Kaksplus.fi

keskiviikko 7. syyskuuta 2016

Mitä kuuluu taaperolle?

Huomasin tuossa yhtenä päivänä kun iloitsin Pikkuveljen puheenkehityksestä, että voisin kirjoitella postauksen taaperon kuulumisista. Jää sitten muistiin vähän asioita myös tältä toiselta ikävuodelta liittyen Pikkuveljen kehitykseen ja lempparijuttuihin.
Viime viikkojen aikana Pikkuveli on alkanut puhua entistä enemmän. Jo parin kolmen kuukauden ajan sanavarastoon on kuulunut mamma eli maito ja anna (tuo anna tulee kyllä tosi vaativasti!). Viime viikkojen aikana mukaan on tullut myös lissää, vauva ja pappa (mun isää kutsutaan meillä papaksi). Muutaman kerran kuultuja sanoja ovat isi, ätti, kengät, päälle sekä puu eli puuro. 

Eilen huomasin, että nyt Pikkuveli on myös oppinut sanomaan ei, aikaisemmin hän osasi too-sanan, joka on onneksi muuttunut nyt joo:ksi. Yleensä kai se menee niin, että lapset oppii ensin sanomaan ei, kun sitä niin paljon hoetaan heille. :D Yhtenä päivänä kysyin Pikkuveljeltä: "Ootko mun kulta?" niin hän vastasi mulle "Joo!" ja hykerteli onnellisena. Mun sydän sulaa tuon pikkuvesselin kans <3



Pikkuveli on kova kiipeilemään ja painimaan Isoveljen kans. Mahottoman tärkeitä ja rakkaita toisilleen nuo veljekset. He ovat nykyään samalla perhepäivä hoitajalla hoidossa, mikä on tosi mukavaa meiän kaikkien kannalta. Isoveli tukee ja rohkaisee pikkuveljeään. He leikkivät yllättävänkin rauhallisesti yhessä (toki riitojakin leluista yms välillä syntyy, eihän niiltä voi välttyä!).

Ruokailut on nykyään aika sotkusia, koska Pikkuveli haluaa syyä ite. Etenkin hihat sotkeentuu helposti kun hän haluaa pyyhkiä suupielistä ruuat pois joka lusikallisen jälkeen ja ehtii tekemään sen hihallaan jo ennen kuin aikuinen pyyhkii paperilla. Varsinainen hienohelma ;) Lähes kaikki ruoka uppoaa, joten enää ei tarvi suunnitella perheen ruokailuja niin, että ruuat menis alas myös pienimmälle. Tarkotan siis, ettei ruuan tartte olla erityisen kosteaa tai sileää. Kaalilaatikko ei maistunut kummallekaan pojista, mutta he maistoivat sitä kuitenkin.

Kuten postauksen kuvista huomaa, Pikkuveljen hiukset on leikattu. En ois millään raaskinut leikata niitä ihania kiharoita pois, mutta hiukset alko olla jo vähän epäsiistit. Äitin vauva katosi ja tilalle tuli iso poika. Nyt niihin on jo ehtinyt tottua.


Nyt pitää siirtyä taas takaisin opiskelujuttujen pariin (miksköhän tää blogi innostaa enemmän kuin koulu?). Pitäis myös yrittää jaksaa polkea kuntopyörällä ja tehä muitakin kuntoutusta edistäviä liikkeitä. Ostettiin pari päivää sitten meille kuntopyörä, käytettynä muutamalla kympillä. Jospa nyt saisin polven ja reiden kuntoutumaan niin, että pääsen joskus taas kävelemään!

Edit: muutama pojan sanavaraston sana pääsi tietysti unohtumaan, joten lisään ne tähän vauvakirjaa varten: kakka, mennää, ei näy.

5 kommenttia:

  1. Tuo kuntopyöräideahan on hyvä! Voit vaikka nauhoitettua luentoa seuratessa pyöräillä 😉

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se voiskin olla hyvä idea, pitää tosin sitä varten viritellä toinen näyttö käyttöön ku tämän läppärin näyttö on niin pieni. Kuntopyörä oli kyllä hyvä hankita, nyt kyllä harmittaa ettei tullut hankittua jo aiemmin.

      Poista
  2. Voi murua! 😁💕 Ikävä on kumpaakin pikkumiestä.😍

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmi ku asutte niin kaukana! Pitäs kyllä joskus tulla käymään, saa nähä kuin monta vuotta siihen menee :D

      Poista

Jokainen kommentti ilahduttaa päivääni suuresti! Kiitos, kun jaksat kommentoida :)