Kaksplus.fi

maanantai 30. tammikuuta 2017

Erilainen, mutta kuitenkin ihan tavallinen äiti

Viime aikoina oon pohtinut jonkun verran erilaisuutta, vammaisuutta ja äitiyttä. Vammainen on muuten semmonen termi, jota en oikein tykkää käyttää. Sillä on liian negatiivinen kaiku, semmonen haukkumasana -fiilis tulee vaikka eihän sen pitäis olla sitä. Vammaisuutta on monenlaista; liikuntavammaisuutta, erilaisia kehitysvammoja ynnä muuta. Itse koen, että olen liikuntarajoitteinen, en liikuntavammainen. Kirjoitin vammastani eli cp-vammasta postauksen jo blogin alkuaikoina, joten jos haluat, voit tutustua aiheeseen tarkemmin lukemalla tämän tekstin. Oon liikkumistavoiltani erilainen, mutta kuitenki ihan tavallinen. Mun liikuntarajoite näkyy väistämättä myös arjessa (aiheesta postaus täällä) ja vaikuttaa osaltaan äitiyteen, koska en voi tehdä lasten kans kaikkia asioita ja meiän arki on vähän erilaista. 

En haluais pohtia asioita siltä kannalta, mitä en voi tehdä, vaan ennemminkin miettiä vaan niitä juttuja jotka onnistuu ihan normaalisti. Positiivinen ajattelu auttaa tässäkin asiassa, vaikka en toki halua kieltää tosiasioita eli sitä, että en voi tehdä kaikkea. Valitettavasti viime kuukausien aikana mieli on väkisinkin kääntynyt miettimään niitä negatiivisia juttuja, kun en oo pystynyt tekemään sitäkään vähää mitä aikaisemmin.

Tämä kuva on viime kesältä, Pikkuveljellä vielä ihanat kikkarat <3 Tuli ikävä kesää kun katselin kuvia.

En onnekseni oo koskaan joutunu kohtaamaan mitään kovin suuria ennakkoluuloja äitiyttä kohtaan, mitä nyt joka kerta tuijotetaan kun kuljen lasten kans julkisilla paikoilla. Tuijotus on semmonen, että siihen oon jo tottunu aika hyvin, vaikka ei kai siihen pitäis joutua tottumaan? Kukaan ei oo koskaan tullu sanomaan mulle mitään typerää, eikä lääkäritkään oo sanonu äitiysneuvolassa tai muualla mitenkään loukkaavasti. Onneks!

Oon ollut liikuntarajoitteinen pienestä pitäen, joten oon oppinut ratkomaan äitiyteen ja lastenhoitoon liittyvät asiat liikuntarajoitteisena. Lapset ovat oppineet siihen, miten äiti toimii ja miten isi toimii. En oo kyllä huomannut lasten käytöksessä mitään eroa suhteessa siihen ovatko he isin vai äidin kans, yhtälailla juoksevat mua karkuun! ;)

Mitä ajatuksia tämä aihe sinussa herätti? Haluatko kysyä multa jotain liikuntarajoitteeseen tai äitiyteen liittyvää? Voit laittaa mulle sähköpostia (osoite löytyy "Ota yhteyttä"-välilehdeltä), jos et halua kysyä kommenttiboksissa.

lauantai 28. tammikuuta 2017

Pienillä valinnoilla kohti suomalaisempaa ostoskoria, osa 1

Ajattelin tehdä semmosen pienen postaussarjan, jossa vinkkaan suomalaisista tuotteista. Tarkoitus ois, että tässä postaussarjassa esittelen käyttötavaratoita ja ruokajuttuja, joiden alkuperämaahan ei ainakaan mulla tule yleensä kiinnitettyä huomiota.

Aloitetaan kosmetiikan puolelta. Shampoo ja hoitoaine on meillä jokaisella joko päivittäin tai ainakin lähes päivittäin käytössä. Oletko tiennyt, että XZ:n ja LV:n shampoot ja hoitoaineet valmistetaan Suomessa? Ja mikä parasta, nuiden XZ:n tuotteiden tuoksut on mitä ihanimpia! Mulla ainakin on nykyään shampoohyllyllä tosi vaikea päättää mitä XZ:n shampoota ostaisin kun ne kaikki tuoksuu niin hyvälle! Tällä hetkellä käytössä on nuo Vanilla Café -tuotteet, mutta seuraavaksi kokeilen jotain muuta XZ:n tuotetta. Mun mies käyttää tuota LV:n shampoota ja sillä pestään välillä myös lasten hiukset, varsinkin reissussa kun ei viitsi kuskailla montaa purkkia mukana.


XZ ja LV on Bernerin tuotemerkkejä, ja nämä tuotteet siis valmistetaan Suomessa, Heinävedellä. Tästä pääsee selailemaan muitakin Bernerin tuotteita, mielenkiintoista luettavaa näytti löytyvän vaikka kuinka paljon! Samoilta tuotemerkeiltä löytyy paljon myös hiustenmuotoilutuotteita, mulla on käytössä LV:n muotovaahto, mutta taidanpa jatkossa ostaa myös hiuslakan samalta merkiltä.

Miksi ostaisin ulkomaista kun voin tukea kotimaisia yrityksiä? Tukemalla suomalaista saadaan suomalaisille töitä ja eurot jäämään kotimaahan. Tämä juttu on noussut mulle viime vuosina entistä tärkeämmäksi, joten siksipä aattelin postailla vinkkejä suomalaisista tuotteista.

Niin, tämä ei oo mikään yhteistyöpostaus, kunhan vain omasta tahdosta vinkkaan hyvistä tuotteista teillekin! ;)

torstai 26. tammikuuta 2017

Vaunuverhoja ja turvakaukaloverho

Me on pidetty täälä sairastupaa ahkerasti pystyssä jo viikon verran. Flunssa iski koko perheeseen ja tämä viikko onkin ollut poikkeuksellisen raskas meille kaikille. Mulla alkoi tiistai-iltana pitkän joululoman jälkeen koulu, ja silloin vielä kevyestä flunssasta huolimatta pyörähdin tiistaina osteotomiakontrollissakin. Reisiluun luutumistilanne näyttää kuulemma lupaavalta. Nyt saan pikkuhiljaa alkaa varaamaan kivun sallimissa rajoissa ilman mitään rajoituksia. Jospa se tästä taas, niin reisiluun luutumisen kuin flunssankin suhteen! Ens viikon on muuten oltava parempi, ei tämä paljon huonommaksi voi enää mennä ;) Mutta nyt taas ompeluaiheista asiaa.

Viime vuonna ompelin siskon vauvalle heidän vaunuihin sopivan vaunuverhon, josta postailinkin jo syyskuussa. Tuon postauksen jälkeen ystävä pyysi ompelemaan samanlaisen heidän vaunuihinsa ja aika pian sen ompelinkin, en vaan oo muistanut jakaa kuvia täällä blogissa. Vuoden 2016 ompelujuttujen koosteessa tuo vaunuverho kuitenkin näkyi, mutta ajattelin laittaa tähän vielä vähän parempia kuvia, kun sain sellaisia ystävältä. Kiitos vaan sulle, ihana! <3



Tässä vaunuverhossa kankaat on ohutta puuvillaa, taustana valkoinen lakanavahvuinen puuvilla ja päällä tuo kaunis musta-valkokuvioinen puuvillakangas. Käytin tukikangasta ja extrakerrosta puuvillakangasta sirkkarenkaiden tukemisessa, ja ilmeisesti onnistuin kiinnittämään renkaat riittävän tiukalle. Ainakaan ei ole tullut valituksia rikkoontuneesta verhosta! ;)

Toiselle ystävälle tein myös vaunuverhon hänen itse valitsemastaan kankaasta, joka on muuten Paapiin Sade-trikoota. Samaa kangasta käytin myös tuohon turvakaukaloverhoon, joka suunniteltiin yhessä ystävän kans. Jospa nyt pysyy pian syntyvä pikkuinen suojassa viimalta, sateelta, auringolta, lampuilta, pöpöiltä ynnä muulta. Kuten kuvasta näkyy, turvakaukaloverhon kiinnityksessä käytetään vain nauhoja. Lisäksi verhon reunat on kuulemma helppo laittaa turvavyönkiinnityspalikan väliin, jotta verho ei pääse nousemaan reunasta ylös.




Olipas taas mukava ommella jotain erilaista, nimittäin tuommosta turvakaukaloverhoa en ollut koskaan ennen tehnyt. Hyvännäköinen ja toimivan oloinen siitä tuli, voisin tehdä itsellekin sellaisen jos vielä joskus vauva saadaan. Meillä on tuo sama Maxi Cosin Capriofix -turvakaukalokin sopivasti ;) Kiitos myös sulle J, hyvistä kuvista. Jospa me ollaan terveinä sitten kun pikkuinen syntyy ja ootte päässyt kotiin asti, tullaan sitten ihastelemaan ja nuuskuttelemaan pientä! <3

keskiviikko 18. tammikuuta 2017

Mitä tuli ommeltua vuonna 2016?

Kokosin tähän postaukseen kuvia vuonna 2016 ompelemistani jutuista. Tässä on vain ne, joista oon muistanut ottaa kuvan. Muutamia itselle ommeltuja paitoja ainakin oli unohtunut kuvata. Siskon vauvalle oon ommellut toisetkin merinovillatumput ja monta kuolalappua, niistäkään ei löytynyt kuvia, mutta eipäs se haittaa.

Jaottelin kuvat aiheitten mukaan kollaaseihin, jospa niistä jotain näkee kuitenkin. Muuten olis tullu aika pitkä postaus ;)






Aika mustavalkoinen näyttää olevan värimaailma mun ompeluksissa. Ja raitoja löytyy tietysti paljon! :D Innostuin vuoden aikana kokeilemaan sellaisten juttujen ompelua, mitä en ollut ennen tehnyt. Ainakin kaikki kuvissa näkyvät ompelukset on päätynyt käyttöön asti, joten oon kyllä tosi tyytyväinen vuoden saldoon.

tiistai 17. tammikuuta 2017

Nukkumisjärjestelyt lapsiperheessä

Nukkuminen ja uni noin ylipäätään taitaa olla sellaisia aiheita, joita käsitellään jokaisessa lapsiperheessä jossain vaiheessa. Tärkeintä tietenkin olisi, että kaikille löytyisi hyvä paikka nukkua, ja että jokainen perheenjäsen saisi riittävästi unta tulevan päivän touhuja varten. Aina asiat ei valitettavasti ole ihan näin hyvin, ja senhän me kaikki äidit tiedämmekin! Eilen kirjoitinkin lyhyesti siitä, miten meillä on viime viikkoina taisteltu 2-vuotiaan kans nukkumispaikasta. Nyt ajattelin kuitenkin avata tätä nukkumisasiaa vähän tarkemmin.

Alkuun taitaa olla paikallaan pieni info siitä, miten meillä on nukuttu. Esikoinen nukkui aikoinaan noin 7 kk ikään asti perhepedissä, ja siirtyi sen jälkeen omaan pinnasänkyyn, joka sijaitsi kuitenkin vanhempien makuuhuoneessa aivan sängyn vieressä. Siirto tapahtui (muistaakseni) suht helposti. Noin 1v 10kk iässä esikoinen siirtyi "isojen poikien sänkyyn" lastenhuoneeseen ja nukkui siellä noin pari kuukautta. Pikkuveljen syntymän aikoihin tuli vähän takapakkia ja esikoinen siirtyi muutamaksi kuukaudeksi nukkumaan taas perhepetiin :D Myöhemmin oma sänky siirrettiin vanhempien makuuhuoneeseen ja siitä taas takaisin lastenhuoneeseen. Nyt esikoinen eli Isoveli nukkuu lastenhuoneessa yksin omassa sängyssään, mutta tulee välillä kesken yön meiän sänkyyn nukkumaan, kun näkee pahaa unta. Annamme hänen tulla, koska hän kokee olonsa turvattomaksi yöllä omassa sängyssään. Jossain vaiheessa voisi kokeilla rauhoitella lasta ja peitellä hänet sitten takaisin omaan sänkyyn, mutta sen aika ei ole vielä.


Pikkuveljen kohdalla nukkumiskuvio on mennyt aika samalla tavalla kuin Isoveljellä, tosin hän nukkuu edelleenkin pinnasängyssä vanhempien makuuhuoneessa. Emme ole jaksaneet siirtää häntä vielä lastenhuoneeseen, koska heräilyjä on melkein joka yö. On vaan niin paljon helpompi ja mukavampi rauhoitella lapsi kun hän on aivan vieressä eikä tarvitse lähteä toiseen huoneeseen toiselle puolelle taloa.

Molemmat lapset ovat olleet oikeastaan aina hyviä nukkujia, ja he nukahtavat helposti itsekseen (tai pienellä nukuttamisella). Tuolla nukuttamisella tarkoitan sitä, että aikuinen makoilee pienen hetken lapsen sängyn vieressä omallä sängyllään ja tarvittaessa silittää tai hyräilee pienen hetken. Itse yritän yleensä nousta ylös jo ennen kuin lapsi on täydessä unessa. Isoveljeä ei ole tarvinnut nukuttaa enää sen jälkeen kun hän siirtyi isompien lasten sänkyyn.

Tämän hetkinen nukkumisongelmamme koskee oikeastaan vain Pikkuveljeä. Tarkemmin sanottuna sitä, missä hän alkaa nukkumaan illalla. Hän nimittäin haluaisi jo illalla tulla vanhempien sänkyyn nukkumaan. Oma sänky ei kelpaa, muuta kuin pitkällisen taistelun jälkeen. En halua jättää lasta yksin itkemään omaan sänkyynsä, joten juttelemalla ja hyräilemällä rauhoittelen häntä ja houkuttelen nukkumaan unipupujen kans omaan sänkyyn. Kyllä hän sinne aina rauhoittuu, joskus vaan menee pitempi aika rauhoitellessa. Useimmiten itkua ja syliin pyytämistä kestää noin 5-20 minuuttia. 

Tiedän kyllä, että kyseessä on vain vaihe, ja se menee varmasti ohi. Toivoisin vain, että vaihe menisi pian ohi. Onneksi Pikkuveli nukkuu yönsä hyvin, poikkeuksiakin toki mahtuu mukaan ja niinä aamuina äitiä ja isiä väsyttää normaalia enemmän. Mun on nykyään vaikea saada unta sen jälkeen kun oon herännyt lapsen itkuun, joten usein jään valvomaan tunniksi pariksi. Ei ollenkaan kiva juttu, ei... Me on koettu hyväksi järjestelyksi tuo, että pieni vauva nukkuu perhepedissä ja siirtyy sitten pinnasänkyyn, joka on kuitenkin vanhempien sängyn vieressä.

Missä teillä lapset nukkuvat? Saako äiti nukkua?

Ps. Haaveilen semmosesta 200cm leveästä parivuoteesta, johon mahtuis koko perhe nukkumaan. Eipähän tarttis pelätä tippuvansa, vaikka lapset tuliskin äitin ja isin viereen kesken yön ;)

maanantai 16. tammikuuta 2017

Loppuviikon 3 parasta

Kulunut viikonloppu ja koko viikko oli tosi mukava, sopivasti touhua ja menoa on riittänyt. Ajattelin nyt kirjotella tämmösen postauksen loppuviikon parhaista jutuista. Nämä ei oo missään "parhausjärjestyksessä," vaan ennemminkin aikajärjestyksessä.

1. Ystävän babyshowerit. Torstai-iltana järkättiin ystävälle yllätyksenä babyshowerit, harmi vaan että se ei pysynytkään yllätyksenä ihan loppuun asti. Mukavaa yhdessäoloa ja hyvää syötävää hyvässä seurassa, mitäpä sitä arki-illalta muuta kaipaakaan? ;)

2. Sain saumurin taas toimimaan ja pääsis jatkamaan ompeluksia. Tämä siis tapahtui lauantaina ja ehdin jopa pari tuntia ommella lasten nukkuessa päikkäreitään. Kuvassa olevasta paidasta tuli oikein kunnon vaikeuksien kautta voittoon- paita. Lopputulos on kyllä just semmonen kuin mielessäni kuvittelinkin.


3. Ystäviä kävi kylässä. Ja miehen vanhemmat myös. Meiän lapset niin nauttii, kun on paljon ihmisiä ympärillä. Vietettiin vielä tänäkin viikonloppuna meiän kuopuksen 2-vuotissynttäreitä, ja oli kyllä niin mukavaa kun saatiin taas kerran talo täyteen ihania ihmisiä! Tällä kertaa leivoin kakuksi puoloffeen, koska se on niin ihanan helppo ja nopea tehdä. Ja vieläpä herkullinen. Nuo päällä olevat puolukat on vaan koristeena, kerman alla on lisää puolukoita. :D


Sunnuntaina en saanut kuopusta mitenkään suostumaan päiväunille omaan sänkyynsä, äitin ja isin sänky ois kyllä kelvannut, joten lopulta hän nukahti sohvalle pää "kovaa" käsinojaa vasten. Niin päättäväisesti kieltäytyi tyynystä, omaa tahtoa kun löytyy vaikka muille jakaa. <3 Taidanpas mainita vielä, että en päästänyt poikaa meidän sänkyyn päiväunille, koska tuosta nukkumispaikasta taistellaan muuten joka ilta. (Tosin niin tehdään jo muutenki!) Mun mielestä lapsen pitäisi nukkua yönsä omassa sängyssä, eikä vanhempien sängyssä, varsinkin kun se pinnasänky on ihan kiinni äitin ja isin sängyssä. :D Hei muuten, taistellaanko muissa perheissä lasten yöllisistä nukkumispaikoista?

Mikä teki sun viikonlopusta hyvän?

perjantai 13. tammikuuta 2017

Voiko käsitöitä antaa lahjaksi?

Joulun alla pohdiskelin mielessäni, voinko antaa lahjaksi itsetekemiäni käsitöitä. Lopulta päädyin, että voin antaa, mutta vain niille joiden tiedän todella arvostavan käsin tehtyjä juttuja. En jaksaisi ommella/neuloa/virkata jotain lahjaksi sellaiselle henkilölle, joka ei sitä arvosta.

Päädyin ompelemaan 5-vuotiaalle kummipojalle joulupakettiin repun, jonka ompelin taas samalla Villa & Villa -blogin ohjeella, jota aikaisemminkin käytin. Sujautin lopulta repun sisään vielä pikkulegopaketin, koska lahja oli samalla myös synttärilahja. Reppu oli ilmeisesti pojalle mieleinen, mutta voiton vei kuitenkin ne pikkulegot ;) Lapsen äiti onneksi tykkäsi lahjasta, ja itsekin olin ihan tyytyväinen lopputulokseen ja siihen, että sain vielä viimeisinä päivinä ennen joulua värkättyä repun valmiiksi. Vaikka epätoivo ja turhautuneisuus meinasi välillä iskeä kaikkien kipujen ja kiireiden keskellä.


Kuvan reppuun tein tuon tähden silitysarkista. Kiinnitin sen ensin puuvillakankaalle, koska en uskaltanut silittää tuota reppukangasta, koska siinä on nurjalla puolella "muovitus." Kiinnitin tähden tiheällä siksakilla, vähän kuin aplikoiden. Tämä oli toinen "aplikaatio," jonka olen koskaan tehnyt, siihen nähden se onnistuin hyvin!

Toiselle kummilapselle (4-vuotias tyttö) virkkasin nuken kantokopan tällä Paapon ohjeella, tosin aika reilusti soveltaen. Valitettavasti unohdin ottaa lopputuloksesta kuvia! Lopputuloksesta ei tullut ihan yhtä siisti kuin tuo kuvien kantokoppa, koska käytin kuteena puuvillaista ontelokudetta ja ohjeessa oli käytetty polyesterikudetta. En tiedä, onko kummityttö tykännyt saamastaan lahjasta, mutta toivotaan niin.

Mitä sinä olet mieltä itsetehdyistä lahjoista?

maanantai 9. tammikuuta 2017

DIY Suodatinpussikranssi talven koristeeksi

Joulun alla innostuin askartelemaan suodatinpusseista kranssin styroxisen askartelurenkaan päälle. Vasta nyt ehdin ja muistin ottaa kuvia tuosta kranssista, joten laitanpas ne nyt tänne. Harmikseni en huomannut kuvata tekovaiheita, mutta tämä oli tosi helppo tehdä ja netistä tähän löytyy paljon ohjeita.

Kranssista tuli mun mielestä ihan onnistunut. Se on sopivan yksinkertainen ja just siks niin kaunis. Siihen vois lisätä jotain koristenauhaa esimerkiksi rusettina, mutta koska tykkään yksinkertaisesta, annan sen olla noin. Totta kai pieniä "virheitäkin" löytyy, mutta en anna niiden häiritä.


Tässä pikaiset kirjoitetut ohjeet, jos joku innostuu kokeilemaan itse suodatinpusseista tehtyä kranssia:
1. Kokoa valkoisia suodatinpusseja 4 kpl nipuksi ja piirrä päällimmäiseen suodatinpussiin esimerkiksi kertakäyttömukin reunaa apuna käyttäen ympyrä.

2. Nido sitten kaikki suodatinpussit yhteen ympyrän keskeltä. Yhteen pussiin mahtuin kaksi isoa ympyrää (käytin kertakäyttömukin yläreunaa muottina) tai kolme pientä (kertakäyttömukin alareuna). Tuossa mun kranssissa on keskimmäisin kierros tehty isommista ympyröistä, sisäkurviin ja uloimmaiseen kierrokseen käytin pieniä ympyröitä. Mielestäni noiden ympyröiden kokoero oli aavistuksen liian iso, joten siinä on "virhe" :D

3. Leikkaa ympyrät irti. Kannattaa leikata niin ettei piirustusjälkeä jää ympyröihin näkymään.

4. Aloita ruusujen tekeminen ympyrän ylimmäisestä kerroksesta ruttaamalla se niitin yläpuolelle ruttuun. Ruttaa sen jälkeen muut kerrokset kerros kerrallaan. Lopuksi voit vähän joutua availemaan ruusua nätimmän näköiseksi. Tämä oli aika haastavaa mun mielestä, mutta harjoitus tekee mestarin ;)

5. Liimaa ruusut kierros kerrallaan styroksiseen renkaaseen kiinni kuumaliimalla. Itse laitoin ensin liimaa ruusun pohjaan ja tökkäsin sen sitten paikoilleen, näin vältyin sormien polttamiselta. Kannattaa latoa ruusut lähelle toisiaan, jottei väleihin jää reikiä. Aloitin tekemällä keskimmäisen kierroksen ensin. Kun koko rengas on peitetty ruusuilla, kranssi on valmis. Styroksinen rengas jota käytin tähän, oli siis halkaistu, joten takareuna oli tasainen (ei pyöreä) ja siksi se asettuu hyvin seinälle.

Makuuhuoneen oven kaunis saranakin pääsi kuvaan. ;)

Helppouden ja kauneuden lisäksi tämä oli myös tosi edullinen projekti. Ostin Kärkkäiseltä tuohon sen styroksisen pohjarenkaan, paketissa oli kaksi kappaletta ja se maksoi 3,90 €. Suodatinpusseja meni vajaa euron edestä ja lisäksi yksi pötkö kuumaliimaa ja niittejä. Yhdelle kranssille tuli hintaa siis noin 3 €. Tein toisen kranssin äidilleni, joten sain käytettyä samantien toisenkin pohjarenkaan pois kaapista pyörimästä.

Tuon kranssin paikkaa pitäisi vielä pohtia, nimittäin sen yläpuolella noin kymmenen sentin päässä on häkävaroitin. En halunnut kuvia häkävaroittimesta blogiin, joten tällä kertaa näette vain yksityiskohtaisia kuvia kranssista. Mun mielestä tuo kranssi ei oo liian jouluinen, joten oon antanut sen olla vielä paikallaan. Ehkäpä kesäksi otan sen taas pois!

sunnuntai 8. tammikuuta 2017

2-vuotiaan synttärit ja muita kuulumisia

Tämä loppiaisviikonloppu oli meillä aikalailla täynnä touhua, vietettiin nimittäin usiampana päivänä meiän kuopuksen 2-vuotissynttäreitä. Tähän kuuluisi kai se kauhistelu ajan nopeasta kulumisesta tyyliin miten mun vauva voi olla jo noin iso ;) Niin, miten siitä voi olla jo kaks vuotta aikaa, kun hän syntyi!

En ostanut yhtään ilmapalloa tai koristellut kotia muutenkaan lastenjuhlatyyliin, mutta kakku leivottiin (avustaja(t) leipoi). Oon sitä mieltä, että vieraat tekee juhlan, joten koristeita ei meillä lasten synttäreillä näy. Ehkä sitten joskus kun lapset viettää kaverisynttäreitä, voi tilanne vähän muuttua. Kiitos vielä kaikille ihanille ihmisille, jotka kävitte!

Mummin ja papan paketista paljastui äitin ja isin unelmalelu - ralliauton ratti, josta lähtee varmaan seittemän erilaista limputilimputi-ääntä ;) Pikkuveljelle se oli mieleinen, joten annamme toki hänen nauttia siitä.


Kakku tehtiin tätä aiemmin postaamaani ohjetta mukaillen, vaihdettiin vaan pohjaksi Kinuskikissan mehevä suklaakakkupohja. Muuten kakku oli ihan onnistunut, mutta se oli ehkä vähän turhankin suklaisen makuinen. Eikä se maistunut lapsille kovinkaan hyvin, vaikka sankari itse kyllä soi useammankin kerran ihan hyvänkokoisen palasen ;)

Oon toipunut 4 viikkoa sitten tehdystä reiden osteotomian luudutusleikkauksesta ihan hyvin. Oon jopa jo reilun viikon ajan pystynyt polkemaan kuntopyörällä pienellä vastuksella. Poljen pienellä vastuksella, jotta saisin jalalle liikettä edes vähän. En saa varata vielä täydellä painolla, joten kovin suurta vastusta ei voi laittaa. Tällä hetkellä kipulääkityksenä toimii Panadol Extend, eli oon päässyt eroon kolmiolääkkeistä. Oli muuten outoa lähteä ekan kerran kolmen viikon tauon jälkeen auton rattiin, sattui vieläpä aika liukas keli (tämä tapahtui siis viime viikolla).

Mun joululoma jatkuu vielä pari viikkoa, mahtavaa kun saan kerrankin lomailla vähän pitempään joulun jälkeen. Ens viikolla aion kyllä ottaa rennosti, niin oon kyllä tehnyt jo aika monta viikkoa ;)

keskiviikko 4. tammikuuta 2017

Pannualustoja ja joulukuusenkoristeita

Hyvää alkanutta vuotta kaikille! Täälä meilläpäin on tänään ensimmäinen (vai onkohan näitä ollut aiemminkin en muista!) kunnon pakkaspäivä ja siihenpä sopiikin hyvin aiheeksi mun eiliset ompelukset. Joten, mennään asiaan.

Ostin joskus noin vuosi sitten Eurokankaasta villakangasta ajatuksenani tehdä neuletakki itselleni. Mulle kuitenkin myytiin ihan vääränlaista kangasta, enkä sitä kaupassa riittävän ajoissa tajunnut. Tulin ostaneeksi villakangasta, joka oli tarkoitettu kai villakangastakkiin, ei neuletakkiin. Kangas oli aivan liian jämäkkää mun käyttötarkoitukseen, joten neuletakin tekele unohtui keskeneräisenä kangaslaatikkoon ja niin myös loput siitä kankaasta.




Muutamia kuukausia sitten, tai voipa siitä olla jo puolikin vuotta aikaa, sain ajatuksen tehdä tuosta kovan onnen kankaasta pannualustoja, muodoksi suunnittelin viisikulmiota. Jossain vaiheessa keksin yhdistää pienen palan nahkaa harmaan villakankaan kaveriksi, siitä tulikin kiva yksityiskohta muuten aika yksinkertaiseen pannualustaan. Nyt kun oon lomalla, innostuin vihdoin toteuttamaan pitkään päässä pyörinyttä ajatusta ja kauniita pannualustoja syntyikin samantien vähän useampikin. Tällä hetkellä valmiina on 8 kpl, ja kangasta on vielä jäljellä ;) Tuotetestaustakin on tehty sen verran, että kangas on todettu kuumuutta kestäväksi. Ainakin siinä määrin, ettei se kärsinyt mitenkään vaikka kuuma kattila oli päällä pitemmän aikaa eikä alla oleva pöytäkään ottanut osumaa.


Leikkuujätteistä leikattiin siskon kans sydämiä ja ompelin niistä joulukuusenkoristeita ens joulua varten. On katos hyvä olla ajoissa valmistautumassa jouluun ;) Nätti mustavalkoinen puuvillanaru piristää harmaata sydäntä just sopivasti, näin saatiin sisustukseen sopivia kuusenkoristeita ens vuoden kuuseen. Osan ajattelin käyttää lahjojen paketoinnissa koristeena, joten laitoin niihin vähän lyhyemmät narut.

Tällaisia ompeluksia tällä kertaa, luulenpas että tässä tulevina viikkoina ompelu- ja käsityöaiheisia postauksia voi tulla lisääkin. Kiinnostaako ne? Entä, mitäpäs tykkäät nuista pannualustoista ja sydämistä?