Kaksplus.fi

perjantai 31. maaliskuuta 2017

Vitamiinit, joita syön

Tuossa vitamiinipurkeilla käydessäni ajattelin, että voisin kirjotella vitamiineista, joita syön. Tiedän, että monipuolisella ruokavaliolla pitäisi saada tarvitsemansa vitamiinit, mutta kun mun ruokavalio ei oo erityisen monipuolinen (esim kasviksia syödään liian vähän, siinä pitäisi skarpata) ja ulkoilen tosi vähän, joten oon turvautunut tässä asiassa purkkeihin. En oo mitenkään erityisesti perehtynyt vitamiinien saloihin, joten tämä ei oo mikään "suuri tietopaketti" :D Muutamaan asiaan oon kuitenkin alkanut kiinnittää huomiota joitakin artikkeleita luettuani: mihin aikaan päivästä otan vitamiinit ja ei-kahvia-vitamiinien-lähellä.

Erityisesti rasvaliukoiset (A-, D-, E- ja K-vitamiini) vitamiinit pitäisi ottaa aamulla tai aamupäivällä, koska myöhemmin otettuna ne varastoituvat rasvakudokseen, maksaan, lihaksistoon ja aivoihin eikä tule samantien käyttöön. Toisaalta, C-vitamiini varsinkin suurena annoksena piristää, joten kovin myöhään illalla sitä ei kannata ottaa.

Ostin vitamiineille tuommosen korin, jossa säilytän purkkeja keittiön pöydällä.
Kuvassa näkyy myös lasten monivitamiinitabletit.
Vitamiinit pitäisi lukemani mukaan ottaa aina ruokailun yhteydessä, ei tyhjään mahaan. Aamupala ois muuten hyvä ajankohta vitamiinien ottamiselle, mutta ainakin minä juon aamupalan yhteydessä kahvia, mikä ei taas sovi vitamiineille. Kahvi häiritsee vitamiinien imeytymistä. Tästä syntyy semmonen pulma, jonka vuoksi ainakin mulla välillä unohtuu ottaa ne päivän vitamiinit. Pitäis kai alkaa syömään aamupäivällä aamupala vol 2, johon ei kuulu kahvia ja ottaa sillon ne vitamiinit. Mulle semmonen vois sopiakin ku oon arkipäivät kotona ja useimmiten syön "oikean" aamupalan seiskan tienoissa.

No, tässäpä nyt vihdoin pieni lista mun vitamiineista.

Päivittäin tai lähes päivittäin:
* Multivita monivitamiinitabletti
* Calsorin kalkki (otin tämän käyttöön luudutusleikkauksen jälkeen, koska ajattelin sen edistävän luutumista)
* sinkki


Silloin tällöin:
* C-vitamiini 1000mg poretablettina. Tämä vain flunssan aikana tai kun flunssaa on perheessä tai tuntuu alkavia flunssan oireita.
* D-vitamiini 50mg (vain, jos en ota erikseen monivitamiinitablettia ja kalkkia, niissä yhteensä 30mg D:tä). Mulla on tuota Terveyskaistan D-vitamiinia, joka on öljypohjainen kapseli, siinä olevan D-vitamiinin pitäisi imeytyä paremmin kuin perustabletista.
* Magnesium (Mulle tulee aika helposti suonenvetoja, joten otan magnesiumia kuuriluontoisesti ehkäisemään niitä. Magnesium pitäisi kuulemma ottaa mieluummin illalla kuin aamulla!)
* B-vitamiini
*Omega-3, koska me syödään aika harvoin kalaa.

Näiden lisäksi syön lähes päivittäin vielä maitohappobakteeria, josta kerroinkin oksennustautikammopostauksessa.


Puuttuuko sun mielestä listalta joku tärkeä vitamiini? Mitä vitamiineja sinä syöt?

torstai 23. maaliskuuta 2017

Sinä kysyt, minä vastaan

Nyt on aika pistää pystyyn mun blogihistorian ensimmäinen kysymyspostaus! Jutun idea on siis yksinkertaisesti: sinä kysyt, minä vastaan. Pidätän itselläni kuitenkin oikeuden päättää mihin kysymyksiin vastaan, joten pyydän että kysymykset on hyvän maun rajoissa eikä liian yksityisasioihin liittyviä.


En rajaa aihealuetta mitenkään, joten voit kysyä mistä aiheesta tahansa. Kysymyksiä voi jättää kommenttiboksiin tiistai-iltaan 28.3.2017 asti, sen jälkeen alan koota vastauspostausta, jos kysymyksiä tulee riittävän paljon, että niistä on järkevää koota postaus. Nyt näppikset siis napsumaan! ;)

sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Viikon varrelta

Viikko sujahti taas aikamoista vauhtia ohi. Kevätfiilistä on jo ihan selkiästi ilmassa, se tulee ilmi myös tämän viikon touhuista.

Tässä listaa siitä, mitä kaikkea oon tehnyt ja miettinyt tämän viikon aikana:

* Koulussa oli rennompi viikko, jotin ehdin ompelemaan pitkästä aikaa. Ompeluaikaa lisäsi myös se, että mies lähti lauantaina päivällä pilkille lasten kans. Jäin yksin kotiin, eikä tarvinnut kauaa miettiä tekemistä ;) Viikon aikana sain valmiiksi monta vaatetta ja iloitsin onnistumisista.
* Tein kangastilauksen ja kauhistelin loppusummaa. Pitää saada uusia kankaita, että on taas jotain, mistä ommella! Jospa seuraavaksi tai ainakin pian jotain myös itelleni.
* Nautin aurinkoisista hetkistä pääasiassa sisällä, viikkoon mahtui myös räntä- ja vesisadetta.

Tämä kuva on mieheni ottama, räntäsateen jälkeen saivat nauttia nätistä pilkkisäästä. Kuvassa ystävien lapsiakin.
* Kävin fysioterapiassa, niin kuin joka viikko.
* Kävin osteotomiakontrollissa ja sain hyviä uutisia. Luutumistilanne näytti niin hyvältä, että seuraava kontrolli on vasta 2,5 kk päästä. Silloinkin kuvataan reiden tilannetta vain jos sille on tarvetta. Röntgensäteitä aletaan säästellä ja se on hyvä merkki! ;)
* Poljin liian vähän kuntopyörällä, mutta innostuin sunnuntaina polkemaan kahdesti. Reisivoimaa pitäisi saada lisää, jotta pääsisin taas kävelemään.

Miehelle "palapaita" tarkkojen ohjeiden mukaan ommeltuna. Tämä paita oli kuulemma viikon tärkein juttu ;)
* Opettelin koodaamista koulussa ja iloitsin taas onnistumisista.
* Käytiin ruokaostoksilla ja kauhistelin taas loppusummaa
* Istuin luennolla kolmena iltana, onneks ei sentään ollut neljää luentoiltaa!
* Nautin perheen yhteisestä ajasta. Sunnuntai vietettiin kokonaan kotona (koska pikkupotilas)
* Kävin shoppailemassa ja tein yhden erityisen hyvän löydön: Vikingin kumpparit Isoveljelle 14,95€ eli puoleen hintaan. Ostin kyllä muutakin, mm. kahdet kesälenkkarit esikoiselle.


*Harmittelin pikkuveljen sunnuntaina puhjennutta flunssaa, jospa se ei etene korvatulehdukseksi asti! Nyt pikkunen on aivan reppana kun ei voi hengittää nenän kautta ja koko ajan pitäisi niistää.
* Ilmoittauduin kesäkursseille, eli opiskelen kai taas ympäri vuoden. No, jospa joskus valmistuisin.
* Haaveilin kesästä ja pyöräilemisestä oikialla pyörällä. Ens kesänä se vois jopa olla mahollista.
* Kävin läpi lasten välikausivaatteet ja kengät. Todettiin, että isoveljen kumppareita lukuunottamatta lapsille sopii edellisen kauden kamppeet edelleen, jee!
* Siivottiin eteisen kaappi, aivan kamalaan sotkuun olikin jo päässyt
* Harmittelin, kun kaupassa ei ollut enää kokoja jäljellä mun "luottotennareista", joita kulutan yhden parin kesässä. Joudun siis etsimään uudet luottokengät tulevalle kesälle.. :/
* Iloitsin lasten ilosta mummin ja papan vieraillessa meillä. Kiitos kun kävitte<3 Ps. Pikkuveli on niin söpö hokiessaan "mummi, pappa" tai "mummirrakass" mutta parasta on silti "äitirrakass" ;)

Ainakin tämän listan perusteella viikon päävire vaikuttaa olleen positiivinen, vaikka joukkoon mahtuu toki huonompiakin hetkiä (ne ei vaan muistu mieleen tällaista listaa kirjottaessa).

Mikä sai sut iloiseksi kuluneella viikolla?

maanantai 13. maaliskuuta 2017

Lomaviikko takana ja arki edessä

Me vietettiin viime viikolla koko perheellä talvilomaa; mulla ei ollut luentoja ja mies piti viime kesältä jääneitä lomapäiviä, joten lapsetkin saivat lomailla. Lomaviikko oli ihan mahtava! Käytiin molemmissa mummuloissa, ja ehittiin olla rennosti kotona. Tänään arki taas alkoi ja lapsia ei tahtonut millään saada sängystä ylös vaikka ei me lomallakaan kovin pitkään nukuttu (lapsia ei vaan nukuttanut).

On hienoa ottaa pieniä taukoja tavallisesta arkiaherruksesta, mutta sitäkin rankempaa on palata taas takaisin arkeen. Onneks mulla on kevyt lasku arkeen, vasta illalla on luento ja lupasin itselleni että voin koulutehtävien lisäksi vähän ommella tänään! :D Ostin tammikuussa uuden saumurin, mutta en oo ehtinyt ompelemaan sillä kovinkaan montaa kertaa, kun koulukevät on ollut niin kiireinen.

Nämä kuvat on otettu meidän ulkoiluretkeltä viime tiistaina, saatiin nauttia ihanasta säästä hyvässä seurassa. Oma perhe <3




Mulla on huomena taas osteotomiakontrolli, jännittää kyllä! Kipua ei oo viime aikoina ollut ja oon pystyny jonkun verran varaamaan tuolla oikealla jalalla, joten uskoisin että luutumista on nyt tapahtunut enemmän ja nopeammin kuin viime kesänä ja syksynä. Pelottaa silti, että tuo reisiluu ei koskaan luudu kunnolla :S

tiistai 7. maaliskuuta 2017

Helppoa arkiruokaa - nakkipasta

Mua alkoi ihan naurattaa kun tajusin, että aina kun postaan ruoka-aiheisia juttuja, kyseessä on arkiruoka, joka valmistuu helposti, nopeasti, edullisesti ja maistuu lapsille. :D Mutta sitä tämä elämä on, arkiruokaa viitenä päivänä viikossa ja viikonloppuruokaa vain kahdesti! Joten postailen näitä arkiruokia jatkossakin, itsekin tykkään bongailla uusia reseptejä ja ideoita muista blogeista.


Helppo nakkipasta

nakkeja
(sipulia)
rakettispagettia
kasvisliemikuutio
tomaattimurskaa
ruokakermaa

1. Keitä rakettispagetti ohjeen mukaan.
2. Pilko sipuli ja kuullota.
3. Pilko nakit ja paista niitä vähän pannulla sipulin joukossa.
4. Lisää tomaattisosetta ja ruokakermaa, kuumenna.
5. Sekoita nakkiseos ja spagetit.
6. Annostele nälkäisten lasten lautasille ja ihastele kun ruoka katoaa lautaselta. Syö toki itsekin!

Pääseekö kokeiluun?

torstai 2. maaliskuuta 2017

Saako äiti näyttää ylpeyden lapsen taidoista?

Eilen Pikkuveli oppi sanomaan Ärrän. Tai ainakin huomasin sen eilen ensimmäisen kerran. Niin mahtavalta kuulosti, kun pikkumies hoki "Isoveli menee kerrrhoon. Kerhhoon." Tuon isoveljen tilalla toki nimi, mutta kuitenkin. Huomasin ärrän hienon sorahduksen ja sanoin: "Hei osaat sanoa ärrän, hienoa!" ja vastaukseksi sain tietysti: "Ärrrä!" :D

Tämän keskustelun aikana tulin niin ylpeäksi mun pienestä pojasta, jolla on ikää nyt muutamaa päivää vaille 2v2kk. Otin hetken kuluttua puhelimelle videota pienen miehen palapelin rakentamisesta ja jututin samalla yrittäen saada sanomaan ärrän. Ja tulihan se sieltä! Ylpeänä jaoin videon mun ja miehen perheen whatsapp-ryhmiin. Samalla jäin kyllä miettimään, saako äiti näyttää ylpeyden lapsen uusista taidoista? Mitä sinä olet mieltä tästä asiasta?


Mun mielestä lasta pitää kehua uusien taitojen oppimisesta ja hänelle pitää näyttää miten äiti ja isi on ylpeitä hänestä, mutta saako sen näyttää muillekin? Jos ei nyt koko illaksi tai viikoksi jää hokemaan "Kyllä tuo meijän Mirja-Petteri on niin mahtava kun on oppinut sitä ja tätä ja tuota!" ;)

keskiviikko 1. maaliskuuta 2017

Oksennustautikammoinen äiti

Oksennustautikammo, onko semmoista olemassakaan? On, emetofobia on sille tarkempi nimitys. Ilmeisesti tuo emetofobia tarkoittaa tarkemmin ottaen oksennuskammoa. Oikeastaan mulla ei niinkään ole oksennuskammo vaan oksennustautikammo. Itse oksentamisessa ei sinänsä ole mitään ylitsepääsemättömän kammottavaa tai pelottavaa, vaan mua kammottaa oksennustauti, jossa koko perhe oksentaa pahimmassa tapauksessa yhtä aikaa.

Mun pelko ei onneksi oo onneksi vielä paisunut semmoseen mittakaavaan, että olisin kovin bakteerikammoinen ja siivoushullu, en myöskään kuljettele oksennuspussia mukanani, mutta autoon ajattelin viedä jemmaan roskapusseja ja talouspaperia - kaiken varalta ;) Oon myös viime aikoina syöttänyt lapsille (ja syönyt itse) maitohappobakteereita aikasempia vuosia aktiivisemmin. Ostin maitohappobakteerit purutabletteina, lapset syö niitä vähän turhankin innokkaasti! :D


 Tuntuu, että tämä kammo on nyt kevään tullen erityisesti nostanut päätään, liittyen kai siihen, että nyt just on tosi paljon vatsatautia liikkeellä. Aina jos kuulen jostain jonkun sairastuneen oksennustautiin, tai luen aiheesta, mulle tulee tosi huono olo. Jos illalla nukkumaan menon jälkeen kuulen esikoisen yskivän, vaikeroivan tai muuten vaan nukkuvan levottomasti, kuvittelen samantien hänen kohta oksentavan. Ja mulle itellekin tulee samantien tosi huono olo, enkä voi nukkua. Luulen että tällaisen kammon syntymiseen on kaksi syytä: miehen diabetes ja mun "jalattomuus" yhdistettynä pieniin lapsiin.

Mun miehellä on ykköstyypin diabetes, joka aiheuttaa omat harminsa oksennustaudin iskiessä. Jos veressä on insuliinia vaikuttamassa taudin alkaessa, voi verensokeri laskea nopeasti vaarallisen alas kun ei mikään pysy mahassa. Tämä aiheuttaa tietysti vaarallisia tilanteita ja sydämentykytyksiä vähän itse kullekin. Glucagen ja esimerkiksi hunajan siveleminen suun sisäpinnalle auttavat kyllä hädän hetkellä, mutta aina niitä ei valitettavasti ole saatavilla (koska mies ei kuskaile glucagen -piikkiä koko ajan mukana).

Nyt kun en pysty kävelemään enkä siis pysty kovinkaan hyvin huolehtimaan yksin lapsista, pelkään että jollekin meistä tulee oksennustauti. Jos itse alkaisin oksentaa, mulla olisi hankaluuksia päästä vessaan oksentamaan. Ja toisaalta, jos lapset oksentaisi, mulla olisi hankaluuksia siivota jälkiä. Jos taas mies oksentaisi, mulla olisi hankaluuksia auttaa häntä verensokerin mittaamisessa, glucagenin pistämisessä ja mahdollisten sotkujen siivoamisessa sekä lastenhoidossa. 

Hankalaa joka tapauksessa, eli toivon todella ettei meille tuu oksennustautia! Niin, mikäkö oli tämän kirjoituksen pointti? Kertoa, että oksennustautikammoa on olemassa ja saada mahdollisesti vertaistukea. Onko siellä muita oksennuskammosta tai oksennustautikammosta kärsiviä? Oisko vinkkejä miten tuota kammoa vois helpottaa tai jopa poistaa sen kokonaan?