut?
Näistä mun postauksista tulee nykyään aina romaaneja. Kirjottaminen on niin kivaa. Jos sulla tuli mieleen jotain kysyttävää niin kysy ihmeessä. Kommentit on bloggaamisessa parasta :)

tiistai 12. tammikuuta 2016

1-vuotias touhuttaja

Viime viikolla yksi tavallinen arkipäivä olikin suuri päivä, ainakin äitille. Nimittäin mun vauva täytti 1 vuotta! Muistan sen vuoden takaisen päivän kuin eilisen, enkä toivottavasti koskaan unohda niitä ensihetkiä vastasyntyneen kanssa. Hän on vieläkin äitin vauva, mutta kuitenkin vähän jo semmonen taaperokin. Tässäpä olisikin viimeinen säännöllisin aikavälein kirjoitettu kehityspostaus Pikkuveljestä.

Viime aikoina oon huomannut monia kehitysaskeleita ns. älyllisen kehityksen saralla. Pikkuveli ymmärtää kun pyydän häntä tulemaan äitin luokse vaipan vaihtoa varten, ja konttaa yleensä jo ensimmäisestä pyynnöstä mun luo. Ei-sanan merkityskin on ymmärretty, mutta aina ei vain huvita totella, onhan esimerkiksi laatikoiden tyhjentäminen tai lamelliverhojen räpeltäminen hurjan paljon mukavampaa kuin omilla leluilla leikkiminen ;) Pikkuveli on myös ymmärtänyt, ettei esine katoa, vaikka se meneekin piiloon. Tosin muisti on vielä sen verran lyhyt, että äitin piilottama tutti unohtuu nopeasti.

Instagramissa aiemmin julkaistu kuva äitin apulaisesta.
Pikkuveli kävelee jo aika sujuvasti tukea vasten ja pitelee välillä vain vähän tukea jostain, mutta ei edelleenkään kävele ilman tukea. Onneksi, koska kuhmuja ja kaatumisia tulee nykyäänkin aika usein. Edellisen kehityspostauksen kirjoittamisen jälkeen Pikkuveli on alkanut leikkimään Isoveljen kanssa painileikkiä, jossa hän menee kiipeilemään Isoveljen päälle tämän leikkiessä lattialla. Kikatuskäkätystä on silloin kuultavissa tässä torpassa :)

Viime viikolla tapahtui yksi suuri muutos vauvan ruokavaliossa kun jätettiin korvike pois, vauvan juomana on nyt aivan tavallinen maito (vaihtelevasti rasvaton tai kevyt maito). Helpotti kyllä kummasti äitin ja isin lompakkoa kun ei tarvi enää korvikkeita ostaa, mutta sitä maitoa kyllä saa kuskata litratolkulla! Aluksi laitettiin korvikemaidon joukkoon vain vähän tavallista maitoa ja siitä sitten pikkuhiljaa vähennettiin korvikkeen määrää ja vastaavasti lisättiin tavallista maitoa. Ihan mukavasti onnistui muutos, mitään ongelmia ei ole ollut.

Talk-murut maistuu!
Viime aikoina oon yrittänyt totuttaa vauvaa syömään karkeampaakin ruokaa, mutta menestys on ollut kovin vaihteleva. Tietynlainen leipä (riittävän sileä ja kostea ruislimppu) maistuu, mutta ruuassa ei saa olla (lähes) mitään möykkyjä. Yhtenä päivänä tein tavallisesta ruuasta vauvalle annoksen johon kuului haarukalla muussatut perunat, maito löysykkeenä ja jauhelihakastiketta vähän, ei maistunut pojalle vaan yökkiminen alkoi. Tästä johtuen ei ole vielä annettu hänelle samaa ruokaa kuin muu perhe syö. Tosin mannapuuroa annoin jo noin kuukausi sitten, mutta se onkin sileää.

Hammastilannetta en oo muistanut aivan viime päivinä tarkistaa, mutta ainakin yksi kulmahammas löytyy alhaalta. Lisäksi on neljäetuhammasta ylhäällä ja alhaalla. Vaatteissa käytössä on koko 80, ja vaippoina käytetään Liberon 5-koon housuvaippoja.

Semmonen touhuttaja täällä asustelee, kulkee koko ajan pitkin kotia ja värkkäilee kaikenlaista. Yritän saada huomenna julkaistua postauksen tuon pienen miehen päivähoidon aloituksesta, tai oikeastaan äidin mietteistä hoidon aloituksen kynnyksellä. Kuvituksena tässä postauksessa puhelinräpsyjä, valitettavasti oikea kamera on tarttunut viime aikoina käteen aivan liian harvoin. Pitäisi parantaa tapoja siinä asiassa!

maanantai 4. tammikuuta 2016

3-vuotiaan kuulumisia

Jouluaattona meillä juhlittiin joulun lisäksi myös esikoisen synttäreitä. Tai oikeastaan niitä juhlia vietettiin jo edellisenä sunnuntaina, mutta totta kai me laulettiin onnittelulaulu pojalle aattoaamuna. 3-vuotiaani on niin ihana isopieni, että ajattelin kirjotella vähän hänenkin kuulumisiaan tänne blogiin.

Isoveli on tosiaan syntynyt jouluaattona, ja hän vietti nyt jo neljättä jouluaan. Ensimmäistä joulua vietettiin sairaalassa äitin ja isin tutustuessa pieneen tonttuseen, muut joulut on oltu mummuloissa.

Isoveli sai synttärilahjaksi automaton, sillä onkin mukava leikkiä.
Kiitos mummi ja ukki! 
Isoveli...

...tykkää lukea kirjoja.
...tykkää kuunnella satuja cd:ltä.
...piirtää ja maalaa mielellään. Myös uudet muovailuvahat kiinnostaa, ja päivittäin meillä "muomaillaan."
...tunnistaa jo melkein kaikki kirjaimet, mutta ei vielä osaa yhdistää kirjaimia sanoiksi.
...hauskuuttaa pikkuveljeä ja tykkää "painia" tämän kanssa.
...on päiväkuiva, mutta joskus vaippaa käytetään kauppareissuilla tai pitkillä automatkoilla.
...osaa kiukutella äitille ja isille, kukapa 3-vuotias ei osaisi? ;)
...kiusaa silloin tällöin pikkuveljeään, varsinkin jos ei muuten saa äitin tai isin huomiota.
...osaa pukea itse housut ja paidan sekä sukat, ulkovaatteiden pukemisessa tarvii vielä apua.
...puhuu todella selkeästi ja saa hyvin sanottua haluamansa asian. Joskus lahja muuttuukin jahlaksi ja lelut joluu lattialla :)
...on omasta mielestään iso poika eikä ymmärrä miksi hän ei saa ajaa oikealla autolla.

sunnuntai 3. tammikuuta 2016

Kuvakooste meidän vuodesta 2015

Hyvää uutta vuotta kaikille!

Vuosi vaihtui jo muutama päivä sitten, ja nyt vasta sain tehtyä pienen koosteen menneestä vuodesta. Kulunut vuosi 2015 oli oikeastaan kokonaan pienimmäisen vauvavuotta, koska Pikkuveli on syntynyt tammikuun alussa. Juuri vauvan syntymä ja kasvun ja kehityksen seuraaminen tekivät tästä vuodesta minulle merkityksellisen.

Mukavaa kuluneessa vuodessa oli myös se, että mieheni sai pitää ensimmäisen kerran eläessään oikeaa kesälomaa, joten kesälomareissukin tuli tehtyä. Syksy on ollut aika tavallista arkea, mutta marraskuussa onneksi saatiin vähän piristystä päiviin kun sain tietää koulupaikasta ja sain lyhyen työpätkän joulunalusviikoille. Virkisti kummasti mieltä käydä parin viikon ajan töissä ja käyttää aivoja muuhunkin kuin lasten tarpeista huolehtimiseen! :)

Tässäpä muutamia kuvia kuluneelta vuodelta. Osa niistä on julkaistu täällä jo aiemmin, luonnollisesti alkuvuoden kuvia ei ole niin näkynyt kun perustin blogin vasta huhtikuussa. Muistaakseni olen kuitenkin postannut ristiäisistä, vaikka poika kastettiin jo maaliskuussa.

Äitin ja isin muru yhden vuorokauden iässä
Pikkumies sinivalossa, vol 2/3




Mökkitouhuja, mies sai yllytettyä mut ongellekin :D
Kesälomareissua ja puistoilua

Äitin isot pojat <3

3-vuotissynttärikakun koristelu on tarkkaa touhua


Semmonen oli meidän vuosi, touhukas ja mukava. Innolla odotetaan mitä kaikkea alkanut vuosi 2016 tuokaan tullessaan. Jospa äidille ainakin paremmat hermot suotaisiin, ja lisää innostusta liikkumiseen ja omasta hyvinvoinnista huolehtimiseen. Tarkoituksena olisi lähiaikoina julkaista esikoisen kuulumisia, koska lisää ikävuosiakin karttui jouluna. Kohta pääsen kirjoittamaan myös pienimmäisen viimeistä "kehityspostausta", hurjaa miten lujaa aika oikeasti juoksee!