Kaksplus.fi

lauantai 26. maaliskuuta 2016

Sitruunapashaa lankalauantaina

Vietetään täälä oikeen kunnon rentouttavaa pääsiäistä, kera vatsataudin ja pääsiäisherkkujen (pientä sarkasmia havaittavissa). Meille aikuisille ei oo vielä tullut mahataudin oireita, joten täytyy mahollisimman pian syödä kaikki herkut pois :D Onpahan sit mitä oksetaa ;)

Mies innostui eilen tekemään pashaa, minä huutelin tietokoneen äärestä ohjeita. Eikö ookki aika hyvä työnjako? Tuosta pashasta tuli sitruunaista, koska laitettiin makuaineeksi massan mukaan lemon curd-sitruunatahnaa ja vähän sitruunamehua. Valmiin pashan päälle pilkottiin keväisen värisiä hedelmiä eli ananasta (Dolen ananasta suoraan säilykepurkista) ja virheitä viinirypäleitä.

Sitruunainen pasha

Ohjeena käytettiin tätä Valion pashaohjetta, vähän mukaillen tosin. Muottina puolestaan toimi höyrykattilan lävikköosa, joka vuorattiin keittopestyllä harsolla. Suosittelen kokeilemaan pashan tekoa, jos vaan perinteinen pääsiäisjälkkäri kiinnostaa. Onhan tuo aika rasvasta, mutta eihän herkut koskaan oo terveellisiä! ;)

Ps. Mahatauti tuli tosiaan toiselle kierrokselle, Isoveli oksensi viime yön. Nyt toivotaan, ettei meille vanhemmille tuu kovin yhtä aikaa tuota tautia, kun sitten ei oo lapsille hoitajaa.

torstai 24. maaliskuuta 2016

Kiirastorstain kuulumisia

Huhhuh, lapset on vihdoin nukkumassa ja talo on hiljainen. Kuuluu vain tietokoneen naputus ja kaunis taustamusiikki (eli nukutuslaulut). Ajattelin pitkästä aikaa kirjoitella vähän kuulumisia, en tiiä kyllä kiinnostaako ne muutako äitiä mut kirjottelenpa kuitenki.

Tänään on pitkästä aikaa ollut tavallinen kotipäivä. Lapset on ollut kotona ja mies töissä, enkä oo suonut ajatustakaan kouluhommille (mitä nyt mailit tsekkasin ja slackissa koulukavereitten kans juttelin). Ihana päivä ollut, mulla on sopivasti riittänyt virtaa touhuilla jotain pientä perusjuttujen lisäks.

Päädyttiin viettämään pääsiäistä kotona, vaikka alunperin suunniteltiinkin reissua mummilaan. No, ykä löysi tiensä tänne taas, joten ei uskalleta lähteä reissun päälle vaikka kukaan ei just nyt oksenna. Josko kiertää pian koko sakin uudestaan.. Ei oo kiva reissussa sairastaa ja tartuttaa samalla muitakin.



Noniin, nyt asiaan. Mun oli tarkotus kirjotella tämän päivän touhuista, vaikka mitään kovin erikoista ei ookkaan tehty. Aamulla lapset heräs jo kuuden jälkeen, eikä äitinkään auttanut muu kuin nousta ylös (ois kyllä väsyttäny vielä). Aamutouhujen jälkeen isi lähti töihin ja me siivoiltiin vähän kotia. Innostuttiin Isoveljen kans sitten ompelemaan lapsille pipoja kun Pikkuveli oli jo mennyt päiväunille. Puhkeavat kulmahampaat vissiin vähän kiusaa, kun pieni taaperoinen oli jo ennen ysiä valmis päikkäreille :D

Äitin pienet pipopäät <3
Pipojen ompelun jälkeen sovitettiin niitä pojille ja sitten pitikin alkaa jo tekemään ruokaa. Tällä kertaa poikkeuksellisesti jääkaapissa ei ollut meille valmista ruokaa, joten keiteltiin perushätävararuokaa eli mannapuuroa. Se on muuten Isoveljen yks lemppariruoka. Hän haluais aina olla mukana keittämässä puuroa, mut se on toki vähän mahdotonta kun pitäs tehokkaasti sekottaa koko ajan.

Iltapäivällä leikkien lomassa pelattiin muutama erä suklaapeliä eli Chocoa. joka on muuten semmonen peli, että aikuinenkin jaksaa muutaman pelin pelata. Isoveli voitti äidin molemmilla kerroilla :D Sitten vähän piirreltiin ja kasteltiin rairuohot. Poika on tosi ylpeä istuttamistaan rairuohoista, ja niitten kasteleminen on hauskaa puuhaa.

Joulupukki toi Isoveljelle suklaapelin
Iltapäivällä innostuin leikkaamaan poikien pipojen ompelusta jääneistä kankaista lisää pipoja. Laitan ne varmaankin myyntiin tänne blogin puolelle tai sitten jonnekkin kirppikselle. Isi tuli töistä jo iltapäivällä ja me lähettiin koko porukalla äkkiä ruokaostoksille. Virhe. Olis kannattanut syödä ensin kunnon ruoka alle, meinas nimittäin tulla nälkäkiukku yhellä jos toisellakin kun kauppareissu vähän venyi.

Illan aikana en oo jaksanut muuta tehä kun ommella ne muutamat pipot loppuun. Jalat on kipeenä päivän touhuista ja kauppareissusta. Onneks mies hoiti imuroinnin, eipähän tartte viettää pääsiäistä leivänmurujen ja villakoirien seurassa. On muuten vähän hassua viettää pääsiäinen kotona oman pienen perheen kesken. Aiempina vuosina me on aina lähdetty pääsiäiseksi jomman kumman lapsuudenkotiin äitin lihapatojen ääreen ;) Nyt piti ihan ite hankkia herkut! Eikä päästä kokolle kun ei täällä pohjosessa oo samanlaista kokkoperinnettä kuin mun kotiseudulla.

Tämän hurjan maratonpostauksen myötä toivotan teille kaikille ihanan rauhallista pääsiäistä. Itse ainakin aion rentoutua mahdollisimman hyvin (ja tehdä ehkä vähän koulutehtäviäkin) sekä syödä tietenkin paljon herkkuja!

torstai 17. maaliskuuta 2016

Minkälaisia kenkiä 1-vuotiaalle kesäksi?

Oon tässä lumien sulaessa ja kevään koittaessa pohtinut tulevan kevään ja kesän kenkäjuttuja. En omia (tekis kyllä mieli mennä jos ostamaan uudet tennarit itellekki), vaan lasten ja erityisesti tuon pienemmän taaperoisen kenkäasiat on pyöriny mielessä.

Pikkuveli on ihan viime päivien aikana alkanut kävelemään. Just eilen miehen kans todettiin, että nyt voi jo sanoa, että tuo meidän pieni taapero osaa kävellä. Ihanan näköstä menoa kun pieni huterin askelin koittaa päästä määränpäähänsä kävellen. Joskus täytyy vähän kiireellä mennä, että ehtisi perille ennen kuin tasapaino pettää. :D

Kävelevä taapero tarvitsee myös kenkiä, joita hänellä ei tähän mennessä ole ollut vaan ulkoillessa on puettu jalkaan toppatöppöset ja tarvittaessa alle kummitädin kutomat villasukat. Viime viikonloppuna kokeiltiin eka kerran kumppareita, ne oli kyllä vähän turhan isot kun Isoveljen vanhat oli kyseessä. Pitäisi siis hankkia jotkut vähän pienemmät kevään ulkoiluja varten.

Kesän kenkäarsenaali kevään valossa
Nykyään suositellaan, että lapsen kenkien tulisi mukailla jalan liikkeitä mahdollisimman hyvin ja niiden olisi hyvä olla "pehmeät." Aikaisemmin on ajateltu että ns. ensiaskelkenkien tulisi olla tukevat ja "kovat," jotta ne tukisi lapsen jalkaa kävellessä. Ainakin minusta tuntuu, että tuon nykysuosituksen mukaiset kengät on varmasti lapselle myös mukavammat. En tykkää itsekään käyttää liian kovia ja kankeita kenkiä, siksipä odotankin tosi innoissani kesää ja kuivia kelejä, niin pääsisin taas käyttämään kangastennareita. Täällä pohjosessa on vielä märkää, meidän pihassa on kunnon kerros loskaa :S

Kesäksi tarvitaan Pikkuveljelle ainakin jotkut perustennarit siistimpään käyttöön ja sitten jotkut kevyemmät kengät lämpösemmille ilmoille (tulisipa niitä oikein paljon!). Rymykengillekin on varmasti tarvetta, meillä kun on tuo oma hiekkalaatikko pihassa ja Pikkuvelikin varmaan haluaa jo kesällä sinne leikkimään. Mun ajatus ainakin tällä hetkellä on se, että Pikkuveli ei vielä tarvi mitään vedenpitäviä GoreTex -lenkkareita tms, vaan päivähoidossa ulkoillaan alkuun kumppareilla ja myöhemmin kesällä tennareilla/lenkkareilla. Isoveljelle mun tekis mieli hankkia Reiman Wetterit, joista jo aiemmin taisinkin mainita täällä, mutta me ei oo miehen kans päästy vielä yhteisymmärrykseen niiden tarpeellisuudesta ;)

Vasemmalla Cientat kirppikseltä lämpimiä ilmoja varten,
 keskellä uudet H&M:n tennarit
ja oikealla Isoveljelle käytettynä ostetut söpöt tekonahkaiset H&M:n tennarit.
Muutamat useimmat kengät meiltä löytyykin jo varastosta, pääosin ne on kangastennareita, jotka oon säästänyt Isoveljeltä tai sitten oon ostanut käytettynä kirppikseltä tai uutena esim H&M:ltä. Koon arviointi on vähän vaikeaa, kun en oikein osaa arvioida minkä verran noin pienen lapsen jalka kasvaa vielä ennen kesää ja kesänkin aikana.

Mun mielestä parhaita hinta-laatusuhteeltaan ja käytettävyydeltään on H&M:n tennarit, harmi vaan kun niissä tuntuu koot vaihtelevan tosi paljon. Kannattaa ostaa ne kengät aina myymälästä, tai sitten tilata netistä useampi koko ja sovittaa kotona. Vähän arpapeliä tuntuu olevan ainakin nuitten pienempien kokojen kohdalla..

Tässä rymykengiksi kelpaavia, tosin koko taitaa olla vielä kesälläkin vähän turhan iso.
Mitäs ootte mieltä, kannattaako lapselle hankkia käytettyjä kenkiä? Kenkähän mukautuu ensimmäisen käyttäjän jalan mukaan, varsinkin jos on kyse semmosista perinteisemmistä kengistä. Tennarit joustaa varmasti hyvin seuraavankin käyttäjän jalan muodon mukaan. Oon tosiaan jonkun verran ostanut kirppiksiltä kenkiä, jos on sopivat sattunut kohdalle. Isoveljelle taidettiin viime keväänäkin ostaa kaikki kengät uutena, kun ei sopivia tullut kirppiksellä vastaan.

Minkälaisia kenkiä teillä hankitaan lapsille kesäksi? Onko yks pari kumppareitten lisäksi riittävä, vai hamstraatteko kenkiä niin kuin minä? ;)

maanantai 14. maaliskuuta 2016

Karpalo-valkosuklaacookies

Vihdoinkin saan jaettua teillekin tämän cookiesreseptin. Postaus on lojunut luonnoksissa pari viikkoa odottamassa, että saan siirrettyä kuvat kameralta. Kannattaa kokeilla, nämä on tosi herkullisia ja vieläpä helppojakin!

Me ollaan miehen kans (tai ainakin minä oon) semmosia herkkusuita, että huh huh! Kahvin kaveriksi pitää mun mielestä aina olla jotain, mielellään vieläpä makiaa. Ollaan ihastuttu S-ryhmän kaupoissa myytäviin Rainbow Karpalo-valkosuklaacookieihin. Ne on aika edullisia, tosi herkullisia ja isoja keksejä. Mutta harmikseni ne on valmistettu jossain muualla kuin Suomessa (en nyt muista maata). Mielelläni ostaisin kotimaisia tuotteita aina kun se on mahdollista, joten innostuin kokeilemaan tuon tyyppisten keksien tekoa itse, koska tykkään leipomisesta.

Selailin nettiä ja etsin sopivaa ohjetta, semmosen löysinkin mutta muokkasin vähän meille sopivammaksi. Tässäpä teillekin ohje taivaallisen ihaniin karpalo-valkosuklaacookieihin.


Miten tuo oikein taivutetaan suomeksi tuo cookies? Kun sehän on jo monikossa, joten cookie on siis se yksi keksi. No olkoon mikä on; cookie, cookies tai keksi, ymmärrätte kuitenkin mitä tarkoitan! ;)

Karpalo-valkosuklaacookies

150 g voita
2 dl fariinisokeria
1 dl sokeria
1 kanamuna
1 keltuainen
3,5 dl vehnäjauhoja
½ tl soodaa
100 g valkosuklaata
100 g kuivattuja karpaloita

1. Sulata voi kattilassa ja anna sen kiehua keskilämmöllä välillä sekoitellen niin kauan, että voin väri muuttuu ruskehtavaksi. Tällä tavalla kekseihin tulee ihana, vähän kinuskinen maku. Ja ah, se tuoksukin on niin hyvä! Mulla meni tuohon voin keittämiseen noin 10 minuuttia aikaa, kannattaa vahtia värin muuttumista koko ajan, muuten palaa helposti. Kyllä voikin voi palaa! Anna voin jäähtyä noin puoli tuntia. Odotellessasi voit rouhia valkosuklaan. Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen.
2. Mittaa kulhoon sokerit, kanamuna ja keltuainen. Vatkaa sähkövatkaimella noin 3 minuuttia. Kaada joukkoon voi ja jatka vatkaamista 2 minuuttia.
3. Sekoita jauhot ja sooda keskenään ja sekoita ne pikaisesti vaahtoon. Lisää joukkoon valkosuklaarouhe ja kuivatut karpalot. Sekoita niin, että ainekset sekoittuu juuri ja juuri.
4. Annostele pellille haluamasi kokoisia keksejä, (isot on parempia!) Jätä keksejen väliin pari senttiä leviämisvaraa. Minä tein tuon annostelun ihan vaan käsin, muodon ei tarvitse olla tasaisen pyöreä.
5. Paista 175 asteisessa uunissa keskitasolla noin 8-10 minuuttia, riippuen keksien koosta. Lopputuloksen tulisi olla pehmeä, keskeltä vähän sitkeä cookie. Herkuttele amerikkalaisittain kylmän maidon kanssa.


Nämä oli niin hyviä, että teen kyllä varmasti uudestaankin. Täytteiden makujakin voisi vaihdella, miten olisi vaikkapa turkinpippuri-valkosuklaacookies? Tai salmiakki-suklaacookies? :) Reseptin kehittely jatkukoon siis uusien makujen testailulla.

sunnuntai 13. maaliskuuta 2016

Kokemuksia Britax B-Motion -rattaista

Yhtenä päivänä huomasin, että en tosiaan oo tainnut kertoa täällä blogissa kesän rataspähkäilyn tuloksesta. Mietiskelin elokuussa tässä postauksessa matkarattaiden hankkimista, ja ostimmekin lopulta Britaxin rattaat, jotka eivät kuitenkaan ole nuo suunnittelupostauksessa näkyvät B-Agilet.

Valinta osui pitkän pähkäilyn jälkeen lopulta Britaxin B-Motion 4 -rattaisiin, joissa on siis edessä kaksi kääntyvää ilmakumipyörää ja takana vähän suuremmat ilmakumipyörät. Me on oltu nuihin rattaisiin kyllä tosi tyytyväisiä, ainakin vielä tähän mennessä on pärjätty ilman erillisiä talvipyöriä, joita ei ole edes hankittu. Nuo renkaat on kuitenkin sen verran reilun kokoiset, ettei ole ollut ongelmia pienessä lumihangessakaan. Toki en oo ihan umpihankeen pukannut kun meillä nuo rattaat on käytössä kaupoilla ja kotipihassa kotoa autolle siirryttäessä.



Tykkään näistä B-Motioneista niin paljon, ettei meillä oo tullut käytettyä toisia rattaita eli Teutonian Spirit S3:a kuin kerran lenkillä uusien rattaiden hankkimisen jälkeen. Oon jopa miettinyt Teutonioitten myyntiä, mutta tuolla  työhuoneessa ne ainakin vielä lojuu tientukkeena.

Britax B-Motion -rattaiden yks parhaista puolista (ja samalla se, miksi me tarvittiin matkarattaat) on niitten keveys. Rattaat vie tosi vähän tilaa autosta ja ne on helppo nostaa sinne. Yksi pieni miinus siitä, että rattaiden kangasosat pääsee sotkeentumaan kokoontaittamisen yhteydessä, jos maassa on kuraa / lunta / loskaa (ja Suomessa on aika usein).

Toinen miinus tulee siitä, että selkänojan säätö tapahtuu remmien avulla. Selkänojaa ei saa täysin pystyyn ja sitä on melko mahdoton nostaa makuuasennosta pystympään vauvan istuessa kyytissä, jos ei oo apukäsiä saatavilla. Ainakin meidän vauva mielellään istuisi kyytissä ihan oikeassa istuma-asennossa eikä rötköttäis puolimakuulla, kun eihän sieltä niin hyvin näe. Vauva on kuitenkin vähän takakenoisesta istuma-asennosta huolimatta viihtynyt rattaissa ihan hyvin. Ei oo vielä otettu käyttöön rattaiden mukana tulevaa turvakaarta, koska se jää tosi kauaksi rattaista eikä sillä siten tunnu olevan mitään virkaa (lapsi ei pääse pitelemään siitä kiinni istuessaan, jos turvavyöt on kiinni). Nyt muuten tuli mieleen, että voisin kokeilla turvavöiden löysyttämistä ja turvakaaren kiinnittämistä, niin Pikkuveli vois istuskella kyytissä niin ettei nojaile ollenkaan.

Tässä näkyy tuo istuma-asento, joka ei oo kyllä kovinkaan mukava jos lapsi haluais katsella paremmin ympärilleen.
Päädyttiin B-Agilen sijasta lopulta näihin B-Motioneihin suurempien renkaiden vuoksi, lisäksi nuo ilmakumirenkaat tuntui paremmalta vaihtoehdolta kun ei viitsitä ostaa erillisiä talvipyöriä. Taittuva työntöaisa on myös plussaa, mulle se Agile:n suora aisa oli aavistuksen liian korkealla.

Ollaan tyytyväisiä valintaa, oon jopa vähän yllättynyt siitä miten hyvin nuo kulkee lumessakin. Totta kai joitakin asioita olisi voinut tehdä paremminkin, mutta on hyvä muistaa että nämä rattaat on verrattain edulliset (n. 260€). Hintansa veroiset kyllä ovat.

Lopuksi vielä yksi kuva lauantailta, käytiin pitkästä aikaa koko perhe ulkoilemassa omalla perheellä. Omaan pihaan lähdettiin, mutta otettiinpa kaakaot termariin ja pullat pakastimesta. Nam nam ku maistuu lämmin kaakao hyvälle ulkona, ei kai sillä oo väliä vaikka istuis omalla portaalla herkuttelemassa? Eväistä ei tullut otettua julkaisukelpoista kuvaa, mutta isin pikkusesta kola-apulaisesta sain onneksi kuvan.
Pikkuveli niin tomerana konttas ympäriinsä, liian isoista kumisaappaista piittaamatta.

Mukavaa sunnuntai-iltaa ja alkavaa viikkoa teille!

keskiviikko 9. maaliskuuta 2016

Pitääkö äidin viihdyttää lasta?

Tässä sairastelujen keskellä oon miettinyt monenlaisia asioita. Aika paljon on blogijututkin pyöriny mielessä, en vaan oo ehtinyt koneelle asti kunnolla.

Eilen Isoveli oksensi muutaman kerran. Onneksi on virkeä poika jo, oikeastaan vähän turhankin virkeä! Hän haluaisi koko ajan syödä jotain, koska maha on tyhjä ja on kuulemma iso kolo masussa. No, en vielä viitsi hirveän paljon antaa ruokaa (juotavaa toki hörppii pillillä mukista vähän väliä, niin vettä kuin gefilusmehuakin). Oon vaan joutunut keksimään pojalle kaikenlaista tekemistä, jotta viihtyisi paremmin eikä möykkäisi ja kiukuttelisi juuri silloin kun räkäinen Pikkuveli on vihdoin uinahtanut päiväunille.


Tämän aamupäivän aikana on ehditty lukemaan jo monta satua, tekemään palapelejä, piirtämään, kuuntelemaan Miina ja Manu -satuja moneen kertaan. Ja kiukuttelemaankin kun äiti ei anna riittävästi ruokaa pienelle potilaalle.

Pitääkö lasta viihdyttää vai pitäisikö lapsen itse osata kehitellä tekemistä? Mun mielestä normaalisti arjessa äitin ja isin ei tartte toimia tapahtumamestareina ja viihdyttäjinä, joskus toki voi olla tarvetta leikkien ideoimisessa ja puuhastelun keksimisessä, varsinkin pienten lasten kanssa. Kyllä mun mielestä kolmevuotiaskin on vielä aika pieni keksimään tekemistä.

Kertokaas mielipiteitä! Otan myös vastaan hyviä vinkkejä siitä, mitä pienen potilaan kanssa voisi puuhailla, omat aivot on aika nollassa just nyt, nämä alkuviikon yöt on ollut aika katkonaisia kun oon kuulostellut että milloin lapset alkaa oksentaa. Pienimmäinen herätti mut viime yönä ainakin kymmenen kertaa, koska on niin räkäinen ja nukkuin huonosti vaikka huoneessa olikin sipulia ja muutama koneellinen pyykkiä kuivumassa. Semmosta arkea täällä tällä kertaa. (Minusta alkaa tuntua, että tämä blogi on tämän kevään aikana muuttunut sairastelukertomukseksi. Pahoittelut surkeasta laadusta postausten suhteen.)

maanantai 7. maaliskuuta 2016

Keväisen viikonlopun top3

Opiskelujutuista kertovaan postauksen tulikin mukavasti postaustoiveita, kiitos niistä! Vaikka toivoittekin esimerkiksi arkiruokajuttuja, niin kerron teille nyt meidän viikonlopun kuulumisia top3-muodossa eli mitkä oli kolme parasta asiaa viikonlopussa. Loppuun saattaa eksyä pieni maininta myös siitä, mikä ei ollut niin mahtavaa...

1. Rauhallista yhdessäoloa mummulassa. Käytiin viikonloppureissussa miehen kotona ja mukavaa oli. Samaan aikaan paikalle sattui myös serkkuja, joten lapsillekin oli kavereita ja mulla juttuseuraa talon toisen miniän muodossa. Kun lähtee reissuun, on enemmän aikaa perheen yhdessäololle kun ei oo niin paljon kotitöitä ja muuta puuhaa häiritsemässä.


2. Äidin omaa aikaa shoppailun ja kahvittelun muodossa. Miesväki lähti lauantaina retkeilemään ja pilkille, ja me käytettiin tilaisuus hyödyksi ja lähdettiin toisen miniän kans shoppailemaan. Mun oli tarkoitus ottaa Pikkuveli mukaan kaupungille, mutta mummi oli toista mieltä. Hän halusi hoitaa pieniä, joten lapset jäi mummin hoiviin nukkumaan päikkäreitä.

Ja mehän kierreltiin. Lopuksi käytiin vielä kahvilla, kun toinen ystäväkin sattui sopivasti samaan aikaan kaupungille. Se on muuten tosi harvinaista mulle, kaupungilla kahvittelun siis. Oon niin pihi, että harvoin raaskin mennä kahville kaupungilla kun voin keittää kahvit kotonakin (herkut on silloin kyllä vähän eri maata).

Kahvi ja brookies kermavaahdolla, nam!
3. Hyvät löydöt kaupoista.
Mitään suuria tarpeita mulla ei tällä kertaa ollut, mutta jotain tarttui kuitenkin mukaan. Kaverin suosituksesta ostin mulle farkkulegginssit, tai en mää kyllä tiiä mitkä ne on. Semmoset keinokuiduista valmistetut mustat, joustavat housut jotka näyttää vähän farkuilta, mutta on supermikavat päällä. Mun entiset mustat farkut on jo niin kuluneet polvien sisäpinnoilta (virheellinen kävelyasento kuluttaa housut nopiaa puhki siitä), joten uusille housuille oli kyllä jo tarvetta. Lisäksi löysin ystävien vauvalle vauvalahjan, vaikka vauva ei oo vielä syntynytkään! No, onpahan valmiina sitten kun pikkuinen saapuu maailmaan ja päästään häntä ihailemaan. (Terkkuja sinne vaan, tääläki ootellaan! :))

Pikkuveljelle löysin uuden bodyn Lindexiltä, niille tuntuu olevan koko ajan tarvetta kun poika kasvaa. Viime aikoina ompeluaikaa on opiskelujen ja muiden kiireiden vuoksi ollut niin vähän, että oon joutunut ostamaan kaupasta niin omien lasten vaatteita kuin vauvalahjojakin. Jospa joskus taas ehtisin ompelemaan!

Vähän huumoria elämään silinteribodyn muodossa, koko on 86.
Ainiin, se ei-niin-mukava juttu. Nimittäin mahatauti alias Yrjö. Se on meilläkin nyt. Mies alkoi eilen kotimatkalla oksentaa, onneks helpotti jo iltayöstä. Saatiin taas elää jännittäviä hetkiä verensokeria seuraten, onneksi vältyttiin glukagen-piikiltä kuitenkin. Mun miehellä on siis ykköstyypin diabetes, ja hankaluuksia tulee jos kun veressä on insuliinia taudin alkaessa. Nyt vaan toivotaan että me muut selvitään (tai ainakin lapset) ilman mahatautia, vielä ainakin näyttää hyvältä mutta kyllä se on varmasti tarttunut kaikille meille, mistä lie tullut.

Tätä listaa olisi kyllä voinut jatkaa vielä, koska hyvä ruoka ja lisääntynyt auringon valo ja lähestyvä kevät ei nyt päässyt mukaan ollenkaan. Pysytään nyt kolmessa kuitenkin.


Mitäs teidän viikonloppuun kuului?

tiistai 1. maaliskuuta 2016

Kun äiti opiskelee

Mitä siitä tulee kun pienten lasten äiti alkaa opiskelemaan? Toivottavasti joskus valmis tietojenkäsittelyn tradenomi!

Meidän perheessä ei varmaan tulis äitin opiskelusta mitään, jos äiti hoitais samalla lapsia kotona. Siksipä laitettiinkin lapset kokopäiväisesti hoitoon, mikä on ollut ihan hyvä ratkaisu. Mun opinnot toivottavasti etenee normaalitahtia tai jopa vähän nopeammin ja valmistun joskus. Ehkä vuonna 2018 tai 2019, aika näyttää sen.

En totta puhuen vois kuvitellakaan semmosta tilannetta, että opiskelisin kotiäitinä eli hoitaisin opintojen lisäksi myös lapset ja kotityöt. En ehtis koskaan opiskelemaan, koska en jaksa valvoa illalla lasten mentyä nukkumaan. Yksien Pikkuveljen päikkäreitten aikaankaan ei välttämättä kummosia ehdi, koska Isoveli ei on kuitenkin hereillä.

En opiskele oikeustieteitä, vaikka Juridiikan perusteet -kirja kuvassa näkyykin.
Onnekseni pääsin opiskelemaan monimuotototeutuksella, joten opiskelen kotoa käsin koko tutkinnon. Kahtena iltana viikossa meillä on luennot, mutta luennolla ei ole läsnäolopakkoa ja ne nauhoitetaan joten joka viikko ei ole pakko osallistua kaikille luennoille. Luentojen lisäksi meillä on aika paljon oppimistehtäviä, ja tenttiin lukua ynnä muuta opiskelutouhua. Opiskelen mahdollisimman paljon päivällä, silloin kun olen yksin kotona (jos siis lapset ovat terveitä ja voivat mennä hoitoon), jotta iltaisin ja viikonloppuisin ei tarvitsisi tehdä niin paljon tai lainkaan koulujuttuja.

Näin aluksi meillä on ollut semmosia peruskursseja, joten opiskeltavaa ei ole ollut ihan niin paljon kuin myöhemmin keväällä tulee olemaan. Olen siis voinut rauhassa pitää lasten sairastaessa vapaapäiviä eikä koulutehtäviä ole kuitenkaan päässyt kasaantumaan. Saa nähdä, miten kevät sujuu. Mulla on keväämmällä tulossa haastavampia kursseja ja lisäksi iso polvileikkaus, josta sairasloma olisi ainakin kolme kuukautta, jos siis sairaslomaa tarvitsisin. Opiskelijana en sairaslomaa tartte vaan yritän jatkaa opiskelua normaalisti.

Kiinnostaako teitä nämä opiskeluihin liittyvät jutut? Ottaisin mielelläni vastaan postaustoiveita, koska oma pää lyö nyt vähän tyhjää eikä ideoita pyöri liikaa päässä. Muutama postausluonnos mulla onkin, mutta kuvat puuttuu vielä. Ainakin meidän Britaxin rattaista ois tarkotus kirjotella vähän kokemuksia tässä lähiaikoina.

Nyt siirryn tuon Juridiikan perusteet -kirjan kimppuun, (ois pitäny mennä jos reilu tunti sitten kun tulin allasjumpasta kotiin.) Alotin kirjan lukemisen ajoissa, mutta niin vaan tentti lähenee ja sivuja on paljon jäljellä. Onneks ei tartte koko 800 sivuista opusta opiskella!