Kaksplus.fi

perjantai 27. toukokuuta 2016

Sutkauksia

Viime kuukausien aikana Isoveljen suusta on taas putkahdellut mitä mainioimpia sutkauksia. Blogi puolestaan on hyvä paikka niiden tallentamiseen (vauvakirja ois toinen hyvä, mutta oon liian laiska kirjottamaan sinne). Niimpä taas muutamia sutkauksia..

"Mää oon pönttömies!" Poika tuumas näin mummulassa kun puhuttiin siitä, että hän on oppinut käymään potan sijasta pytyllä.

"Mää syön purkkaa, leikisti." Tämä oli minusta niin hauska ihan vaan siks kun ei oo annettu Isoveljelle purkkaa koskaan (vai oisko joskus maistanut, mutta ei tykännyt?). Tiiän, että lapselle pitäisi antaa xylitolia jokaisen ruokailun jälkeen, mutta valitettavasti en oo saanut tehtyä siitä vielä tapaa. Xylitolipastilleja kyllä löytyy, niitä poika syö silloin tällöin. Niin, mistä lie tuo purkan syöminen tullut leikkiin asti.


Isoveli matkusti eräänä perjantaina mun siskon ja siskon miehen kyytissä mummulaan, me mentiin miehen ja Pikkuveljen kans muutamaa tuntia myöhemmin perässä. Käytän tässä siskosta nimeä Maija ja hänen miehestään nimeä Pentti, koska en halua heidän oikeita nimiä blogiin ja juttuun tarvitaan nimet! :D Isoveli oli tuumannut matkan jälkeen mummulassa näin: "Pentti ajo niin lujjaa että mulle tuli ihan hiki. Mää hurisin takapenkillä ja Maija hyrisi etupenkillä." :D

Isi oli mennyt pelaamaan sählyä ja Isoveljeltä kysyttiin, onkohan isi tehnyt maaleja. "Joo, mutta siitä on jo aika kauan ko se maalas lastenhuoneen seinän keltaseksi." No, maali ku maali!

Mulla on valitettavasti viime aikoina ollut koulun kans aika kiireistä, eikä se tuu helpottamaan vaikka "kesäloma" viikon päästä alkaakin. Valitsin nimittäin kesäksi kolme kurssia, ja niiden opinnot kesäkuulle ja heinäkuulle.. Että semmonen opiskeluloma mulla, haha!

Näiden juttujen myötä toivottelen teille kaikille mitä mahtavinta viikonloppua. 
Nauttikaa kauniista ilmoista, jos sellaisia suodaan!

perjantai 20. toukokuuta 2016

Lukemaan ja kirjoittamaan oppimisen tukeminen

Pitäisikö lasta tukea lukemaan oppimisessa? Jos pitäisi, niin miten se kannattaisi tehdä?

Tällaisia kysymyksiä oon viime aikoina pohtinut, koska kolmevuotias esikoinen on osoittanut viimeisten kuukausien aikana suurta kiinnostusta kirjaimia ja lukemista sekä kirjoittamista kohtaan. Esikoinen on nyt 3v4kk eli vielä tosi pieni opettelemaan lukemista tai kirjoittamista. Toisaalta hän on kiinnostunut aiheesta, joten mielelläni tukisin häntä, mutta vain kevyesti. En halua painostaa lastani lukemaan tai kirjoittamaan, jos hän ei ole siitä itse kiinnostunut.

Jo joulukuussa kaksivuotiaana hän innostui opettelemaan kirjaimia. Ostinkin silloin hänelle puuhakirjan, mutta innostus kirjaa kohtaan laantui nopeasti. Poika oppi tunnistamaan kirjaimet tosi nopeasti, ja nyt keväällä hän oppi yhtäkkiä myös kirjoittamaan niitä. Esimerkiksi oman nimen kirjoittaminen onnistuu jo hyvin. Myös muiden perheenjäsenten nimet hän osaa kirjoittaa, jos joku auttaa kertomalla mikä kirjain tulee seuraavaksi.


Tällä viikolla kaupassa törmäsin magneettikirjaimiin ja ostin paketin. Ostos oli hyvä, koska nyt poika innoissaan "kirjoittaa" nimiä jääkaapin oveen. Magneettikirjaimien avulla kynäote ja oikea kirjoittaminen jää vähemmälle, mutta nyt poika voi helpommin harjoitella sanojen muodostamista. Hän ei vielä osaa kuunnella sanasta äänteitä eli sitä, mikä kirjain milloinkin tulee. Ensimmäinen kirjain on helppo, mutta sen jälkeen tarvitaan apua sanan muodostamisessa (lukuunottamatta omaa nimeään). T on tee ja M on äm ja niin edelleen, johtuen siitä että emme ihan alusta asti ymmärtäneet opettaa äänteiden avulla kirjaimia. Kehottaisinkin huomioimaan tämän äännejutun jo kirjaimien opettelussa heti kiinnostuksen herätessä. M kannattaisi siis opettaa mmm ja T tttt ja niin edelleen.

Hiljaa hyvä tulee, on mun motto tässä(kin) asiassa. Leikin varjolla lapsi voi pikkuhiljaa tutustua kirjaimiin ja sitten myöhemmin opetella lukemaan ja kirjoittamaan. 3-vuotiaan ei tarvitse osata kirjoittaa ja lukea, mutta kiinnostusta voidaan hellästi tukea.

Miten sinä olet tukenut lapsen kiinnostusta kirjoittamiseen ja lukemiseen?

maanantai 16. toukokuuta 2016

18 x jatka lausetta

Seuraamissani blogeissa on pyörinyt tämmönen kiva haaste, johon aattelin itekin tarttua kun niin kivoja juttuja lueskelin. Ihan pikaisesti yritin keksiä vastaukset, jotta ois mahdollisimman totuuden mukaiset jatkot lauseissa. Kuvia etsiessäni unohduin katselemaan esikoisen vauvakuvia.. <3

Viime aikoina oon ommellut muutaman pienen vaatteen pikkusiskon vauvalle. Uusia ompeluksia on suunnitelmissa myös omalle perheelle, ompelukärpänen on purassut mua!

En ymmärrä, miten maailmassa voi olla niin paljon pahuutta.

Seuraavaksi ajattelin tehdä yhden koulutehtävän loppuun. Huomenna on deadline. Koulujutut ei oo viime aikoina oikein innostanut (liekö johtuu leikkauksen jälkeisistä kivuista, lääkityksestä tai ompeluinnostuksesta).

En osaa päättää monetko t-paidat ja shortsit lapset tarttee kesäksi. Tulee kuitenkin ihan kylmä kesä, jos hankin kovin monet!

Muistan ikuisesti sen kauniin hetken, kun sain esikoisen ensimmäistä kertaa syliini. Hän oli silloin jo muutaman tunnin ikäinen.

Sydän sulaa vieläkin tätä hetkeä muistellessa

Päivän paras juttu oli postiluukusta kolahtanut Kaksplus -lehti. Hyvänä kakkosena tulee Gugguun ale, jonka bongasin just oikealla hetkellä. Ne shortsit nääs... ;)

Noloa myöntää, mutta en oo imuroinut moneen viikkoon. Enkä pessyt ikkunoita koskaan. Avustajat hoitaa ne hommat meillä.

Viikko sitten olin ollut kotona jo viikon toipumassa leikkauksesta. Ensimmäisen toipumisviikon olin vietin kokonaan kotona, ja tiistai-iltana iloitsin kun pääsin pyörätuolin avulla mukaan ruokaostoksille.

Kaikista pahinta on nähdä lapsen pettymys. Vaikka vanhempien tärkein tehtävä on tuottaa lapsilleen (joskus) pettymyksiä. No, on niitä kyllä pahempiakin asioita maailmassa..

Salainen taitoni on looginen päättelykyky. Äh, ei tuu mitään järkevää mieleen...

Jos saisin yhden toiveen, niin se olisi lomareissu jossain kaukana lämpimässä kaksin miehen kans. Lomakuume on iskenyt, pitänee ettiä se tyhjä lompakko ja hieroa otsaa.

Minulla on pakkomielle siihen, että nukkuessa olkapään täytyy olla peiton alla. En voi muuten nukkua, päiväunillekin tarvin aina peiton.


Söin tänään kinkku-aurajuustopastaa ja salaattia. Tylsää arkiruokaa siis.

Ärsyttävintä on jos pitkähihaisen paidan hihat on liian lyhyet. Paita voi jäädä käyttämättä jos siinä on sentin liian lyhyet hihat.

Tekisi mieli suklaata. Taas se aika kuusta, kun mulle iskee suklaanhimo ;)

Minusta on söpöä kun lapset halailee toisiaan. <3 Tai kun Isoveli auttaa Pikkuveljeä.

Hävetti, kun myöhästyin lentokoneesta ollessani matkalla Helsinkiin kokoukseen. Jatkossa oon muuten ajoissa kentällä hengailemassa ;)

Olenko ainoa, jonka mielestä iltapalan jälkeen pitää päästä heti nukkumaan? Siis joskus siinä ysin maissa illalla.


Minkä hetken sinä muistat ikuisesti?

sunnuntai 15. toukokuuta 2016

Kokemuksia Croozer kid for 2 -pyöräkärrystä

Noin kuukausi sitten tilattiin vihdoin polkupyörän peräkärry. Suunniteltiin kärryn hankkimista jo viime kesänä, mutta silloin jätettiin asia vielä hautumaan. Tilattiin kärry Lastenmesta-nettikaupasta eräänä sunnuntaina ja pyöräkärry oli noudettavissa jo seuraavana tiistaina eli kahden vuorokauden kuluttua tilauksesta. Nopeaa palvelua siis lastenmestalla, kiitos vielä siitä!

Päädyttiin Croozer kid for 2 -malliin, osittain ystävien suositusten perusteella. Kärry on 3in1 malli, joten sitä voi käyttää tuplarattaina kävellessä (pieni kääntyvä etupyörä), juostessa (iso etupyörä, joka ei käänny) tai polkupyörän peräkärrynä. Kyytiin mahtuu kaksi lasta, tarvittaessa lisävarusteena voi ostaa vauvanistuimen. Tällöin kyytiin saa pienen vauvan, joka ei osaa vielä istua. Pyöräillessä lapsillakin tulee luonnollisesti olla kypärät.

Croozer Kid for 2 juoksumallissa...
...ja pyörän perässä.
Lapset kyytissä, hyvin mahtuu pitkähkö kolmevuotias kyytiin!
Kärryn kokoaminen oli suhteellisen helppoa. Meille tulleessa pakkauksessa oli mukana saksankielinen käyttöohje/kokoamisohje englanninkielisen sijaan eikä netistä vielä tuolloin löytynyt suomenkielistä ohjetta vuosimallin 2016 pyöräkärrylle. Onneksi kärry saatiin kuitenkin koottua. Erään lukitusruuvin pidikenauha oli kuitenkin liian lyhyt, joten ruuvia ei saanut paikoilleen tarkoituksenmukaisesti (pyöräkärryä pystyi kuitenkin käyttämään). Reklamoimme viasta Lastenmestalle, ja asia hoidettiin nopeasti ja ystävällisesti.

Viime viikkojen aikana on päästy muutaman kerran testaamaan polkupyörän peräkärryä. Kärryn kiinnittämistä varten pyörään tarvitaan akselikytkin. Niitä tulee kärryn mukana kaksi kappaletta, joten tarvittaessa molempien vanhempien polkupyörillä voi vetää kärryä. Kärryn kiinnittäminen pyörään sujuu pienen opettelun jälkeen helposti. Pyöräillessä kärry tulee perässä suht kevyesti (kuulemma, minä en ite uskalla vetää enkä just nyt pysty edes pyöräilemään) kunhan pääsee aluksi vauhtiin. Croozer-pyöräkärry itsessään on kevyt, mutta kun kyytiin laitetaan kaksi lasta, on yhteispainoa jo aika paljon, joten liikkelle pääsy voi vaatia pienen vaihteen. Kääntösäde vasemmalle on suurempi kuin oikealla, johtuen kiinnitysaisan sijainnista. Tämä kannattaa ottaa huomioon pyöräillessä.

Tässä postauksessa esille tulleet asiat on pääosin mun miehen kertomia juttuja. Hän tuumasi, että pyöräkärry on jämäkkä, siis turvallisen oloinen. Vastaa kuulemma hyvin odotuksia! Lapsetkin on hyvin viihtynyt kärryn kyytissä, pikkuveli tosin ei tykkää jos kärry on liian kauan aikaa paikallaan ja hänet on köytetty turvavöihin kiinni ;) Juoksupyörä meinasi ensikokeilulla puoltaa, mutta aisoista löytyi säätimet, joilla etyrenkaan asentoa pystyi muuttamaan. Me ostettiin lisävarusteeksi sadesuoja, joka tulee kärryn etuosan päälle. Ei varmaan yleensä lähtä sadekelillä pyöräilemään tai lenkille, mutta joskus tulevaisuudessa kärryä voidaan mahdollisesti käyttää lasten päivähoitokuljetuksiin, jolloin sadesäälläkin täytyy lähteä liikkeelle.

Sadesuoja käytössä
Tässä kuvassa näkyy hyvin tavaratilassa oleva tasku, johon sadesuoja mahtuu kätevästi.
Ostoskassin lisäksi kyytiin mahtuu paljon muutakin.
Lopuksi vielä yhteenvetona plussia ja miinuksia (jos et jaksanut lukea koko postausta!)

+ jämäkkä
+ turvallinen, hyvät turvavyöt
+ oviaukon läpät saa kätevästi rullalle ylös tarvittaessa
+ iso tavaratila takana
+ muuntautumiskykyinen; pyöräkärry, juoksukärry, kävelykärry
+ nopea vaihtaa käyttötapaa
+ helppo kiinnittää pyörän perään, saa lukittua pyörään

- oviaukon kiinnitystarrat ovat käteviä, mutta alaosan tarranauhat saisivat olla pari senttiä pidemmät
- käsijarrua ei ole, kärry ei sovellu esimerkiksi rullaluisteluun
- erikseen ostettava sadesuoja ei peitä kärryn kylkiä ja tavaratilaa
- jouduttiin reklamoimaan  (plussaa reklamaation nopeasta hoitamisesta)


Laitettiin kärryn pohjalle leikattavaa kuramattoa suojaksi. Se on helppo puhdistaa kuraisten kenkien jäljiltä.
Me on oltu kärryyn tosi tyytyväisiä! Onneksi hankittiin se jo nyt keväällä, ehtiipähän käyttää kesän aikana monta kertaa :) Tuliko sulla mieleen jotain kysymyksiä? Kommenttiboksi on avoin kysymyksille ja kommenteille!

Olen maksanut kärryn itse, mainosyhteistyö Lastenmestan kanssa. En hyödy linkkien klikkaamisesta.

perjantai 13. toukokuuta 2016

Kaalilaatikko on kevätkesän herkku

Vihdoinkin ruokapostaus, niitä on toivottu! Kaalilaatikko ei oo kaikkien herkkua, mutta postaan ohjeen kuitenkin ;) Mun äiti osaa tehdä parasta kaalilaatikkoa, mitä ikinä oon maistanut. Tämä ohje on häneltä saatu, mutta on vähän semmonen suurpiirteinen kun äiti ei osannut paremmin ilmoittaa ainemääriä :D

Keväällä on varhaiskaalen sesonkiaika, joten nyt kannattaa tehdä kaalilaatikkoa. Talvikaalesta ei tuu läheskään niin hyvää laatikkoa, koska maku on puisevampi. Viime aikoina oon yrittänyt ruuanlaitossa kiinnittää entistä enemmän huomiota siihen, että tehdään ruokaa sesonginmukaisista aineksista. Kesällä ruokavaliossa on siis paljon enemmän tuoreita kasviksia kuin talvella. Tosin pihvejä ynnä muuta grillimättöäkin tulee varmasti syötyä aika usein!

Eilen tehtiin mun avustajan kans kaalilaatikkoa, toisin sanoen minä neuvoin mitä ja miten tehhään ja katoin vierestä kun hän teki. Kiitos ruuasta kuuluu tällä hetkellä avustajille, ite en pysty just nyt osallistua ruuanlaittoon muutaku suunnittelemalla ja neuvomalla.


Maailman herkullisin kaalilaatikko

1,5 kg varhaiskaalta + tilkka vettä
1,5 dl puuroriisiä
2 kasvisliemikuutiota
iso loraus siirappia
aromisuolaa
400 jauhelihaa
pippurisekoitusta
2,5 - 3 dl ruokakermaa

1. Pilko kaali. Laita kattilaan pieni tilkka vettä ja niin paljon kaalta kuin mahtuu. Anna kiehua, ja lisää kaalta sitä mukaa kun kattilaan mahtuu. Kaalesta erottuu nestettä paljon, joten et tarvitse koko laatikkoon muuta nestettä (paitsi lopuksi ruokakerman), vaikka riisitkin tulee myöhemmin mukaan.
2. Lisää riisit kaalen joukkoon. Muista sekoitella seosta, ettei pala pohjaa. Pienellä teholla hauduttelu sopii hyvin. Lisää riisi-kaaliseokseen iso loraus siirappia ja aromisuolaa.
3. Ruskista jauheliha ja mausta se pippurisekoituksella.
4. Sekoita jauheliha riisi-kaaliseokseen ja kaada koko homma uunivuokaan. Lorauta päälle ruokakerma. Paista ensin 30 min 200 asteisessa uunissa ja sitten 2 tuntia 150 asteessa.

Tarjoile puolukkahillon / -survoksen kanssa, se on oleellinen osa makunautintoa!

Onko kaalilaatikko sun herkkua vai inhokkiruokaa? 
Mukavaa viikonloppua, toivotaan ettei sada koko aikaa.

keskiviikko 11. toukokuuta 2016

Uusia tuulia ja knoppitietoa

Tänään blogini liittyi mukaan Kaksplussan blogiverkostoon, mutta bloggaaminen tulee jatkumaan hyvin samanlaisena kuin tähänkin asti (postaan siis, silloin kun on aikaa, innostusta ja voimavaroja). Jatkossa blogini oikeasta sivupalkista löytyy kaksi boksia, joista löytyy suosituimman Kaksplussan bloggaajien kirjoitukset ja toisessa on tuoreimmat postaukset listattuna. Lisäksi näytön yläreunassa kulkee Kaksplus -palkki. Raidoilla säilyy kuitenkin samassa osoitteessa, joten mikään muu ei muutu kuin nuo sivupalkin laatikot ja tuo yläreunan palkki.

Ajattelin nyt esittäytyä, koska blogiini on tullut viime aikoina paljon uusia lukijoita ja toisaalta Kaksplussan blogiverkostoon liittymisen myötä uusia kävijöitä tullee jonkin verran.


Olen siis 26-vuotias liikuntarajoitteinen äiti Pohjois-Pohjanmaalta, Oulun kupeesta. Arjessa pyörii mukana 3- ja 1-vuotiaat pojat sekä tietenkin isi. Tällä hetkellä opiskelen ja toivun reiden osteotomia-leikkauksesta. Kesällä on tarkoitus ottaa rennosti, vaikka olenkin haalinut itselleni muutaman kesäkurssin, jotta en pääse liikaa laiskottelemaan ;)

Sitten muutama knoppitieto minusta:

- tykkään ompelusta
- pelkään ilmapalloja
- kokkailu on kivaa (jos saan tehdä sitä rauhassa ja ruoasta tulee hyvää)
- olen aiemmalta ammatiltani optikko
- hankin kotiini harvoin uusia sisustusesineitä
- tuhlaan lastenvaatteisiin (ainakin jos mieheltä kysytään)
- ja kankaisiin
- tykkään leipomisesta
- mutta en osaa tehdä kauniita kermapursotuksia
- tykkään kukista, mutta en osaa pitää viherkasveja hengissä
- onneksi on siis leikkokukat!

Siinäpä muutama ihan höpöhöpö juttu minusta, kaikki on täyttä totta kuitenkin! :) Tästä löydät esittelypostauksen, jossa kerroin itsestäni noin vuosi sitten aloittaessani bloggaamisen. Kommenttiboksissa voi esittää kysymyksiä ja postaustoiveita, vastailen kysymyksiin ja toteutan postaustoiveita mahdollisuuksien mukaan!

Tervetuloa vielä kerran, te kaikki uudet lukijat! Toivottavasti viihdytte ja löydätte mielenkiintoista luettavaa.

sunnuntai 8. toukokuuta 2016

Äitienpäivän tunnelmia

Tänä vuonna vietettiin toista kertaa äitienpäivää ihan vaan kotosalla oman perheen kesken. Vaikka pääsen liikkumaan suht hyvin kyynärsauvojen avulla, en jaksanut ajatellakaan matkustamista mummulaan. Kipulääkkeet (ja jäljelle jäävä kipu) vie voimia sen verran tehokkaasti, että oma koti on just nyt paras paikka mulle. Jospa ensi vuonna päästään taas tervehtimään edes toista mummia äitienpäivänä. Täältä pääset lukemaan mun mietteitä viime vuotisesta äitienpäivästä.

Mun äitienpäivään on kuulunut paljon yhdessä oloa perheen kanssa, naurua, rakkautta, pusuja, ulkoilua, iloa ja ystävien vierailu. Saatiin iltapäivällä kaveripariskunta koirineen kylään, samalla lapsetkin sai vähän tottua koiriin ja Isoveljen koirakammo toivottavasti edes hiukkasen lientyi.  En tiiä lukeeko kyseiset ystävät tätä blogia, mutta jos luette niin kiitos käynnistä, oli mukava nähdä pitkästä aikaa!

Äitienpäiväkukka päätyi terassin pöydälle. Osaisko joku kertoa, onko tämä ruusupelargonia?

Ulkona oli niin kaunis ja lämmin sää, että me on vietetty paljon aikaa ulkona, minä terassilla siis ja mies juosten lasten perässä. Hiekkalaatikko kiinnostaa molempia lapsia, joten omassakin pihassa riittää heille tekemistä. Pikkuveljen touhuja pitää kyllä vahtia tarkalla silmällä, hän kun meinaa välillä maistella hiekkaa. Yhhhyh! Pikkuveli touhuaa mielellään ulkona, mutta nurmikko tuntuu hänestä kovin epämiellyttävältä. Pyllähdyksen jälkeen hän ei halua nousta ite ylös, vaan oottelee jonkun tulevan auttamaan. Ilmeet on huiput jos joku sormi vahingossa osuu nurmikkoon! :D

Ihanan helppoa tuo ulkoilu lämpimällä säällä kun ei tartte viittä kerrosta pukea lapsille!

Isoveli oli askarrellut mulle ihanan kortin, johon kuuluu kiva runo. Erityisen ihanan kortti on siksi, koska tiiän pojan ite leikanneen tuon (ehkäpä aukko on hoitajan leikkaama) ja tekstitkin hän on ite kirjottanu. Niin huippu! <3 Isoveljellä nyt ikää siis 3v 4kk. Lisäksi sain häneltä lautasen, johon oli itse piirtänyt. Ihania taiteiluja taas kerran! :D

Mun äitienpäivälahja mieheltä oli lahjakortti Verson puodille, saan siis luvan kans ostaa kankaita! :D Ihana mies oli vielä ite piirtänyt mulle lahjakortin, jossa on oikeen Verson puodin logo ja kaikki. Kuvaa en viitti nyt laittaa, ettei joku mee käyttämään sitä mun lahjaa kun koodikin lukee siinä ;)


Niin liikkis kortti! <3

Tänä vuonna jätettiin kakku väliin, kun viikon aikana tuli syötyä aika monta palaa kinuskista kääretorttukakkua. Tänään herkuteltiin jäätelöllä, ja kuvakin unohtui kun se oli niin herkullista. Suunnittelin tekeväni taas viime vuotiseen tapaan itse jäätelöä, uusia makuja on kiva kokeilla. Jos muuten just sun mielessä on hyviä makuyhdistelmiä, jotka sopis jäätelöön, niin kerro ihmeessä. Viime vuonna yks suosikki oli sitruuna-lakujätski, toinen hyvä tais olla pätkis.

Päällimmäisenä tästä päivästä jäi mieleen ilo siitä, että saan olla juuri näiden ihanien poikien äiti. Joskus on niitä hetkiä, kun äitiys ei tunnu kivalta, mutta onneksi niitä on paljon harvemmin kuin iloisia, rakkaudentäyteisiä onnenhetkiä. Tänään oon moneen kertaan ihastellut mun murusia, niin reippaita ja mahtavia tyyppejä!

Mukavaa äitienpäivän iltaa ja alkavaa viikkoa kaikille!

torstai 5. toukokuuta 2016

Kinuskista kääretorttukakkua

Miehelläni oli eilen synttärit. Onneksi mun äiti oli meillä käymässä, joten hän leipoi vävypojalleen kakun. Olis muuten jäänyt herkut saamatta ja synttäripäivä ois ollut aivan tavallinen päivä muiden arkipäivien joukossa, en nimittäin muistanut hankkia mitään synttärilahjaa :D Ehkäpä unohdus johtuu siitä, ettei mulla ollut (eikä oo vieläkään) mitään ajatusta mitä hankkisin lahjaksi miehelle. No, ostakoon ite jotai mieleistä ;)

Ajattelin jakaa teille tämän superhelpon kääretorttukakun reseptin, ihan vaan koska kakku on niin helppo tehdä ja vieläpä tosi herkullista. Tätä tehtiin mun lapsuudenkodissa usein just synttärikakuksi, silloin ei tainnut vielä olla hyydykekakkujen villitys alkanut. Tuli ihanasti lapsuusmuistot mieleen kun eilen herkuteltiin tällä kakulla. Namnam!

Kinuskinen kääretorttukakku, herkkua!

Kakkua varten tehdään yksi tumma kääretorttupohja(ohjeita on netti pullollaan niin en jaksa kirjottaa tähän), jonka päälle sivellään hilloa (äitini laittoi lemoncurdia, koska vinkkasin miehen tykkäävän siitä) ja sitten päälle viipaloidaan kaksi banaania ohuiksi viipaleiksi. Kinuskilla ja kanelilla maustettua kerma-rahkaseosta täytteeksi (4dl vispikermaa, 250 g rahkaa, vajaa 1 purkki valmista kinuskikastiketta + maun mukaan kanelia), ja sitten kääretorttu rullataan rullaksi. Valmis kääretorttu leikataan keskeltä poikki, ja asetetaan kääretortun puolikkaat vieretysten (tulee enempi kakun mallinen ja on helpompi säilyttää kuin pitkä kääretorttu) ja sitten kuorrutetaan "kakku" lopulla kerma-rahkaseoksella. Lopuksi koristeeksi suklaarouhetta, tällä kertaa äiti laittoi daimsuklaata, mutta hyvin sopii esimerkiksi juustohöylällä vedellyt Tupla-suklaan lastut.

Nautitaan kahvin kans ja santsataan vielä vähän lisää! ;)

Ps. Täälä on ollut aivan huippuhieno ilma tänään. Ja tosi lämminkin! Grillattiin ensimmäistä kertaa tälle kesälle, ja istuskelin terassilla aika kauan kun oli niin mukava päästä pitkästä aikaa ulos kunnolla. T-paidalla tarkeni jo ihan hyvin auringossa. Jee, kesä on tullut!

keskiviikko 4. toukokuuta 2016

Toipumistilanne ja kesämekko

Pääsin eilen eli tiistaina kotiin sairaalasta. Oon niin onnellinen, kun saan jatkaa toipumista ja kuntoutumista kotona oman perheen keskellä. Nyt kotona mulla on vähän eri lääkkeet käytössä kuin sairaalassa, joten pikkusen pitää vielä totutella tähän pöhnäiseen päähän, jonka uudet lääkkeet mulle aiheuttaa. Niistä lääkkeistä, mitä sairaalassa ollessa sain, ei onneks tullut tämmöstä väsymystä ja hönttioloa päähän.

Sairaalassa ollessa lauantai ja sunnuntai meni melkeen kokonaan makuuasennossa. Mulle tuli nimittäin spinaalipuudutuksesta päänsärkyä. Spinaalipuudutusta laitettaessa selkäytimeen tuli vähän liian iso reikä ja siitä pääsi tihkumaan selkäydinnestettä. Se sitten aihetti kovan päänsäryn kun nousin istumaan / seisomaan. Maanantaiaamuna mulle laitettiin veripaikka, eli anestesialääkäri otti verta steriilisti kyynärtaipeesta ja laittoi sen tulpaksi selkäytimen "reikään." Päänsärky jäi sinne, sanoinkin että antakaa jollekin muulle, oli niin inhottava vaiva :D

Tämän hetkinen tilanne; turvotus on jo aika hyvin laskenut ja jalka on hyvässä asennossa.

Maanantaina iltapäivällä pääsin vihdoin kunnolla liikkeelle ja harjottelemaan kävelemistä "uudella jalalla". Apuna käytin silloin vielä eva-telinettä, tiistaiaamuna siirryin käyttämään kyynärsauvoja. Tuntuu tosi oudolta astua, kun jalkateräkin on aivan uudessa asennossa. Tiesin kyllä, että reiden katkaiseminen ja polven kääntäminen vaikuttaa myös jalkaterän asentoon, mutta en arvannut vaikutuksen olevan näin suuri. Nyt alkaa jo tuntua vähän tutummalta, pikkuhiljaa uuteen jalan asentoon alkaa tottua.

Eilisen ja tämän päivän aikana kotona oon kyllä ollut tosi onnellinen, vaikkakin vähän kipeämpi kuin sairaalassa ollessani. Kotona tulee liikuttua enemmän ja lääkkeetkin tosiaan vaihtui. Päivä päivältä kuitenkin eteenpäin meen, joten kohta lopetan täällä blogissa höpötyksen leikkauksesta. Yllättäin oman ajatukset nyt vaan pyörii tuon kipeän jalan ympärillä, joten postauksetkin liittyy siihen.

Yllätin tänään itsenikin ja ompelin mun äitille trikoisen kesämekon tulevaa kesää ja lähestyvää rantalomaa varten. Kaava on Onion 2035 ja kanka Muuten ompelu oli ihan tavallista näin toipilaana, mutta vähän enemmän piti keskittyä pikkutarkkaan työhön ja kaasua poljin poikkeuksellisesti vasemmalla jalalla. Hieno mekko siitä tuli, ja aivan sopivakin vaikka kaava oli kokoa XS ja valmis mekko noin M :D


Nyt nukkumaan, lääkkeet väsyttää ja muutenkin tänään on ollut tosi touhukas päivä verrattuna sairaalapäiviin. Päiväunet jäi yksiin aamupäivätirsoihin (yli tunnin nukuin kyllä!). Huomena yritän postata taas yhden kakkureseptin, saadaan vähän muutakin juttua tänne blogiin kuin sairaala, lääkkeet ja mun jalka :D

Kiitos vielä kerran kaikille teille tsemppaamisesta!