Kaksplus.fi

maanantai 31. lokakuuta 2016

Lokakuun kuulumisia

Ajattelinpas kirjotella vähän kuluneen kuukauden kuulumisia. Taitaa tulla sillisaalaattipostaus ;) Nämä ei oo nyt mitenkään aikajärjestyksessä, vaan ihan vaan "mitä tuli mieleen" -järjestyksessä.

Kuluneen kuukauden aikana...

-Isoveli on oppinut lukemaan. Hän on niin innoissaan uudesta taidostaan, vaikka ei toki vielä osaa lukea niin nopeasti, että voisi lukea kirjoja itsekseen. Eikä toki tarvikaan, onhan hänellä ikää vasta 3 vuotta ja 10 kuukautta!

- käytiin lasten kans hammaslääkärissä, tai siis suuhygienistillä hammastarkastuksessa. Pojat oli hurjan reippaita, vaikka aluksi totta kai vähän jännitikin.

- oon opiskellut enemmän ja vähemmän ahkerasti. Huomena alkaa muuten mielenkiintoinen kurssi, pääsen harjottelemaan koodausta :)

- oon vähän suunnitellut tulevan joulun joululahjoja, joitakin ajattelin tehä ite. Niistä sitten lisää joulun jälkeen, jos saan jotain toteutettua valmiiksi asti.

- avustaja vaihtui. Harmikseni aikaisempi avustaja siirtyi aktiivisemmin opiskelemaan, mutta onnekseni sain nopeasti uuden avustajan.

- sain nimpparikukkia appivanhemmilta.


- oon joutunut siirtyä entistä enemmän pyörätuolin käyttäjäksi. Polvikivut on viimeisten viikkojen aikana pahentunu huomattavasti, enää en pysty ottaa yhtään askelta ilman tukea. Kyynärsauvojen avulla käveleminenkin on jo ihan tuskaa. Harmittaa!

- oon syönyt paljon herkkuja, aivan liikaa. Mutta kun ei voi vastustaa.

- oon ommellut aika paljon. Reppu, puunkantokassi, paita itselle (en oo jaksanut postata siitä, kun pitäis vähän fiksailla sitä), housut siskon vauvalle...

- kävin käsityömessuilla ihanan siskon kans. Ostin mukavia juttuja, muun muassa kauan haaveilemani pallovalot. Ja kangasta tietysti! ;)


- sain ylinopeussakot. Ja kyllähän muuten harmitti!
 
- ja oon nauttinut ihanista hetkistä oman perheen kans. Meiän pikkuisin murunen on kohta 2 vuotias, hän on niin mainiossa iässä. <3

- oon harmitellut lasten laittamista hoitoon. Haluaisin hoitaa heidät kotona, mutta se ei oo nyt mahollista, valitettavasti. Onneksi heillä on kuitenkin aivan tosi ihana perhepäivähoitaja.

- oon haaveillut pienestä lomasta kaksin miehen kans.

Semmosia mietteitä nousi mieleen kun muistelin kulunutta lokakuuta. 

lauantai 22. lokakuuta 2016

DIY Puunkantokassi

Viime aikoina oon innostunut ompelemaan erilaisia juttuja, muutakin kuin vaatteita. Pari viikkoa sitten ompelin repun, ja sen nähtyään anoppini pyysi mua ompelemaan heille puunkantokassin samasta materiaalista. No, eikun tuumasta toimeen, mua ei tartte paljoa houkutella ompelemaan! ;)

Anopin kans yhessä mietittiin kassille sopivia mittoja ja kyselin toiveita. Kassin piti olla jämäkkä, jotta sinne on helppo nostella puita. Toisaalta myös ulkonäöllisesti se on nätimmän näkönen kun sivut pysyy pystyssä eikä kassi löpsähdä tyhjänäkään. Tein kassiin vuorin tuosta samasta vedenpitäväksi käsitellystä kankaasta, jota on siis päällikankaanakin. Laitoin vuorin niin, että nurja puoli on puita vasten, kestää siten paremmin kulutusta. Vuorin ja päällisen väliin leikkasin retkipatjasta palaset, jotta sain reunat pysymään kunnolla pystyssä.




Eihän tuo mikään priima ole, mutta eiköhän sillä puita kuskaile vajasta sisälle. Tavoitteena oli, että kassista tulisi sen verran siisti, että sitä voi pitää esillä; sisustukseen sopiva puunkantokassi siis. Aikaisemmin käytössä ollut Ikean sininen kassi ei sitä kriteeriä täytä ;)

Tässä vielä mitat noin suunnilleen, jos vaikka joku innostuu kokeilemaan: pituus 50 cm, korkeus 40 cm ja syvyys 38 cm. Nuo oli tavoitteena, lopullisia mittoja en tullut mitanneeksi ja kassi on jo viety. Ompelin vuorin ja päällisen yhteen nurkista, tosin ihan alas asti en päässyt ompelemaan. Lopulta yhdistin vuori- ja päällikankaat yläreunasta, samalla kiinnitin kantokahvat.

Mun mielestä on tosi mielenkiintosta ommella välillä jotain semmosta, mitä ei oo ennen tehnyt. On virkistävää laittaa aivot kunnolla töihin. On kyllä vähän turhan jännittävää tehdä ns. tilaustyönä jotain semmosta, mitä ei oo ikinä ennen ommellut. Ilmeisesti onnistuin tällä kertaa, käyttökokemuksia kassista ei kyllä vielä ole, muuta kuin pikainen testaus tässä meillä. 

torstai 13. lokakuuta 2016

Perinteinen lihapiirakka arkiruokana

Ensinnäkin, tosi iso kiitos kommenteista, joita sain eiliseen postaukseen. Kyllä tästä vielä noustaan, on mulla sen verran hyvät kannustusjoukot! :D

Ja sitten asiaan. Tilasin parisen viikkoa sitten meille alesta pari uutta keittokirjaa, toiveena saada inspiraatiota ja ohjeita arkiruokien kokkailuun. Nuo kirjat on Hanna Gullichsenin Safkaa skideille ja 400g - parhaat jauhelihareseptit. Kirjat oli tosiaan hyvässä alessa, tilasin samantien molemmat :)

Molemmissa kirjoissa oli tosi kivan näkösiä, simppeleitä ohjeita semmosiin perusruokiin. Testiin päätyy varmasti monta reseptiä! Alotettiin avustajan kans testit perinteisellä jauhelihapiirakalla. Avustaja siis kokkaili ja mää katoin vierestä kuskaten välillä lapsia hoidosta kotiin ;)

Kyllä perinteisestä jauhelihapiirakasta saa ihan arkiruuan kun tekee sitä niin paljon, että jokaiselle riittää iso pala. Kaveriksi vielä raikasta salaattia. Meillä oli taikinaa 600g ja piirakasta tuli noin 6 annosta. Meillä ei oikein uponnut Pikkuveljelle tuo piirakka, ilmeisesti hän ei oikein perustanut lehtitaikinasta (vaikka viime jouluna kyllä mutusteli joulutorttua hyvällä halulla). Teen kuitenkin jatkossakin tuota piirakkaa ruuaksi, Pikkuveli voi sitten syyä jotain muuta kunhan on ensin maistanut. (Asiasta toiseen; aina pitää maistaa, mutta kaikkea ei oo pakko syödä, jos ei tykkää. En halua pakottaa lapsia syömään esim kaalilaatikkoa. Silloin kun ruokana on jotain "aikuisten ruokaa," lapsille voidaan varata muuta ruokaa.)


Tuohon piirakkaan ei oikeestaan tartte mitään erityistä reseptiä, mutta tässä pääpiirteittäin miten avustaja värkkäili piirakan.

1. Kaupan valmis lehtitaikinalevy (hyvissä ajoin sulamaan otettu) kaulitaan noin kaksinkertaiseksi ja  leikataan kahdeksi samankokoiseksi levyksi. 
2. Toiselle levylle levitetään täytettä, jossa on keitettyä riisiä, hyvin maustettua jauhelihaa ja 2 raakaa kanamunaa. 
3. Toinen levy nostetaan täytteitten päälle, ja nipistellään reunat yhteen. 
4. Paistetaan 200 asteessa noin puoli tuntia. Odotellessa voi pilkkoa salaattitarvikkeet. 
5. Ja eikun palasia lautaselle ja nauttimaan.

Tällä samalla tyylillä voi tehdä pasteijoita, ja täytetähän voi toki varioida oman maun mukaan ihan miten ite tahtoo. Tuo raaka kanamuna sitoo kypsyessään täytteen ainekset yhteen, niin ettei se täyte leviä ihan joka paikkaan syödessä. Se lehtitaikina leviää kuitenkin, ainakin pikkusyömärillä, joka haluaa ihan ITE syyä. ;)

Ps. Nyt Raidoilla löytyy myös Bloglovinista ja seurantakuvake oikealta sivupalkista.

keskiviikko 12. lokakuuta 2016

Hajanaisia ajatuksia hidastuneesta toipumisesta

Mulle tehtiin reiden osteotomia 29.4.2016 eli melkeen kuus kuukautta sitten. Sain tuolloin neljän kuukauden sairasloman. En kyllä näyttänyt sitä lappua mihinkään, kun opiskelin ihan normaalisti toukokuun ja tein kesällä muutamia kursseja. Sillon kun tein päätöksen leikkaukseen menemisestä, kuvittelin että toipuisin parissa kolmessa kuukaudessa niin, että pystyisin taas kävelemään. Ja vieläpä niin, että kävely olis aikaisempaa parempaa, kivuttomampaa. Näin kuvitteli myös lääkäri.

No, kuvitelmaksi jäi. Kipu polvessa on tällä hetkellä aivan kammottava, jos yritän kävellä. Pystyn ottamaan muutaman haparoivan askeleen, mutta sen jälkeen kipu muuttuu liian kovaksi sietää. Oon käyny kesän ja syksyn aikana muutamia kertoja kontrollissa, jolloin on otettu röntgenkuvat polvesta/jalasta. Reiden katkaisukohta on kyllä luutunut, mutta nyt syksyä kohti luutuminen on jotenkin hidastunut.

Viimeksi kun syyskuussa kävin kontrollissa, sain mukaan Exogen -laitteen, jolla annetaan ultraäänisäteilyä luutumiskohtaan ja näin edistetään luutumista. Tätä hoitoa annetaan joka päivä, 20 minuutin ajan. Helppoa ja onneksi kivutonta. Hieman työlästä kuitenki, kun joka päivä pitää muistaa samaan aikaan päivästä laittaa laite paikalleen ja ootella paikallaan sen aikaa, että hoito on mennyt. Sit hoidon päätyttyä putsaillaan geelit pois. Aika monena päivänä oon laittanut tuon Exogen-hoidon päälle samalla kun istun koneella surffailemassa, bloggaamassa tai tekemässä koulutehtäviä. Seuraava kontrolli on marraskuun puolivälissä, sitten saan tietää onko tuosta Exogenista mitään hyötyä.


Exogen-hoidon lisäksi käyn viikottain fysioterapiassa. Pyöräilen päivittäin meiän olohuoneessa majailevalla kuntopyörällä 15-30 minuuttia (tuota määrää pitäis lisätä, kun vaan aika riittäis) ja lähes päivittäin teen lihaskuntoharjoitteita kotonakin. Kuntosalikäynnit pitäs saada järkättyä joka viikkoisiksi.

Mun fiilikset sahaa ees taas joka päivä. Oon toiveikas sen suhteen, että kyllä mää (parin viikon päästä) kävelen taas. Sitten mennään äkkiä alamäkeä kun tajuan, ettei tästä ihan muutamassa päivässä noin vaan toivutakaan. Oikeestaan mitään edistystä ei oo reilun kuukauden aikana tapahtunut. Eilen mua kyseltiin töihin joulun ajan kiireapulaiseksi, mutta jouduin kieltäytymään kun ei sitä työtä voi tehdä jos ei pysty kävelemään (vaikka itse työn voikin tehdä istuen). Kohta tulee liukasta ja sit ulkona liikkuminen keppien kans vaikeutuu aika paljon. Masentaa, kun tajuaa olevansa "kakkosluokan kansalainen," joka tarttee apua melkein joka asiaan. :/

Just tällä hetkellä tuntuu siltä, että luovutan. Lopetan haaveilemisen aikaisemmasta tavallisesta elämästä. Hankin kevyen hiilikuitupyörätuolin, jonka saan ite nostettua autoon niin, että voin joskus mennä jonnekkin yksin. Yksin, vaikka ruokakauppaan. Toisaalta, pienten lasten kans elämä on aika paljon helpompaa, jos pystyy kävelemään edes vähän. Mut tiiän kyllä että elämä varmasti sujuis pyörätuolinki kans, pitäis vaan opetella uusia toimintatapoja.

Tämmöset fiilikset tänään, keskiviikkona keskellä arkista viikkoa.

lauantai 8. lokakuuta 2016

Eka ite tehty reppu

Innostuin ompeluporukan kannustuksesta lähtemään mukaan yhteiseen reppuprojektiin ja siitä tuloksena syntyi ensimmäinen ite ompelemani reppu. Ompelin tätä oikeastaan enemmän kotona kuin ompelukerhossa, mutta eipä se haittaa. Yllättäen mun Bernette 92 selviski urakasta vallan mainiosti, vaikka luulin toisin. Tein repun Villa & Villa -blogin ihanan selkeillä ohjeilla.

Vaikka raidoista tykkäänkin, päädyin tekemään mustan repun. En nimittäin jaksanut alkaa pohtimaan raitojen kohdistamista repussa, varsinkaan kun kyseessä oli ensimmäinen reppu. Siksipä tästä tulikin tämmönen edullisista kankaista tehty, simppeli reppu. Aion kyllä tehdä toisenkin, mutta en kyllä ihan samantien rupia uuteen urakkaan! :D



Varsinainen reppukangas on paikallisesta kangaskaupasta ostettua vedenpitäväksi käsiteltyä kangasta, oiskohan materiaali polyesteria. Ihanan jämäkkä materiaali, tosin taskun ompelussa ja repun kääntämisessä vuorikankaan kääntöaukon kautta ympäri joku ohuempi ei-niin-jämäkkä materiaali olis ollu helpompi. Vuorikankaaksi valitsin tummanharmaata valkopilkkuista puuvillakangasta.

Nauhoina käytin puuvillanauhaa, ihan vaan siks kun se on hienompaa kuin kiiltävä nylonnauha. Seuraavaan reppuun ostan kunnolliset reppusoljet, koska nuo mitä nyt käytin, ei toimi kunnolla; olkaimet ei pysy tietyn mittaisina vaan kiristys löystyy ja olkain pitenee helposti. Jotain kikkailua pitää vielä miettiä, viimenen keino on ommella tikkiä niin ettei säätömahdollisuutta enää oo. Värkkäilin kantokahvoihin tuommosen nepparikiinnitteisen lenkin, ettei pääse kahvat "kaatumaan," koska tuosta etukappaleen kahvasta voi vaikka jäähä roikkumaan jonnekki.



Tässä vielä muille reppuprojektiin ryhtyville pieni lista siitä, mitä teen seuraavalla kerralla toisin:
- Ostan metrivetoketjua nettikaupasta. Paikallisessa kangaskaupassa ei myyty metriketjua tuolla paksuudella (6mm) ja valmis vetoketju oli aivan sikakallis, varsinkin suhteessa muitten materiaalien hintoihin.
- Käytän parempia reppusolkia.
- Mittaan kantokahvojen pituuden tarkemmin, tällä kertaa mulla tais tulla joku mittavirhe kun nuo kahvat ei oo samanmittaset.
- Leikkaan pääli- ja vuorikankaasta kapeat sivukappaleet 2 cm ohjeen mukaista leveämpänä, niin saan leveämmän repun. Jostain syystä mulla oli pohja leveämpi kuin nuo sivukappaleet, joten jouduin tekemään laihemman repun kuin olisi ollut tarkoitus. Samaa ongelmaa on ilmeisesti ollu muillakin.

Laitoin reppuun selkää vasten ja pohjaan palaset retkipatjaa vuorin ja päälikankaan väliin. Ne tuo vähän ryhtiä repulle. Toisaalta ne myös pehmentää sillon kun sisältönä on jotain kovaa, esimerkiksi kirjat saattais painaa helposti selkää.



Tämä oli mun tähän astisen ompelu-uran haastavin työ, ja oon ihan tyytyväinen lopputulokseen. Laskeskelin tuossa huvikseen repun hintaa ja päädyin siihen, että materiaalit maksoi noin 23 €. Tuossa hinnassa ei oo mukana ompelulankoja, koska sattuneesta syystä mun varastoista löytyi mustaa lankaa. Koristemerkkiä varten sain nahanpalan ompelukaverilta (kiitos vaan Taina), tosin sen työstämiseen ostin Biltemasta meissit (19€). Meissien hinta ei oo tuossa kokonaissummassa, koska voin käyttää niitä toistekin. Ei pahan hintanen reppu, etten sanois! ;)

Edullisen hinnan lisäks ite ompelemisessa on se hyöty, että saa just semmosen repun ku ite haluaa. Ja ompeleminen on vieläpä mukavaa- Eli eikun reppukankaita hankkimaan!