Kaksplus.fi

maanantai 27. helmikuuta 2017

Sohvakuumetta

Kevään lähestyessä ja valoon lisääntyessä mulle iskee joka vuosi armoton sisustusvimma. Tällä kertaa haluaisin vaatimattomasti uusia koko kodin sisustuksen (ainaki melkein), mutta suurin muutoshalu koskee kuitenkin sohvaa. Meillä on ikivanha sohva, joka ostettiin käytettynä reilu satasella jo vuonna 2011. Ja siltä tuo sohva näyttääkin!

Mikä nykyisessä sohvassa eniten ärsyttää? Väri, likaisuus, kankaiden nukkaantuminen ja yleisilme.

En halua tehdä hätiköityjä päätöksiä, joten oon selaillut nettiä ja etsinyt hyvännäköisiä sohvia. Haluan pohtia rauhassa millainen sohva hankitaan, sitten kun joskus hankitaan. Se ei tapahdu välttämättä tänä vuonna, koska meillä on miehen kans vähän erilainen maku ja käsitys siitä paljonko sohvasta voi maksaa ;)

Lyhyesti ja yksinkertaisesti listattuna ne kriteerit, joita mulla on uudelle sohvalle:
* helppohoitoisuus eli irrotettavat ja vesipestävät päälliset
* kevyet linjat
* sohvan alta mahtuu imuroimaan
* riittävän suuri, ei mitään pönötyssohvaa vaan kunnon löhöilysohva
* divaani tai kulmadivaani

Tässä muutamia sohvia, joita oon bongaillut, en oo kyllä nyt ihan varma onko nuissa kaikissa irrotettavat ja vesipestävät päälliset, mutta ilme miellyttää mun silmää. Mainitsenpa vielä, että en vielä oikein tiedä tulevan sohvan väristä mitään. Itse haluaisin jonkun kauniin vaaleanharmaan, mies taas tummanharmaan. No, ihan valkosta ei ainakaan osteta, eikä kermanväristä. Kollaasin alapuolelta löydät kuvien lähteet.


1. Isku      2. Asko      3. Hakola Cosy      4. Veken kaluste      5. Hakola Lazy


Tässä vielä yks ihana kuva Hakolan sohvasta, kuva siis Hakolan (lainattu ihan luvan kans). 

Miltä mun sohvahaaveet näyttää? Mikä miellyttää sun silmää eniten?

perjantai 17. helmikuuta 2017

Herkulliset pikkupitsat ja itse tehty tomaattikastike

Huhhuh, tulipas melkoinen postaustauko. Mun kouluviikko on ollut tosi kiireinen, useampana päivänä oon tehnyt koko päivän koulutehtäviä ja kuunnellut luentoja, jotta oon saanut kaikki tehtävät palautettua aikataulussa. Aion pitää viikonlopun vapaata ja jatkaa koulutehtäviä taas ens viikolla, meillä on nimittäin tiedossa pieni lomanen miehen kans kahestaan. Mun ihana sisko lupas ottaa lapset hoitoon, vaikka Pikkuveli onkin kuumeessa. Jep, taas täällä sairastetaan! Muita oireita ei kuumeen lisäksi oo, joten oisko joku virustauti kyseessä. Käytiin eilen terveyskeskuksessa tsekkauttamassa, että putket korvissa on auki.

Nyt on pakkaustouhujen keskellä kuitenkin "pakko" tulla jakamaan teille tämä resepti, on sen verran herkullista! Avustaja leipoi pyynnöstäni meille pikkupitsoja yhtenä päivänä. Hän toi reseptinkin tullessaan, ja onneksi toikin. En oo koskaan ennen syöny näin hyviä pikkupitsoja! Tehhään ihan varmasti jatkossakin, nämä sopis tosi hyvin juhliin ja erilaisiin illanistujaisiin.

Näiden pikkupitsojen herkullisuuteen vaikuttaa tosi paljon tuo taikina, ja sen rasvaisuus ;) En kuitenkaan menis muuttamaan reseptiä vähärasvaisemmaksi, koska juuri siinä piilee se salaisuus! Toki täytevalinnoillakin on merkitystä lopputuloksen makuun; me laitettiin täytteeksi tomaattikastikkeen lisäksi kinkkua, meetvurstia, ja ananasta. Juustona käytettiin muistaakseni Oltermannia ja Mozzarella-raastetta. Laitan pitsojen ohjeen alle tomaattikastikkeen ohjeen, jota käytetään myös tavalliseen pitsaan.


Herkulliset pikkupitsat (30 kpl)

250 g voita
9dl vehnäjauhoja
1,5 tl suolaa
3,5 dl maitoa
50 hiivaa

1. Nypi rasva ja jauhot sekaisin, lisää suola sekä maito, johon on liuotettu hiiva.
2. Sekoita tasaiseksi massaksi.
3. Jaa taikina 30 osaan, pyöritä pikkupullia ja anna kohota liinan alla.
4. Voitele "pullat" kanamunalla ja paina syvennys lasinpohjaa apuna käyttäen.
5. Laita pohjalle tomaattikastiketta, sitten täytteitä ja päälle reilusti juustoraastetta.
6. Paista 225 asteisessa uunissa noin 10 min.

Tomaattikastike

valkosipulia
oliiviöljyä
1 tölkki Mutti Polpa -tomaattimurskaa
(tomaattipyreetä)
1 tl suolaa
1 tl sokeria
mustapippuria myllystä
(chilijauhetta)
basilikaa (kuivattuna)

1. Kuullota pilkottua valkosipulia oliiviöljyssä muutaman minuutin ajan.
2. Lisää tomaattimurska ja kaikki muut mausteet paitsi basilika.
3. Anna kastikkeen kiehua kokoon pienehköllä teholla noin 10 minuuttia, tai pitempäänkin jos tomaattikastike on erityisen löysää.
4. Lisää basilika muutama minuutti ennen kuin nostat kastikkeen pois levyltä. Me on käytetty kuivattua basilikaa, joten en tiiä toimitaanko tuoreen basilikan kans jotenkin toisin.

Tästä tomaattikastikeannoksesta tulee vähän reilu annos tuohon pikkupitsojen annokseen nähden, mutta lopun voi vaikka pakastaa tai käyttää hyödyksi jonkun muun ruuan tekemisessä. Meillä on pitsaohje, josta tulee kaks pellillistä pitsaa, siihen tämä annos on just sopiva.

Nyt jatkamaan pakkaamista ja sit voisin pienen hetken värkätä yhtä koulutehtävää eteenpäin, jos pikkupotilas suostuu päiväunille. Eilen hän nukkuin huikeat 4,5 tuntia, joten voi olla ettei tänään päiväunet maistu!

lauantai 11. helmikuuta 2017

Ajatuksia ja kokemuksia taaperon korvien putkituksesta

Pikkuveli sairasti helmi-marraskuussa 2016 viisi korvatulehdusta, joiden välissä korvat olivat terveet. Saatiin neljännen korvatulehduksen jälkeen lähete korvien putkitukseen. Yksi tulehdus ehti tulla vielä ennen kuin saatiin aika korvien putkitusta varten. Poika söi jokaisen korvatulehduksen aikana antibioottikuurin. Me ei kokeiltu mitään vaihtoehtohoitoja, mutta ei myöskään viety poikaa ensimmäisenä flunssapäivänä heti lääkäriin. Todettakoon vielä, että Pikkuveli aloitti vuoden 2016 alussa perhepäivähoidossa, ja hän oli silloin juuri täyttänyt yhden vuoden.

Yleensä korvat alkoivat vaivata poikaa siinä vaiheessa kun flunssaa oli kestänyt jo pitemmän aikaa (esim noin 2 viikkoa) ja flunssan oireet näyttivät jo vähän helpottavan. Sitten nousikin yhtäkkiä kuume ja lapsi vaikutti kipeältä. Kun tällaisessa tilanteessa veimme lapsen lääkäriin, korvassa (tai korvissa) oli tulehdus. Antibiootilla tulehdus parani yleensä hyvin, yleensä käytössä oli Amorion, mutta joskus joku muukin.

Korvien putkitus tehtiin julkisen terveydenhuollon puolella joulukuussa 2016. Valitettavasti en päässyt itse pienen pojan mukaan sairaalalle, koska olin juuri edellisenä päivänä kotiutunut osastolta osteotomian luudutusleikkauksen jälkeen. Onneksi ihana mummi pelasti tilanteen ja lähti käyttämään Pikkuveljen korvien putkituksessa. Operaatio sujui hyvin ja poika oli niin reippaana kuin nyt tuollaisessa tilanteessa voi olla.


Putkien laittopäivän iltana Pikkuveljelle nousi vähän lämpöä, mutta aamulla sitä ei enää ollut, joten hän meni normaalisti hoitoon perhepäivähoitajalle. Saamiemme kotihoito-ohjeiden mukaan tiputettiin korviin tippoja, joiden oli tarkoitus pitää putket avoinna ja samalla parantaa toisesta korvasta löytynyt tulehdus. Kotihoito-ohjeissa mainittiin myös, että suihkussa voi käydä normaalisti mutta uidessa veden pääsy korviin tulisi estää. Joululoman aikana mies kävi lasten kans uimassa ja silloin ostettiin kuvassa näkyvä Ear-band-it, joka on neopreenista valmistettu korvia suojaava panta. Pakkauksessa tuli mukana myös silikoniset korvatulpat, jotka myös suojaavat korvia vedeltä. Pikkuveli ei ollut kuitenkaan suostunut käyttämään nuita silikonisia korvatulppia, uintireissulla korvat suojattiin siis pelkällä pannalla.

Noin puolitoistakuukautta korvien putkituksen jälkeen Pikkuveljen korvasta alkoi vuotaa märkää eli hänelle tuli korvatulehdus. Soitin terveysasemalle (ja omalle äidilleni) saadakseni hoito-ohjeita, ja lopulta päädyttiin terveyskeskukseen otattamaan bakteeriviljelynäytettä. Korviin piti taas laittaa niitä samoja korvatippoja kuin putkituksen jälkeenkin (onneks olin laittanut pullon talteen!), jotta putki ei menisi tukkoon. Kuulemma korvatulehdus voisi parantua itsekseen, tai sitten ei. No, eipä se parantunut vaan korva jatkoi vuotamistaan vielä seuraavallakin viikolla. Päädyttiin taas terveyskeskukseen (korva oli tässä vaiheessa vuotanut 8 päivää), ja kotiin lähdettiin apteekin kautta. Pikkuveli söi siis jälleen kerran anbioottikuurin, tällä kertaa se oli Amorion Comp. Sen lisäksi annetaan hänelle maitohappobakteereja ja Precosaa, jonka pitäisi ennaltaehkäistä antibioottikuurin aiheuttamaa ripulia.

Nyt toivotaan, että korvatulehdukset oli Pikkuveljen osalta tässä. Kuulemma on melko normaalia, että lapselle tulee vielä yksi korvatulehdus putkien laiton jälkeen. Putkien aukiolo pitäisi tsekata piakkoin, pitääkin muistaa alkuviikosta varata lääkäriaika.

Millaisia kokemuksia sulla on lapsen korvien putkituksesta? 
Tuliko korvatulehduksia vielä putkituksen jälkeen?

perjantai 3. helmikuuta 2017

Poskiontelotulehdus flunssan jälkitautina

Huhhuh, oon nyt melkeen kaks viikkoa sairastanu flunssaa. Tällä hetkellä menossa on päivä numero 12. Sain tavallisen flunssan kaveriksi vähän ikävämmän seuralaisen, poskiontelotulehduksen. Päätä särkee, erityisen paljon silloin kun kumarrun esimerkiksi noukkimaan leluja lattialta tai pukemaan lapsia (eli kun laitan pään alaspäin). Lisäksi ylähampaita vihloo ja olo tuntuu kaikin puolin sairaalta. Kuumetta ei oo onneks ollut! Mulle ei yleensäkään nouse kuume vaikka oiskin joku tulehdus päällä.


Haluan välttää antibiootteja niin pitkään kuin mahdollista, joten keskiviikkona kun kävin lääkärissä ja sain antibioottikuurin, päätin ensin kokeilla muita keinoja. Sain reseptin myös Nasonexiin eli nenäsuihkeeseen, joka sisältää kortisonia. Sen lisäksi ostin apteekista myös sarvikuonon eli nenähuuhtelukannun. Tuota Nasonexia laitetaan kerran päivässä, mutta sarvikuonoa oon käyttäny ihan vähän väliä. Hetkellisesti saan pienen avun nenänhuuhtelusta, mutta ei se apu pitkään kestä. Eilisen päivän eli torstain aikana kuitenkin totesin, että ei se poskiontelotulehdus ala parantua ilman antibioottia, joten eikun taas apteekkiin. Nyt mulla on siis kuuri päällä ja odottelen, että se alkais vaikuttaa. Antibiootin lisäks syön myös maitohappobakteeria päivittäin, jotta maha ei menis niin huonoon kuntoon.


Tällä viikolla en oo oikeen saanu koulutehtäviä tehtyä kun tuntuu että aivojen tilalla on vaan räkää ;) Ens viikolla on muutaman tehtävän deadlinet, joten pitänee viikonloppuna vähän opiskella. Normaalisti pidän viikonloput vapaana, jotta voin olla perheen kans enemmän.

Tämmöstä arkea täälä tällä viikolla. Ilmeisesti sitkeää flunssaa on täälä meillä päin tosi paljon liikkeellä, harmi! En muuten tiiä mitään niin inhottavaa kuin sen mädän hajun joka tuntuu koko ajan omassa nokassa. Yh! En vaan saa räkää pois poskionteloista, pitäis kai mennä punkteeraukseen mut se pelottaa ihan liikaa.

Jos mulla ei ois avustajaa, ihanaa miestä ja lapsilla päivähoitopaikkaa, en kyllä ois selvinny näistä kahesta viikosta mitenkään! Eli kiitos kuuluu heille <3 Mukavaa viikonloppua kaikille, jospa ootte mua terveempinä!

torstai 2. helmikuuta 2017

Tärkeät äititaidot - salaa herkuttelu ynnä muut

10plussan äiti- blogia kirjoittava Matu haastoi äidit kirjoittamaan äititaidoista, eli niistä taidoista joita on oppinut äitiyden aikana. Tämä postaus on kirjoitettu huumorilla, koska elämässä tarvitaan myös naurua ja iloa! Taidot on kyllä ihan oikeita, mut ei niistä kaikista ihan mielettömästi oo arjessa hyötyä ;)

Mun äititaidot:

- Saan lapsen rauhoittumaan juttelemalla.
- Osaan herkutella salaa niin, että lapset eivät huomaa mitään.
- Saan lapsen nauramaan maha kippurassa.
- Osaan toimia nopeasti, silloin kun tarve vaatii.
- Olen oppinut uusia sanoja liittyen lapsiin ja lastentarvikkeisiin; välikausi, vk, kausivaatteet, pottailu, villis, vesipilari...

Isoveli noin puolivuotiaana
Pikkuveli kesällä 2016

- Osaan hyräillä jotain rauhoittavaa ei-oikeaa-laulua, johon lapsi rauhoittuu nukkumaan mennessä
- Osaan nukahtaa nopeasti uudestaan (joskus onnistuu, aina ei).
- Osaan poistua hiljaa huoneesta kun lapsi on nukahtanut (nykyään ei onnistu niin hyvin kun mun pyörätuolin renkaat narisee inhottavasti kääntyessä).
- Mulla on hyvä kuulo, kuulen kun lapsi itkee ulkona.
- Aavistan milloin lapsi herää päiväunilta (toimii vaan omiin lapsiin)
- Osaan ennakoida vaatehankinnoissa ja lasten nälän saapumisessa.

Vastapainoksi näille kaikille osaan myös hermostua nopeasti ja kaikkea muutakin sellaista ei niin järkevää ;)

Mitä taitoja sää oot oppinut äitiyden aikana? 

keskiviikko 1. helmikuuta 2017

Kokemuksia De Buyer -hiiliteräspannusta


Yhteistyössä Eiring.fi, en hyödy linkkien klikkailusta mitenkään.

Ootko kyllästynyt hankkimaan uuden paistinpannun parin vuoden välein? Jos vastasit kyllä, lue ihmeessä, miten voit jatkossa välttyä uuden pannun hankinnalta. Hiiliteräspannu syrjäyttää pinnoitetun pannun monestakin syystä!

Ennen joulua kokosin postaukseen meiän perheen joululahjatoiveita, ja toiveiden joukkoon päätyi uusi paistinpannu, koska edellisen pannun pinnoite oli mennyt huonoksi. Onneksemme ei saatu uutta pinnoitettua pannua joululahjaksi, vaan päädyttiin joulun jälkeen googlailemaan hyviä paistinpannuja. Erityisesti etsittiin hiiliteräspannuja ja kokemuksia niistä, koska mies oli kuullut sellaisesta työkaveriltaan. Löydettiin tie Eiring.fi -verkkokauppaan ja sieltä De Buyer- hiiliteräspannut. Ilokseni Eiring alkoi kanssani yhteistyöhön ja saatiinkin heiltä mieleinen paistinpannu käyttöön. Totta puhuen mieheni tais olla uudesta paistinpannusta enemmän innostunut kuin minä!


Valitsin meille De Buyerin Mineral B-sarjan paistinpannun, joka sopii hyvin yleiskäyttöön. Siinä voi paistaa niin jauhelihan, pihvit kuin lätytkin (kokeiltu on!). Kooltaan pannun pohja on 20 cm, yläreunasta halkaisija on 28 cm ja reunan korkeus 4 cm. Tuo pannu on meille oikein hyvän kokoinen; riittävän suuri siis. Aluksi mietittiin tätä maalaispannua, koska aiemmin meillä on ollut käytössä kasarimallinen pinnoitettu paistinpannu. Eiringin asiantunteva asiakaspalvelija osasi kuitenkin kääntää mun pään, ja nyt voin sanoa, että onneksi valitsin tuo matalampireunaisen pannun! Toki voisin harkita maalaispannua toiseksi pannuksi, siinä olisi hyvä kypsentää esimerkiksi kasviksia.

Mikä hiiliteräspannu oikein on?

Hiiliteräspannu on valmistettu teräksestä, eikä siinä ole mitään teollista pinnoitetta. Tarttumaton pinta muodostuu rasvapolttojen myötä, kun rasva polymerisoituu pannun pintaan. De Buyerin Mineral B- sarjan hiiliteräspannuissa on täysin luonnollinen mehiläisvahapinnoite, joka auttaa pannun käyttöönotossa. Mehiläisvaha irtoaa pannusta käytön myötä.


Miksi ihmeessä hiiliteräspannu?

Ensiksikin, hiiliteräspannu on ikuinen, kun sitä huoltaa oikein (ja tuo huolto ei ole vaikeaa). Meiän ei siis tartte hankkia enää koskaan uutta paistinpannua (jos ei haluta toiseksi pannuksi eri kokoista pannua tai erillistä lätty/blinipannua tms). Meillä on aikaisemmin ollut käytössä pinnoitettuja paistinpannuja useampikin ja sellainen on pitänyt uusia parin kolmen vuoden välein, kun pinnoite on mennyt rikki ja ruoka alkanut tarttua kiinni.

Toinen hyvä asia hiiliteräspannussa on sen muovittomuus. Enää ei tarvitse miettiä tuleeko paistinpannusta jotain haitallisia aineita ruokaan, koska se on vain terästä. En jotenkin usko, että muovin paistaminen paistinpannun pinnassa voi olla oikeasti hyväksi ihmiselle.

Kolmanneksi, hiiliteräspannulla voi käyttää myös metallisia työväineitä muovisten ja puisten lisäksi. Olenkin suunnitellut metallisen, riittävän ohuen paistinlastan hankkimista. Muoviset on mun mielestä vähän turhan paksuja esimerkiksi lättyjen paistoon.


Mitä odotin?

Odotin saavani painavan paistinpannun, jonka pintaan ruoka tarttuu parin ensimmäisen viikon ajan kiinni. Odotin, että pannun huoltaminen on huomattavasti hankalampaa ja työläämpää kuin pinnoitetun pannun huoltaminen.

Mitä sain?

Painavahkon paistinpannun (n. 2,1 kg), jonka huoltaminen ei olekaan vaikeaa. (Ainakin hauislihas kasvaa kun tuolla pannulla kokkailee!) Ruoka ei tarttunutkaan kiinni, niin kuin luulin. Ensimmäisenä paistettiin (kahden rasvapolttokäsittelyn jälkeen) jauhelihapihvejä, jotka onnistuivat hyvin. Sitten paistettiin lättyjä, ja nekin onnistuivat huomattavasti paremmin kuin koskaan olisi voitu kuvitella. Yksikään lätty ei tarttunut kiinni pannuun, jopa ensimmäinen lätty onnistui hyvin, vaikka yleensä ensimmäinen lätty epäonnistuu aina!

Miten hiiliteräspannua huolletaan?

Aivan ensimmäiseksi uusi pannu pestään hyvin lämpimällä vedellä, jonka jälkeen tehdään rasvapolttokäsittely 2-3 kertaa. Pannu kuivataan hyvin pesun jälkeen ja sen pintaan levitetään öljyä noin 1 mm kerros, esimerkiksi talouspaperilla. Sitten pannua kuumennetaan niin kauan, että öljy alkaa savuta.

Aluksi uusi pannu on väriltään teräksen harmaa, mutta rasvapolttokäsittelyjen ja käytön myötä pannun pinta muuttuu tummemmaksi / ruskeaksi. Mitä tummempi ja patinoituneempi pannun pinta on, sitä paremmin se toimii eli ruoka ei tartu kiinni. Kuten kuvasta näkyy, meillä meni pannu toisella rasvapolttokerralla tosi tummaksi. Annettiin öljyn savuta vähän turhankin kauan, vähempikin olisi riittänyt.

Käytön jälkeen pannu pestään kuumalla vedellä. Astianpesuainetta ei saa käyttää koskaan, eikä konepestä. Jos lika ei lähde pelkällä kuumalla vedellä ja tiskiharjalla, apuna voi käyttää vaikkapa karhunkieltä tai jotain kovaa harjaa. Tarvittaessa pannulle tehdään uusi rasvapolttokäsittely ennen seuraavaa käyttöä. Pesun jälkeen pannu kuivataan hyvin ja öljytään kevyesti, jotta se ei ruostu säilytyksen aikana. Paistinpannun mukana toimitettiin hyvät käyttöohjeet kirjallisena, joten pelkästään netin ohjeitten varassa ei tarvinnut toimia.


Vielä muutama yksityiskohta liittyen pannun käyttöön:
  • Pannua ei suositella liotettavaksi, eli pannu tulisi puhdistaa heti käytön jälkeen. 
  • Pannua ei tulisi käyttää ruuan säilytykseen.
  • Happamat aineet (esimerkiksi tomaatti, sitruuna, valkoviini) voivat muodostaa pannun pintaan vaaleita läikkiä, jotka poistuvat rasvapolttokäsittelyllä.
  • Kahva lämpenee, kun pannua lämmitetään pitemmän aikaa.
  • Pannun voi laittaa uuniin. Mineral B-sarjan pannut max 200 asteiseen uuniin korkeintaan 10 minuutiksi.
  • Pannun voi puhdistaa silloin tällöin suolalla. Tarkemmissa käyttöohjeissa on neuvottu miten puhdistus tehdään.
  • Jos pannuun tulee naarmuja esimerkiksi metallisista työvalineistä, pinnan voi hioa hienolla hiekkapaperilla ja tehdä sen jälkeen uuden rasvapolttokäsittelyn.


Saatiin lisävarusteena paistinpannuun De Buyer kahvansuoja, joka on mun mielestä aivan ehdoton lisävaruste. Hiiliteräspannun kahva on valurautaa, joten kahva lämpenee, kun paistinpannua käyttää pitemmän aikaa (esimerkiksi paistaa pihvejä tai lättyjä). Kahvansuojan ollessa käytössä pannun käsittely on helppoa, kun ei tarvitse muistaa napata pannulappua tai patakinnasta aina kun tarttuu kahvaan. Itse ainakin olin niin tottunut siihen pinnoitetun pannun muoviseen kahvaan, että olisin ilman kahvansuojaa varmasti polttanut näppini jo useamman kerran! Lämmöltä suojaamisen lisäksi kahvansuoja auttaa saamaan litteästä kahvasta paremman otteen pannua nostaessa. Kahvansuojan voi helposti ottaa pois paikaltaan, esimerkiksi pesua varten. Ilman asiantuntevaa asiakaspalvelua en kyllä olis huomannut tilata kahvansuojaa!

Ilokseni voin kertoa teille, että Eiring.fi -verkkokaupassa saa kaikista tuotteista -20% alennusta helmikuun 2017 ajan. Pitäisiköhän harkita sitä maalaispannua nyt kun on tuo tarjouskin ;)