Kaksplus.fi

keskiviikko 24. helmikuuta 2016

Smoothiehurahdus

Viime viikkojen aikana oon taas innostunut tekemään smoothieita. Kehittelen mielelläni uusia reseptejä, vaikka useimmiten smoothie syntyy hetken mielijohteesta asenteella "mitä kaapista löytyy." Meillä on oikeastaan aina jääkaapissa maustamatonta jogurttia, tykätään syödä sitä monessa muodossa. Rahkaa ostan yleensä valmiiksi jääkaappiin smoothieta varten, koska rahka säilyy pitkään hyvänä. Makuaineiksi laitan joko marjoja tai hedelmiä, mitä nyt sattuu löytymään.

Viime viikolla ostin kookosmaitoa, ajatuksena kehitellä joku hyvä hedelmäsmoothie. Tuli niin herkkua, että ajattelin jakaa ohjeen teillekin. Tämä on vähän suurpiirteinen ohje kun en koskaan mittaa aineksia. (Tehtiin viikonloppuna kahdesti hedelmäsmoothieta, kuva siitä ensimmäisestä ja ohje jälkimmäisestä, ne oli ihan samannäköistä ja kuvan ottaminen unohtui sunnuntai-iltana)


Hedelmäinen smoothie

Bonne mangososetta
1 prk Dole ananasta
1 prk kookosmaitoa
250 g pehmeää maitorahkaa
n. 2 dl maustamatonta jogurttia
(maitoa)
(sokeria)

Kaikki ainekset blenderiin ja sekaisin. Me käytetään sauvasekoitinta ja korkeaa muovikannua. Kookosmaito on yleensä semmosta vähän kokkareista siellä purkissa mutta kyllä se hyvin sekottuu smoothien joukkoon. Ei kannata siis säikähtää, vaikka ulkomuoto ei ole kovin juoksevaa vaikka "maitoa" onkin. Lopuksi jos smoothie on liian paksua, sitä voi vähän löysyttää lisäämällä joukkoon maitoa. En nyt muista laitoinko sokeria tähän lisäksi, saatoin laittaakin kun mies ei tykkää jos on liian vähän sokeria :O

Isoveli tuumasi aluksi, että hän ei halua juoda smoothieta kun siinä on niitä roskia. Ilmeisesti jäänyt huonoja muistoja marjasmoothiessa olleista mustikoista. Tässä kuitenkin tuo ananaskin meni niin pieniksi paloiksi ettei poika puhunut mitään roskista kun lopulta sain houkuteltua maistamaan.

Toinen smoothie, josta itse tykkään, mutta mies ei niin välitä on puolukka-kaura-smoothie johon laitan maustamatonta jugurttia, rahkaa, puolukoita, sokeria/hunajaa ja pikakaurahiutaleita. Namnam! Siinäpä yks käyttökohde puolukoille, ainakin meillä ne tahtoo helposti jäädä pyörimään pakasteeseen kun ei tule tehtyä kuin vispipuuroa ja puolukkasurvosta ruuan kaveriksi.

Jääkaapissa odottelee seuraava purkki Bonnen sosetta, nimittäin trooppinen sose, joka sisältää mangoa, banaania ja guavaa. Voisin kuvitella senkin sopivan hyvin tämmöseen välipalasmoothieen, mutta en toki varma vielä ole kun en ole kokeillut.

Nyt kaikki hyvät vinkit kehiin, mitä teillä laitetaan smoothieen?

maanantai 22. helmikuuta 2016

Lasten ystäväkirjahaaste

Aarteeni -blogin Salla nakkasi mua taas kerran haasteella. Kiitokset Sallalle haasteesta! Mua vähän epäilyttää, että saanko tästä mitään järkevää aikaseksi, koska voi olla ettei tuon meidän just-ja-just kolmevuotiaan vastaukset oo kovinkaan fiksuja, mutta se kai tässä onkin ideana, höpsöt vastaukset siis.

Nimi (oikea tai jolla esiinnyt blogissa) ja blogin nimi?
Tämän kysymyksen jätin kysymättä, koska en halua paljastaa lapsen oikeaa nimeä. Pysyköön hän Isoveljenä täällä blogissa. Blogin nimeä ei oo varmaan koskaan kuullutkaan.
Ikäsi.
No kolme.
Parasta just nyt?
Junarataleikit. (Meillä on ollut vähän erikoispäivä kun Pikkuveli on hoidossa ja Isoveli kotona sairastamassa. Rakennettiin jätti-iso junarata olohuoneen matolle, ja se on tosi kivaa kun ei ollut yks tuhotermiitti mukana purkuhommissa)

Lempiruoka
Jauhelihapihvi ja muusi (Syötiin just jauhelihapihviä ja itsetehtyjä lohkoperunoita, liekö ajatus sieltä peräisin)

Lempijuoma
No maito, tietenkin!

Suosikkileikkini
No junarataleikit, etkö sää tiiä?

Harrastukset
Harrastaa kuulemma kaikenlaista, vaikka ei hänellä oikeesti ole vielä mitään harrastuksia.

Idolini

Mikä se on? (Pienen avustavan selityksen jälkeen poika kiemurtelee vaivaantuneena) Pappa. Se osaa sahata hirsiä. (Sepustaa lopulta ummet ja lammet siitä, miten hän on kuulemma sahannut hirsiä papan kans meidän pihassa ja sauna on nyt valmis.)

Valitse parempi vaihtoehto:

Potta / Vaippa
Potta 

Auto / Juna
Auto

Kukkakaali / Parsakaali
Parsakaali (ei oo kyllä koskaan maistanut...)

Lämmin / Viileä 
Kylmä

Oma sänky / Äidin kainalo Oma sänky (Ei tuu äitin kainaloon nukkumaan vaikka pyytäisin, nyyh! Oma sänky sijaitsee muuten nykyään lastenhuoneessa, jee!)

Lopulta poika vinkuu vieressä: "Kysy äiti lissää! Onko niitä harrastuksia vielä?! Minua kiukuttaa ko ne juttelut aina loppuu. Mitä me nyt tehtäis?" Semmosta se on, että aluks pittää vähän houkutella mutta ku vauhtiin pääsee nii kysymykset loppuuki liian nopiasti.

Minä taidan olla vähän tylsä, mutta jätän nyt laittamatta haastetta eteenpäin. Tämä haaste on aika tehokkaasti kiertänyt jo blogeissa.

Ps. Käytiin aamulla terveyskeskuksessa, saatiin jonotusnumero 19. Heti meidän saavuttua pääsi numero 5 sisään ja sen jälkeen jono pysähtyi noin tunniksi. Onneksi lopulta päästiin ohi jonon kun hoitaja tuli kyselemään pienten lasten kanssa tulleitten jonotusnumeroita. Isoveljeltäkin löytyi korvatulehdus. Aiempi onkin ollut reilu vuosi sitten, joten eipä meillä oo korvatulehdukset liikaa vaivannu. Nyt pidetään peukkuja pystyssä, että antibiootti alkais pikaseen tehoamaan.

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille lukijoille!

sunnuntai 21. helmikuuta 2016

Lempparineule löytyi vihdoin!

Moips vaan, nyt aion kyllä ylittää itseni niin hurjasti että jännittää. Haluan kuitenkin ensin kiittää kaikkia teitä edelliseen postaukseen saamistani kommenteista. Oli niin mukava huomata, että kyllä täällä lukijoita käy vaikka kommenttiboksi onkin välillä vähän hiljainen. Ja sitten siihen asiaan, aattelin nimittäin tulla esittelemään teille mun uuden lempparineuleen, jota oon jo syksystä asti etsiskellyt. Jännää tässä on se, että mun kasvot näkyy kuvissa. Huh huh!

Hei mummi, mitä sulle kuuluu? Huom, kuvassa myös se neuletakki!
Kyseessä on vastikään Vilalle myyntiin tullut puuvillainen neuletakki, jonka pinnassa on kohollaan olevia raitoja. Tykkään tästä neuletakista just tuon kivan tekstuurin takia. Eipähän oo ihan niin tylsä neule. Etsiskelin siis pitkään mustaa perusneuletakkia, joka olisi semmonen rennon mallinen ja pitkähkö, ei siis mikään reisipituinen kuitenkaan. Vilalta se sitten vihdoin löytyi, mutta valitettavasti koot oli päässyt paikallisesta liikkeestä loppumaan, joten jouduin turvautumaan Zalandoon. Tämä mun neuletakki on kokoa XS, eli pienintä kokoa. Materiaali on tosiaan puuvillaa, joten kutistumistakin saattaa tapahtua. En oo vielä pessyt neuletta, mutta toivon ettei tämä ihan hurjasti kutistu ettei lyhene hihat liikaa.

Ois tehny mieli blurrata omatki kasvot.
En oo tehny mitään pahaa vaikka ilme onkin kamala..
Tuota alempaa kuvaa ylivalotin tarkotuksella kuvanmuokkausohjelmalla pikkusen, saadakseni neuleen pinnan paremmin esille. Ja ei, en aio alkaa jatkossa jakamaan täällä mitään asukuvia, ei tartte pelätä! :D 

Kuvissa näkyy myös Noshin kankaasta ompelemani pitkän mallinen t-paita, kaavana muokattu Onion 2035. Oon ommellut tämän jo joskus viime kesänä tai syksyllä (en muista ennää!), mutta enpä oo muistanut pyytää miestä ottamaan kuvia blogiin. Kangas on aivan huippulaatusta, useiden pesujen jälkeen edelleen aivan priimakunnossa niin värit kuin kankaan pintakin. Pisteitä Noshille hyvästä kankaiden laadusta.

Täällä on vietelty rauhallista kotiviikonloppua. Kolmas viikonloppu peräkkäin kun ollaan kotona "jumissa" sairastelujen takia. Ei vaan taho hellittää otetta tästä porukasta tuo flunssa. Huomenna täytyy ottaa suunta jälleen kerran terveyskeskukseen, koska Isoveli on ollut taas kuumeessa eikä silmätulehdus ala helpottaa vaikka antibioottitippoja laitetaan. Oiskohan korvatulehdus hänelläkin? 

Näihin tunnelmiin, mukavaa alkavaa viikkoa teille!

torstai 18. helmikuuta 2016

Miten on hoidossa sujunut?

Lupasin teille jo aikaisemmin päivähoidon aloituksesta kirjottaessani, että palaan myöhemmin kertomaan miten perhepäivähoito Pikkuveljen osalta lähtee sujumaan. No, tämä postaus tulee vasta nyt, koska Pikkuveli on sairastanut viimeiset viikot aika tehokkaasti, joten hoitopäiviäkin on ollut vähän.

Aloitus meni yllättävän hyvin, ensimmäisenä aamuna poika jäi iloisella mielellä hoitoon eikä ollut paljoa äitiä tai isiä päivän aikana kaivannut. Vasta muutaman hoitopäivän jälkeen tuli ensimmäiset aamuitkut, silloinkin hän oli itkenyt vain pienen hetken. Ruokailut on sujunut hyvin, en kylläkään tiedä kovinkaan tarkasti mitä hän päivän aikana syö (en oo muistanut kysyä, näen hoitajaa aika harvoin, koska mies huolehtii yleensä kuskaamisen).  Myös päiväunien nukkuminen on onnistunut ihan ok, tosin välillä hän on nukkunut kolmetkin päiväunet yhden hoitopäivän aikana (tämä kyllä taitaa liittyä sairasteluun).
Odotellaan kuumelääkkeen vaikutusta, klo 23.20.

Lopulta parin tunnin taistelun jälkeen hän nukahti päiväunille sohvalle.
Ja äiti huokas helpotuksesta.
Olen yllättynyt hoidon aloituksen helppoudesta. Saatiin monta flunssaa peräjälkeen Pikkumiehelle, mutta eiköhän se nyt ala vähän helpottamaan kun korvatulehdus huomattiin ja siihen saatiin antibiootti. Hoitaja on kertonut Pikkuveljen olevan iloinen ja tyytyväinen poika. Olen hänen kanssaan samaa mieltä, vaikka iloisuus on ollut pikkusen taka-alalla sairastelun vuoksi.

Muutaman viikon päästä tuleekin hetkellisesti muutosta kun perhepäivähoitaja on hiihtolomalla ja Pikkuveli menee yhden viikon ajan päiväkotiin hoitoon. Uskon senkin sujuvan hyvin, kunhan käydään ensin vähän yhdessä tutustumassa paikkaan ja hoitajiin.

Kuvituksena postauksessa tällä kertaa kuvia, jotka oon ottanut puhelimella sairastelun aikana, en oo viime aikoina onnistunut ottamaan muita kuin kasvokuvia ja niitä en viitsi täällä julkaista. Nämäkin kuvat taitaa olla Instagramissa julkaistuja, pahoittelut toistosta.

Sitten vähän toiseen aiheeseen. Oon viime aikoina pohtinut kommenttiboksin hiljaisuutta. Tiedän, että anonyyminä kommentoidessa ohjelma pyytää todistamaan, ettet ole robotti. En valitettavasti saa tuota toimintoa mitenkään pois päältä. Kerron teille nyt vinkin: kirjautumalla bloggeriin esimerkiksi gmail-tunnuksilla, pääset kommentoimaan blogeihin ilman erillistä robottihässäkkää. Itse en esimerkiksi puhelimella koskaan kirjaudu ulos bloggerista, jolloin kommentoiminen on tosi nopeaa ja helppoa.

Kommentit on mulle tärkeitä. Tuntuu jotenkin turhalta postailla mitään, jos ei kukaan mitenkään ilmaise lukeneensa höpötyksiäni. Tosin, eihän mun oo pakko postata jos en halua, mut kun tää on kuitenkin niin mukavaa puuhaa :D

maanantai 15. helmikuuta 2016

Makuuhuoneen äänimaisema

Eilen illalla nukkumaan mennessäni mietin, että kylläpä tuleeki nukuttua melekosessa metelissä. Tässäpä pieniä paloja siitä, millainen on erään perheen kodin äänimaisema illalla noin klo 22.00.

Kuvittele mielessäsi tilanne, jossa kaksilapsinen perhe on päätynyt nukkumaan yhteen makuuhuoneeseen (no siksi, kun se on vaan niin helppoa kun ei tartte nousta sängystä ylös laittaakseen peiton itkevälle taaperolle). Keittiöstä kuuluu taustametelinä tiskikoneen hyrskytys. Makuuhuoneen ovi on pidettävä auki, muuten ilma muuttuu aamuyöstä aivan liian raskaaksi nukkua.

Viereisestä lastensängystä kuuluu kolmevuotiaan yskimistä, siis semmosta yskimistä että kukaan ei voi nukkua taaperon yskiessä. Kohta köhä muuttuu raskaaksi unituhinaksi. Toiselta puolelta huonetta kuuluu räkäisen lapsen rohiseva unihengitys. Räkäisenä pienen on hankala nukkua, varsinkin kun tutti on saatava suuhun.

Kohta kuuluu kolinaa kun pikkumies vaihtaa asentoa pinnasängyssä ja kolauttaa jalalla pinnoihin. Sitten kuuluu klops tutin tippuessa lattialle. Ja itkua, joka yltyy äkkiä melkeinpä huudoksi. Seuraava ääni onkin mutiseva isi, joka ei löydä etsimäänsä tuttia sängyn alta. Äitikin vaihtaa asentoa ja päättää samalla lähteä käymään vessassa. Takaisin tullessaan kolina yllättää taas, nyt se on rämisevää kolinaa äitin törmätessä pyykkitelineeseen, joka lojuu makuuhuoneessa, jotta pyykit voivat kostuttaa ilmaa..

Yskivä lapsi herättää kohta taas koko konkkaronkan, jolloin kierros voikin alkaa alusta...

Kuulostaako tutulta?

Ps. Ollaan jo jokunen viikko suunniteltu isomman pojan siirtämistä lastenhuoneeseen, mutta se siirto on aina vain jäänyt ja jäänyt. Josko tänään vihdoin saatais aikaseksi? (Tuskinpa :P)

maanantai 8. helmikuuta 2016

Taaperoruokia

Blogi on elellyt hiljaiseloa. Touhua meillä riittää, mutta äitiltä on vähän ollut akut vähissä kun lapset sairastaa. Pikkuveli aloitti hoidossa tammikuun puolivälissä ja luulen, että hän on kohta ollut enemmän sairaana kuin hoidossa. :/ Tällä hetkellä molemmat pojat on sairaana, joten vietellään kotipäivää. Toivottavasti joskus taas innostuisin valokuvaamisesta niin, että saisin useammin postailtua tännekin jotain.

Nyt kun nuorimmainenkin alkaa syömään entistä enemmän samoja ruokia meidän kans, oon joutunut entistä tarkemmin miettimään meidän ruokailuja. Tai siis tarkemmin ottaen ruokalajeja. Pikkumiehelle ei ainakaan vielä uppoa ihan mikä tahansa ruoka, vaikka edistystä mykyjen syömisessä onkin viime aikoina tapahtunut. En usko, että hän saisi esimerkiksi pitsasta tai jostain risotosta mahaa täyteen, joten teen mieluummin sellaista ruokaa, joka uppoaa pikku-ukollekin.

Uskoisin, että joku muukin on joskus miettinyt että mitä ihmettä syöttäisin juuri yhden vuoden täyttäneelle pienelle, kun ei niitä purkkiruokiakaan viittis enää tarjota. No, ainakin keitot on tosi hyviä taaperoruokia, niistä kun saa helposti tehtyä riittävän kosteaa "sosetta" vauvallekin. Nakkikeitto ei tietenkään oo paras vaihtoehto, mutta voihan siitä jättää nakit antamatta pienelle. Jauhelihakeitto, kalakeitto, kanakeitto ja tietysti kasvissosekeitto, siinäpä jo monta hyvää vaihtoehtoa.

Kasvissosekeittoa. Tämä kuva on aikuisen annoksesta,
pekonit jätetään lapsen annoksesta pois.
Perunamuusi kelpaa ainakin meillä joten oikeastaan mikä vaan lihajuttu tai vaikkapa uunilohi pottumuusin kans tarjottuna, sopii myös pienelle. Muusiahan voi tarvittaessa löysyttää maidolla, jos on muuten liian paksua. Tein viikonloppuna jauhelihapihvejä, ja vauva mutusti niitä mielissään vaikka jauheliha paistettuna ei oo aiemmin maistunutkaan. Ilmeisesti liian kuivaa ja "rakeista" ollut se paistettu jauheliha kasvissoseen joukossa. Jauhelihaperunasoselaatikko upposi kuitenkin pikkumiehelle hyvin, ihmettelin kyllä kun ei kakistellut lihoja kovinkaan pahasti.

Uunilohi ja muusi. En ikinä muista kuvata lapsen annoksia!

Jauhelihapihveistä tuli mieleeni kananpojanjauhelihapihvit, joita vois myös tarjota vauvalle. Tein joskus taannoin semmosia pihvejä johon tuli paprikaa, sipulia, kananpojan jauhelihaa, kanamuna ja korppujauhoja sekä lisäksi jotain mausteita. Tarkempaa ohjetta mulla ei valitettavasti ole :D Nyt on jääkaapissa kananpojan jauhelihaa oottamassa pihveiksi muuttumista. Ei muutu itekseen, ei.

Puurot on myös hyvä vaihtoehto, esimerkiksi mannapuuro tai se mun lempparipuuro joka on täällä blogissa tullut aiemminkin esille, eli samettipuuro. Totta kai esimerkiksi riisipuuroakin voi tarjota taaperolle. Kokeilin antaa joulupuuroa Pikkuveljelle jouluna, ei uponnut silloin, mutta reilu viikko sitten söi riisipuuroa niin kotona kuin mummolassakin ihan hyvin. Edistystä on siis tapahtunut!

Otatko perheen ruokailujen suunnittelussa huomioon pienen ruokailijan erityistarpeet? 
Mikä on sun lemppari taaperoruoka, joka maistuu myös isommille syöjille?