Kaksplus.fi

keskiviikko 12. lokakuuta 2016

Hajanaisia ajatuksia hidastuneesta toipumisesta

Mulle tehtiin reiden osteotomia 29.4.2016 eli melkeen kuus kuukautta sitten. Sain tuolloin neljän kuukauden sairasloman. En kyllä näyttänyt sitä lappua mihinkään, kun opiskelin ihan normaalisti toukokuun ja tein kesällä muutamia kursseja. Sillon kun tein päätöksen leikkaukseen menemisestä, kuvittelin että toipuisin parissa kolmessa kuukaudessa niin, että pystyisin taas kävelemään. Ja vieläpä niin, että kävely olis aikaisempaa parempaa, kivuttomampaa. Näin kuvitteli myös lääkäri.

No, kuvitelmaksi jäi. Kipu polvessa on tällä hetkellä aivan kammottava, jos yritän kävellä. Pystyn ottamaan muutaman haparoivan askeleen, mutta sen jälkeen kipu muuttuu liian kovaksi sietää. Oon käyny kesän ja syksyn aikana muutamia kertoja kontrollissa, jolloin on otettu röntgenkuvat polvesta/jalasta. Reiden katkaisukohta on kyllä luutunut, mutta nyt syksyä kohti luutuminen on jotenkin hidastunut.

Viimeksi kun syyskuussa kävin kontrollissa, sain mukaan Exogen -laitteen, jolla annetaan ultraäänisäteilyä luutumiskohtaan ja näin edistetään luutumista. Tätä hoitoa annetaan joka päivä, 20 minuutin ajan. Helppoa ja onneksi kivutonta. Hieman työlästä kuitenki, kun joka päivä pitää muistaa samaan aikaan päivästä laittaa laite paikalleen ja ootella paikallaan sen aikaa, että hoito on mennyt. Sit hoidon päätyttyä putsaillaan geelit pois. Aika monena päivänä oon laittanut tuon Exogen-hoidon päälle samalla kun istun koneella surffailemassa, bloggaamassa tai tekemässä koulutehtäviä. Seuraava kontrolli on marraskuun puolivälissä, sitten saan tietää onko tuosta Exogenista mitään hyötyä.


Exogen-hoidon lisäksi käyn viikottain fysioterapiassa. Pyöräilen päivittäin meiän olohuoneessa majailevalla kuntopyörällä 15-30 minuuttia (tuota määrää pitäis lisätä, kun vaan aika riittäis) ja lähes päivittäin teen lihaskuntoharjoitteita kotonakin. Kuntosalikäynnit pitäs saada järkättyä joka viikkoisiksi.

Mun fiilikset sahaa ees taas joka päivä. Oon toiveikas sen suhteen, että kyllä mää (parin viikon päästä) kävelen taas. Sitten mennään äkkiä alamäkeä kun tajuan, ettei tästä ihan muutamassa päivässä noin vaan toivutakaan. Oikeestaan mitään edistystä ei oo reilun kuukauden aikana tapahtunut. Eilen mua kyseltiin töihin joulun ajan kiireapulaiseksi, mutta jouduin kieltäytymään kun ei sitä työtä voi tehdä jos ei pysty kävelemään (vaikka itse työn voikin tehdä istuen). Kohta tulee liukasta ja sit ulkona liikkuminen keppien kans vaikeutuu aika paljon. Masentaa, kun tajuaa olevansa "kakkosluokan kansalainen," joka tarttee apua melkein joka asiaan. :/

Just tällä hetkellä tuntuu siltä, että luovutan. Lopetan haaveilemisen aikaisemmasta tavallisesta elämästä. Hankin kevyen hiilikuitupyörätuolin, jonka saan ite nostettua autoon niin, että voin joskus mennä jonnekkin yksin. Yksin, vaikka ruokakauppaan. Toisaalta, pienten lasten kans elämä on aika paljon helpompaa, jos pystyy kävelemään edes vähän. Mut tiiän kyllä että elämä varmasti sujuis pyörätuolinki kans, pitäis vaan opetella uusia toimintatapoja.

Tämmöset fiilikset tänään, keskiviikkona keskellä arkista viikkoa.

20 kommenttia:

  1. Hurjan urhea olet, ja luottamusta ja voimia tähän hetkeen! Päivä kerrallaan <3 Onneksi sinulla on ihana perhe, suku ja ystävät tukena, ja ompeluharrastus, koulu, motivoimassa eteenpäin! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, ystävä rakas!<3 Itku tuli kun näin tämän kommentin.

      Poista
    2. Ei sitä osaa edes kuvitella, saatikka oikeasti tietää, kuinka kamala tunne varmasti on, kun ei toivukaan odotetusti!! Nähtäisiimpä pian <3 Ollaan menossa mummulaan näillänäkymin vasta 1. Tai 2. Adventtina, ois parasta jos satuttais samaan aikaan! Lähempänä joulua ei enää uskalla synnytysriskin vuoksi :/

      Poista
    3. Niimpä, aikaisemmilla kerroilla kun jotain on operoitu, ei oo tullut mitään ongelmia toipumisessa. Mut hei, katellaanpa lähempänä osuttaisko samaan aikaan sinne, nyt on mahoton vielä sanoa niin kauas mitään.

      Poista
  2. Oot niin sisukas, että älä luovuta!! Vaikka ei varmasti oo helppoa. Tsemppiä rakas sisko <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempeistä, rakas!<3 Tuu vauvan kans käymään joskus :)

      Poista
  3. voimia Anniina hurjasti! tuntuu pahalta sun puolesta! rujouksin sua ja teiän koko perhettä muistan!

    VastaaPoista
  4. Voi Anniina <3 tsemppiä kovasti.
    Voin kuvitella sun tunteiden vuoristoradan. Toivon kovasti että jalka tulisi kuntoon <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti, Salla! Toivoa vielä on, mut jos ei se tuosta kuntoudu niin kyllä elämä jatkuu senkin jälkeen ;)

      Poista
  5. Voi!<3 Varmasti tosi paljo voimia vievä tilanne sulla! Sää oot kyllä vahva ihminen ku jaksat olla positiivisella mielellä ja panostat kuntoutumiseen vaikka lopputulos on epävarma. Tsemppiä ja iloa ja kaikkea hyvää!
    -Silja-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Silja! Kyllä näitten tsemppiviestien voimin jaksaa taas panostaa kuntoutumiseen :)

      Poista
  6. Turhauttaa varmasti tuo tilanne. Tunteet ja ajatukset menee laidasta laitaan, mutta muista, ulkoisista seikoista huolimatta, sisäisesti sinä olet edelleen sama Anniina, ystävä, puoliso, äiti, sisko, tytär. <3 tsemppiä! <3 ei se, ettet pysty (vielä) kävelemään, vähennä yhtään sun arvoa, ei. ❤

    VastaaPoista
  7. Paljon tsemppiä ja voimia ja paranemista. Yritä ammentaa voimaa mukavista ja iloa tuottavista asioista.<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Sitä oon yrittänytkin toteuttaa, ompelen aina kun aikaa ja innostusta löytyy :)

      Poista
  8. Ei vielä kannata luovuttaa. Ja pitää muistaa, että olet aivan yhtä arvokas kansalainen kuin kaikki toisetkin. :)
    -Lukija-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En oo ihan vielä luovuttanut, välillä se on kyllä mielessä.. :S Kiitti kommentista! :)

      Poista
  9. Hei ihana, olet sisukas ja mahottoman positiivinen, vaikka vastustaakin. Hirmuna tsemppiä edelleen. <3 Oli muuten hyviä korvapuusteja, kiitos! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti tsemppauksesta, ihana! <3 Päivä kerrallaan pittää koittaa puskea eteenpäin..

      Poista

Jokainen kommentti ilahduttaa päivääni suuresti! Kiitos, kun jaksat kommentoida :)