Kaksplus.fi

lauantai 29. huhtikuuta 2017

Vuosi leikkauksesta

Siitä on nyt päivälleen vuosi, kun mulle tehtiin osteotomialeikkaus. Siis se ensimmäinen. Tuntuu tavallaan hassulta, että siitä on jo niin pitkä aika, vastahan mää pystyin kävelemään. Toisaalta, välilllä tuntuu että en oo ikuisuuksiin päässyt kävelemään kunnolla. Silloin epätoivo valtaa mielen.

Paljon on mahtunut tähän vuoteen. Epätoivon hetkiä, ilon hetkiä ja murheellisia päiviä. Ja luudutusleikkaus. Yhteensä 8 kontrollikäyntiä vuodessa luudutusleikkauksen lisäksi, se on aika paljon. Onneks me asutaan lähellä yliopistollista sairaalaa, eipähän tartte matkustaa pitkästi päästäkseen kontrolliin!





Tällä hetkellä tilanne on taas kipujen kannalta vähän hankalampi kuin joitakin viikkoja sitten. Kipuja on jonkin verran, mutta pystyn kuitenkin kävelemään kotona pieniä matkoja silloin tällöin. Tällä viikolla kävin fysioterapiassa yhden kyynärsauvan kans, jee!

Mun pitäisi hankkia syksyksi työharjoittelupaikka, mutta oon vaan lykännyt ja lykännyt sen asian hoitamista. Pahasti näyttää siltä, että joudun lähtemään pyörätuolin kans työharjoitteluun, eikä se kiinnosta yhtään. Mutta en kyllä ala siirtämään sitä työharjotteluakaan, koska haluan valmistua. Ei siis oikein oo vaihtoehtoja. Tarttisin kevyemmän pyörätuolin, jotta selviän yksin työmatkoista, tai oikeastaan autoon siirtymisistä, mutta en tiiä kuinka helposti tai minkälaiset kriteerit pitää olla että sellaisen saa.

Tällä hetkellä fiilikset on tosi maassa, muistan kun vuosi sitten kuvittelin että parin kuukauden päästä voin taas kävellä ja pääsen itsekseni vaikkapa ruokaostoksille. Heh, olinpas aika pahasti väärässä.

keskiviikko 26. huhtikuuta 2017

Farkkumekossa synttäreille

Oon viimeisen vuoden aikana ihan höpsähtänyt farkkupaitoihin, ostin nimittäin muutama viikko sitten kolmannen farkkupaidan itelleni! Tai siis tarkemmin ottaen, tämä viimeisin hankinta on farkkumekko. Ne kaks muuta farkkupaitaa ovat siis paitamittaisia - löysemmän mallinen Vilan vaalea farkkupaita ja toinen on vähän slimmimpi tummemman sininen Onlyn paita. Tumman farkkupaidan ostin ensimmäisenä, ja se näkyy ainakin tässä reppupostauksessa.

Ylitin itseni ja hankin tälle uudelle farkkumekolle kaveriksi myös legginssit (mustat kylläkin, koska oon vähän nössö). En oo ikinä ennen pitänyt legginssejä kodin ulkopuolella, koska oon aattellut että mun polvet näyttää jotenkin tosi hassuilta. No, niin näyttääkin, mut antaa näyttää!

Tässäpä muutama kuva mun asusta kun lähdettiin pari viikkoa sitten kummitytön synttäreille. Tässä mulla on kylläkin jalassa BikBokin farkut, ja nuo kengät oli vaan sisällä kuvien oton ajan jalassa. Meiän varjoinen piha oli tuolloin ihan märkä ja loskainen/jäinen, joten tennarit ei päätynyt jalkaan ulos lähtiessä. Nyt tilanne näyttää jo vähän paremmata, märkää on kyllä edelleen.



Farkkumekko: Only   
Farkut: BikBok
Kengät: Skopunkten   
Koru: For Minis and Mommies

Tähän loppuun täytyy kyllä todeta, että onneks en oo muotibloggaaja. Ja ei minusta kyllä semmosta tuu! ;)

maanantai 24. huhtikuuta 2017

Mitä tarttui mukaan Lapsimessuilta?

No niin, nyt niistä messuostoksista! Mun ostokset painottui lopulta hyvin pitkälle kankaisiin, koska tykkään ommella. Olin etukäteen tehnyt pientä ostoslistan tynkää, mutta en lopulta ostanut listan tuotteista muuta kuin Metsolan kankaita ja Paapiin tupsuja :D Muut listan tuotteet oli joko loppunut tai ei vastannutkaan odotuksia.

Metsolalla ei nykyään ole kankaita myynnissä muuta kuin messuilla, pop-up-tapahtumissa tai joskus jossain kamppiksessa. Niinpä nyt kun osui mieleisiä kuoseja kohdalle, ostin niitä. Tuo Fishbone-kuosi on aivan ihana, siitä voin ommella joko lapsille tai itselleni jotain. Toinen pala tuli ostettua siskon vauvan juttuja varten, mutta maksoin sen itse että saan käyttää jämät omiin juttuihin, heh. Vasemmanpuoleisin käärö on aika isokuvioista pandakangasta, josta aikomuksena tehdä paidat omille pojille. He niin tykkää kun äiti ompelee samanlaiset paidat molemmille.

Paapiin osastolta ostin tupsuja pipoihin. Nuo mustat tupsut sopii melkein mihin kankaaseen vain. Fishbone-kankaasta pipo mustalla tupsulla, pitäisköhän tehdä itelle? :D


Name It:n osastolta ostin pojille kesäkelejä varten t-paidat, joissa on hauska painettu kettukuvio etukappaleessa. Nuo on kokoa 92 ja 104, mutta ovat aika reilua kokoa / leveänmalliset. No, mahtuupahan ainakin kesällä eikä oo liian tiukkoja. Oon ommellut molemmille kaks t-paitaa jo aikaisemmin, mutta ne on vähän tiukempaa mitoitusta enkä ehkä raaski antaa niitä likaisimpiin pihatouhuihin päälle. Näille oli siis tarvetta, ainakin niin uskottelin itselleni.

Pojille tuliaiseksi ostin pari värityskirjaa. Isoveli on innostunut dinosauruksista, joten hänelle dinoaiheinen kirja ja Pikkuveljelle ihan tavallinen autoaiheinen. Pikkuveli ei vielä ihan ymmärrä värittämistä, mutta piirtelee kuvan päälle innoissaan :D

Viimeisin hankinta oli OutletExpon puolelta löytämäni kirja, jonka ostin miehelle etukäteissynttärilahjaksi - Juha T. Hakalan kirjoittama Isän kasvatusoppi. Vähän oli oma lehmä ojassa lahjahankinnassa, koska haluan lukea tuon opuksen itsekin!

Miltä mun ostokset näyttää? Entä mitä sun ostoskassiin päätyi Lapsimessuilta?

lauantai 22. huhtikuuta 2017

Lapsimessujen fiiliksiä

Istun junassa matkalla kotiin. Päätettiin matkustaa Oulusta Helsinkiin ja takaisin junalla, jotta matkanteko sujuu mukavammin. Reissussa on nimittäin mukana mun sisko ja hänen 8 kk ikäinen vauva, joka ei viihdy turvakaukalossa hereillä ollessa. Vauvan kannalta juna osoittautui hyväksi vaihtoehdoksi jo menomatkalla, mun osalta ei niinkään, kun joudun istumaan koko matkan omassa pyörätuolissa. En voi nojata päätä matkan aikana mihinkään, jos ei vaunussa ole tyhjiä paikkoja (ainakin nyt alkumatkasta on vielä ihan täyttä). Mun matkaseura joutui vieläpä ottamaan istumapaikat paluumatkalle toisesta vaunusta :/ Edit: Pääsin onneksi molemmilla matkoilla istumaan osan matkasta oikealla penkillä, jee!



Fiilikset messuista näin tuoreeltaan on oikein hyvät, kannatti lähteä! Näytteilleasettajia oli mukavan monipuolisesti, joten mullekki riitti katseltavaa vaikka meillä ei olekaan aivan vauvaa. Kädentaitomessujen puoleen olin kyllä vähän pettynyt, tarjontaa oli vähän. Lapsimessuilla oli luonnollisesti paljon porukkaa, mutta yllättävän hyvin käytävillä pääsi kuitenkin kulkemaan. Kaikille osastoille en kuitenkaan päässyt/mahtunut  pyörätuolilla. Me oltiin Messukeskuksella aamulla heti klo 9 kun ovet aukesivat ja pois lähdettiin vasta kun messut suljettiin. Otettiin siis kaikki ilo irti matkoihin ja messulippuihin kulutetuista euroista, mun messulipun tosin tarjosi Messukeskus. Aamulla oli ihanan väljää, paitsi suurimman lastenvaatehypetyksen kohteena olevan Gugguun osastolle piti jonottaa jo silloin (toim. huom, en kokenut tarvetta mennä ko. osastolle :D).


Tässä vaiheessa messuilua takana noin 9h :D
Jotain tarttui toki mukaankin, mutta palataan niihin sitten kun pääsen kotona tarkistamaan pusseista mitä kaikkea tuli ostettua ;) Kiitos matka- ja messuseurasta ihanat siskot sekä siskon rakas tyttö<3 Ehkäpä ens vuonna uudestaan?

Yhteistyössä Messukeskus.

Kävitkö Lapsimessuilla? Olitko tyytyväinen messujen tarjontaan?

perjantai 21. huhtikuuta 2017

Blogin syntyhistoria ja arvontavinkki

Raidoilla täyttää tänään kaks vuotta! Sen kunniaks tänään aiheena on blogin syntyhistoria, avaan samalla vähän mun ajatuksia bloggaamisesta. Te kysyitte blogin syntyhistoriasta kysymyspostauksessa, joten tässäpä tulee vastaus siihen kysymykseen. Tämän postauksen lopussa kerron myös blogisynttärien kunniaksi järkkäämästäni arvonnasta.

Perustin Raidoilla-blogin keväällä 2015, Pikkuveli oli tuolloin muutaman kuukauden ikäinen ja Isoveli vähän yli kaksvuotias. Mulla oli ilmeisesti liikaa aikaa arkipäivinä kun Isoveli oli osa-aikaisessa päivähoidossa ja joinakin päivinä mulla oli kotona vain vauva hoidettavana. Mistä lie moinen "liikaa aikaa" -harhakäsitys tullut? ;)


Blogin luomista suunnitellessa ehdin aika pitkäänkin miettiä syitä bloggaamiselle. Yksi tärkeimmistä syistä oman blogin luomiselle oli vertaistuki, niin äitiyteen kuin vammaisuuteenkin liittyen. Halusin myös paikan, johon tallentaa juttuja arkisesta elämästä, lasten touhuista ja kasvamisesta. Ajattelin, että omaa blogia on mukava lueskella itsekseen tai poikien kanssa sitten kun he kasvavat vähän isommiksi. Oon muutaman kerran päätynyt lukemaan vanhoja postauksia, mutta oon tuntenut lähinnä vain häpeää omista jutuista :D

Toisaalta haluan myös jakaa inspiraatiota esimerkiksi ompeluun samalla tavalla kuin itsekin saan muilta käsityöaiheisilta blogeilta. Toivottavasti Raidoilla voi siis edes jollain tasolla täyttää sille annetut toiveet eli antaa vertaistukea lukijoille ja toimia inspiraation lähteenä sekä ajatusten herättäjänä teille lukijoille!



Päädyin aikoinaan tekemään tästä blogista julkisen, koska sosiaalisuus ja kommentit on mun mielestä tärkeässä roolissa blogeissa. En olisi jaksanut kirjotella juttuja vain itselle muistiin (yritin kyllä sitäkin jo Isoveljen vauva-aikana). Niinpä toivoisin kommenttiboksissa kuulevani lukijoiden ajatuksia, postaustoiveitakin saa toki antaa! Ajattelin bloggaamisen alkuaikoina, että yksityisyys pitää säilyä, mistä johtuen en julkaise lapsista kasvokuvia, mutta oon näiden vuosien aikana vähän höllännyt linjaa omalla kohdallani ja päätynyt julkaisemaan joitakin kasvokuvia itsestäni.

Ja sitten se arvonta, josta jo mainitsinkin. Mun Instagram-tilillä (@_annieni) on käynnissä ihanan MioSa. design -kaulakorun arvonta, joka sulkeutuu pe 28.4.2017 klo21. Kannattaa siis suunnata sinne, jos mielit saada itsellesi MioSa design-korun!

keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

Mitä äiti harrastaa?

Sinä kysyt, minä vastaan -postauksessa multa kysyttiin seuraavaa: Mitä harrastat? Haluaisitko aloittaa jonkun uuden harrastuksen? Miten järjestät itselle aikaa omiin harrastuksiin? Päätin vastata tähän(kin) kysymykseen ihan omalla postauksella hyvän aiheen ja postausten lyhyenä pitämisen vuoksi.

Aika moni teistä seuraajista jo tietääkin, että harrastan ompelemista, oikeastaan se on mun ainut oikea harrastus. Oon alottanut aktiivisemman ompeluharrastuksen keväällä 2013, esikoisen ollessa vajaa puolivuotias. Omistin jo silloin oman ompelukoneen jonka olin ostanut ylioppilaslahjaksi saamillani rahoilla. Sain äitiltä lainaan saumurin, joka oli ollut useita vuosia käyttämättömänä ja innostuin ompelemaan trikoovaatteita. Aluksi ompelin vain omalle lapselle, sitten vähitellen myös kavereitten lapsille ja vihdoin itsellekin. Lastenvaatteitten ompeleminen on mukavaa kun saumat on lyhyitä ja vaatteeseen menee aika vähän kangasta (eli ei harmita niin paljoa, jos työ epäonnistuu).
Tämän vuoden alussa ostin itselle oman saumurin, ja oon kyllä ollut tosi iloinen siitä hankinnasta. Päädyin hankkimaan paikallisesta ompelukoneliikkeestä Bernina 800DL:n. Vaikka äitin saumurilla pystyi ompelemaan, niin nyt työ sujuu vielä joutuisammin (lankojen vaihtaminen on nopeeta ja tikkiä ei tarvi oikeastaan koskaan säätää mitenkään). Oho, suistuin vähän ohi aiheen taas kerran...

Mun ompelupöytä just äsken, ois kyllä voinu vähän siivota!
Ompeluharrastus on mulle rakas, ompelen yleensä viikonloppuisin tai nykyään arkipäivisin kun lapset ovat hoidossa ja mies töissä (ja mun pitäis opiskella). Oikeesti ompelen vaan sillon kun koulujuttujen kans ei oo älytöntä kiirettä. ;) Suosittelen ompeluharrastusta muillekin, esimerkiksi Facebookin Ompeluelämää-ryhmästä saa paljon apua, jos osuu ongelmia kohdalle. Ja google auttaa myös!

Haluaisin alottaa jonkun liikuntaharrastuksen, mielellään vieläpä semmosen missä vois nauttia samalla ulkoilmasta. Liikuntarajotteen vuoksi tällä hetkellä kuntosali on ainut mulle mahdollinen liikuntaharrastus, ja se taas ei oo ulkoilmaa nähnytkään. Toivon pääseväni kesällä pyöräilemään oikealla pyörällä. Meillä on kotona kuntopyörä (olohuoneessa, jotta mun tulis poljettua), ja pystyn kyllä polkemaan sillä. Oikean pyörän kohdalla ongelmana on vielä se, etten pääse kunnolla liikkeelle enkä voi pysähtyä muuta kuin kotipihaan pyörätuolin tai kyynärsauvojen lähelle. Liian vaarallista meininkiä siis, joten odotellaan vielä reiden kuntoutumista (ja lumien sulamista).

Leipominen on ehkä joskus kuulunut mun harrastuksiin, mutta nykyään leivon niin harvoin ja vain "pakon edessä" etten laske sitä enää harrastukseksi. Ois kyllä mukava oppia tekemään kauniita kakkuja, joten sitäkin harrastusta voisin yrittää elvyttää. Niin ja onhan mulla tämä blogi, vaikken jotenkin osaakaan ajatella tämän olevan harrastus. Vaikkei kyllä työkään! Semmonen kiva puuha vaan ;)

Tästä löydät aiemmat postaukset, joissa oon vastannut teiän laittamiin kysymyksiin:
10 parasta asiaa just nyt
Vastaukset kysymyksiin

Mitä harrastuksia sulla on? Mitä haluaisit harrastaa? Onko sulla riittävästi aikaa omille harrastuksille?

lauantai 15. huhtikuuta 2017

Koko perheellä keilaamassa

Pääsiäisen myötä saatiin kiva lomanen kun miehellä on pitkä viikonloppu vapaata töistä eikä mullakaan luonnollisesti oo luentoja pitkäperjantaina ja pääsiäismaanantaina. Yks tämmösten vapaitten hyvä puoli on mahdollisuus viettää rauhallista perheaikaa, ilman ainaista kiirettä töihin, hoitoon ja muuhun arkiseen. 

Me tultiin pääsiäisen viettoon miehen lapsuudenkotiin jo kiirastorstai-iltana. Kuuntelin luentoa autossa, yllättävän hyvin toimi ohjelmat puhelimen surkialla netillä. Toisen luennon jouduin kuitenkin jättämään väliin kun ekan luennon aikana keskityin tiukasti seuraamaan tietokoneen näyttöä ja sain lopulta seurakseni pahoinvoivan olon. Ei ollut siis lopulta hyvä idea, vaikka en joutunutkaan oksentamaan ja olo parani pikkuhiljaa..

Innostuttiin tänään lähtemään koko sakilla keilaamaan. En ollut aiemmin kuullut, että lapsia varten keilahallilla on metallinen teline, jonka päältä he voivat työntää pallon liikkeelle. Lisäksi lasten vuorolla rännien viereen nousi automaattisesti laidat, jottei lapsen pallo pääse pyörähtämään ränniin. Oltiin liikkeellä kuuden aikuisen ja kahden lapsen porukalla, joten varattiin käyttöön kaks rataa. Lapset tykkäsivät keilaamisesta ja hurrasivat innokkaasti keilojen kaatuessa. Yhtä lailla hurrattiin omille onnistumisille kuin muillekin. Niin ihania innostuneita poikia! <3 


Mää oon joskus vuosia sitten keilannut, mutten ollut koskaan kokeillut keilaamista pyörätuolista. Onnistuihan se, mutta oli kyllä aika vaikeeta saada pallolle riittävästi vauhtia kun pyörätuolilla ei oo mahdollista ottaa alkuvauhtia. Toki vauhdittomuus saattoi johtua myös mun huonoista käsivoimista. ;) Mulle laitettiin myös laidat kun en tosiaan ollut koskaan keilannut pyörätuolista niin en tiennyt miten se oikein sujuu. Luulen, että ilman laitoja mun pallo ois vieriny lähes joka kerta ränniin!

Me mennään kyllä varmasti joskus uudestaankin keilaamaan koko porukalla, joko ihan vaan oman perheen voimin tai isommalla sakilla. Oli niin mahtava katella poikien innostusta, ja toki itekin tykkäsin keilaamisesta. Ootko koskaan käynyt keilaamassa lasten kans? 

Mukavaa pääsiäisen aikaa kaikille!

keskiviikko 12. huhtikuuta 2017

Lapsimessujen tärpit 2017

Taisinkin mainita 10 parasta asiaa just nyt -postauksessa suunnittelevani reissua Helsinkiin Lapsimessuille, jotka pidetään siis Messukeskuksessa 21.-23.4.2017. Se on kevään kivoin viikonloppu, niin kiva että kannattaa täältä pohjosesta lähteä messujen takia ajelemaan! ;)

Lapsimessuille on tulossa paljon näytteilleasettajia ja sielä on myös lapsille suunnattuja toiminnallisia alueita, joissa lapset pääsevät puuhailemaan kaikkea kivaa. Tästä voit tutustua toiminnallisiin alueisiin tarkemmin. Vauvaa odottaville perheille ja pienten lasten perheille on nyt uutuutena Neuvola, jossa on paljon mielenkiintoista ohjelmaa. Kasvatusaiheet ja esimerkiksi lasten ensiapuun liittyvä luento kiinnostaa muakin, joten tutustun Messukeskuksen mobiiliapplikaation tai nettisivujen avulla aikatauluihin vielä lähempänä messuja. 


Lapsimessuista kun on kyse, niin lastenhoitokuviot on hyvin järjestetty: Libero tarjoaa vaippavarikon ja 3-7 vuotiaat lapset voi viedä pariksi tunniksi valvottuun leikkipaikkaan puuhailemaan vanhempien kierrellessä messuilla. Lisäksi löytyy muun muassa vaunuvarikko, pesupiste ja imetyspiste. Lähden tällä kertaa reissuun ilman omia lapsia, mutta mukaan lähtee mun ihana sisko vauvan kans, joten meiänkin seurue tulee varmasti käyttämään ainakin vaippavarikkoa ja ehkä myös vaunuparkkia (suunnitelmissa on kuulemma ottaa kantoreppu mukaan).

Kokosin tähän vielä sellaisia näytteilleasettajia, jotka mua näin kahden vähän isomman lapsen äitinä kiinnostaa (näiden lisäksi kierrän varmasti aika monen muunkin näytteilleasettajan osaston!):

Lastenvaatteet:
Metsola, Gugguu, Silverjungle, Skidi, NameIt, Ecco, Papu, Roo for kids, Vimma

Lelut ja opettavaiset jutut:
Oppi&Ilo, Otavamedia, Satukustannus, Tactic, Kiddex

Muut:
MaxPlay, Hammaskeiju, Jollyroom, LuKLabel

Lapsimessujen kans yhtäaikaa Messukeskuksesta löytyy myös Kädentaitotapahtuma, ModelExpo, OutletExpo ja Eläinystäväni (vain la-su). Kaikkiin pääsee osallistumaan yhdellä lipulla! Mää aion kiertää ainakin käsityöpuolen, yllätys yllätys! :D


 Kuvien lähde: Messukeskus

Lapsimessuille voi ostaa lipun jo ennakkoon, silloin sen saa vähän edullisemmin. Voit toki osallistua myös mun instagramissa (@_annieni) olevaan arvontaan, jossa arvon kaksi sähköistä lippua yhdelle seuraajalle. Tuo arvonta on auki 12.4.2017 klo 21 asti, joten nyt äkkiä vielä osallistumaan arvontaan!

Mikä sua kiinnostaa Lapsimessuilla? 
Arvonnat, näytteilleasettajat, ohjelma, tunnelma vai joku muu?

tiistai 11. huhtikuuta 2017

Autokorjaamolla

Huhhuh, minkälainen päivä mulla on tänään ollut! Aamulla myöhästyin melkein puolituntia sovitusta aikataulusta kun menin allasjumppaan. Syitä oli monia (en muistanut kertoa aamun menoistani miehelle, joten hän ei tajunnut herättää mua ja lasten vieminen varahoitopaikkaan sekä tietysti liikenneruuhka). Miks ihmeessä just sillon kun on kiire, kaikki valot vaihtuu punaselle just kun tuut risteykseen ja kaupungissa on vuosisadan liikenneruuhka?

No, selvisin allasjumppaan kuitenkin mutta kiirehän siinä tuli kun aikaa oli paljon vähemmän käytettävänä kuin oli suunniteltu. Fysioterapeutilla oli sovittuna seuraava asiakas, joten hänen täytyi kiirehtiä sinne.

Ja minä kiirehdin autokorjaamolle, meiän autossa oli nimittäin joku kolina alkanut kuulua silloin tällöin ajon aikana. Mies soitti aamulla korjaamolle ja saikin ajan jo tälle päivälle (onneksi, koska muuten ois jäänyt pääsiäisen reissu(t) tekemättä). Kävin hakemassa Mäkkärin autokaistalta ruokaa ja menin korjaamolle odottelemaan. Harmikseni mulla ei ollut karkkipussia eikä edes läppäriä mukana, joten täytyi tyytyä päivän Kalevaan ja autokorjaamon tarjoamaan automaatticappuccinoon. Se Kaleva muuten tuli luettua aika tarkkaan! ;)


Sain onneksi ihan ok kohtelua korjaamolla, mua ei katottu ees kovin pahasti kieroon kun vein auton. Mua jopa kuunneltiin. Toki he saattoivat vähän ihmetellä, kertoessani jääväni odottelemaan huollon valmistumista. Ei paljon kiinnostanut kamalassa lumipyryssä lähteä kyynärsauvojen kans kulkemaan yhtään mihinkään. Sijaisautokaan ei ollut vaihtoehto, koska käsihallintalaitteiden vuoksi en voi ajaa kuin omalla autolla. Lopulta reilu 2,5 tunnin odottelu palkittiin ja pääsin lähtemään autolla kotiin!

Kohta pitääkin lähteä hakemaan lapset hoidosta ja sitten mies sählystä. Ja sen jälkeen äkkiä kotiin, jotta ehdin illan luennolle. Mun tiistait on yleensä täynnä kulkemista, mutta tänään on kyllä poikkeuksellisen kiireinen päivä, toivottavasti pääsen illalla suht ajoissa nukkumaan.

Ootko koskaan saanut naisena huonoa kohtelua autokorjaamolla?

lauantai 8. huhtikuuta 2017

MioSa. design - suomalaista käsityötä

Arvostan suomalaista työtä, mutta erityisesti arvostan suomalaista käsityötä. Niimpä ihastuin ihan valtavasti MioSa. designin kauniisiin puuhelmistä valmistettuihin koruihin. Tuotteet on valmistettu Suomessa, käsityönä kotimaisista materiaaleista (niin pitkälle kuin on mahdollista). MioSa. designin tuotteisiin voit tutustua Facebookissa ja Instagramissa, tuotteita voi tilata Facebookin kautta ja onpas heille tulossa tulevaisuudessa myös verkkokauppa.



Sain MioSa. Designin takana häärivältä Satulta ihanan setin: kaulakoru ja laukkukoru/avaimenperä ruusukultaisilla yksityiskohdilla. Niin kauniita!<3 Mun mielestä tuo ruusukulta tuo sopivasti juhlavuutta koruun ja toisaalta mokkanauha rentoutta. Nyt muuten on saatavilla myös kullanvärisiä helmiä nuitten ruusukultaisten tilalle. Sekin ois kyllä kaunis, kun mulla on keltakultaiset kihla- ja vihkisormus.

Tykkään käyttää koruja, varsinkin kaulakoruja mulla on aika useinkin käytössä. Ei tokikaan kotona arkivaatteitten kaverina, mutta melkein aina kun lähden kotoa vähän siistemmissä kamppeissa, yhdistän asuun jonkun korun. Nyt on taas vähän enemmän valinnanvaraa!



Kannattaa muuten seurailla mun instaa (@_annieni). siellä on nyt menossa Lapsimessujen lippuarvonta, joka päättyy 12.4.2017 klo 21. Ja näihin kauniisiin koruihin liittyvääkin on tulossa vähän myöhemmin! Nyt kannattaa siis klikata itsensä seuraajaksi sinne ;)

Postauksessa mainitut tuotteet eli kaulakoru ja avaimenperä/laukkukoru on saatu MioSa. designilta.

keskiviikko 5. huhtikuuta 2017

10 parasta asiaa just nyt

Kysymyspostauksessa MäsäMutsi kysyi mitkä ovat 10 parasta asiaa just nyt. Aattelin vastata ihan omalla postauksellaan, kun siitä vastauspostauksesta ois muuten tullut tositosi pitkä.

Tässäpä ne nyt on - 10 parasta asiaa just nyt:

1. Lisääntynyt valonmäärä. Sen myötä oma energiatasokin tuntuu nousseen, vaikka usein illalla tekee mieli mennä nukkumaan yhtä aikaa lasten kans (tai jo ennen iltapalaa!).


2. Sulavat lumet ja kui(vu)vat pihat. Meiän piha on kyllä vielä ihan jäässä kun aurinko ei pääse siihen paistamaan.
3. Lähestyvä kesä, kyllä se sieltä tulee!
4. Oon ehtinyt viimeisen viikon aikana ompelemaan yllättävän paljon, vaikka koulun kans hommaa riittää. Liekö kostautuu jossain vaiheessa kevättä? ;)


5. Isoveli on oppinut yökuivaksi, tänään aiotaan jättää yövaippa viimein pois. Isoveli on kyllä niin mielissään, ja niin on äitikin.
6. Jalat ei oo ollut kipeänä, ja oon voinut jopa vähän kävellä sisällä. Jos olis hymiöt käytössä, laittaisin tähän semmosen tuuletushymiön.
7.Allasjumpassakin huomattiin edistymistä. On muuten mahtava tunne kun vedessä voi kävellä, vaikkei kuivalla maalla pystykään!
8. Lasten kans on menossa semmonen kiva vaihe, kummallakaan ei oo mitään erityisen pahaa uhmaa meneillään. Hoitoonlähtöaamutkin sujuu useimmiten hyvin ja sutjakkaasti, mutta toki mukaan mahtuu niitä kiukutteluaamujakin. Ja polkutraktori käy silloin tällöin jäähyllä terassilla ;)


9. Helsingin Lapsimessut lähestyy, aattelin repästä ja lähteä täältä kaukaa pohjosesta käymään sielä messuilemassa. Hölmöä, no olkoon vaan, mää lähden silti! Siskokin innostu lähtemään mukaan, joten meille tulee kyllä mahtava reissu ;)
10. Siskojen viikonloppu lähestyy sekin, kylläpä tänä keväänä äitiä hemmotellaan omalla ajalla. (Nyt kun näin hehkutan niin oon varmasti kaks viikkoo putkeen flunssassa/mahataudissa/missälie niin etten pääse kumpaankaan juttuun.)

Tämä oli tosi huippu aihe, kyllä niitä positiivisia juttuja tulee mieleen kun vähän miettii! Suurkiitos siis MäsäMutsille kysymyksestä!<3

maanantai 3. huhtikuuta 2017

Vastaukset kysymyksiin

Ensinnäkin, kiitos aivan mahottoman paljon kaikista niistä kysymyksistä, joita jätitte Sinä kysyt, minä vastaan -postaukseen. Ensimmäinen ajatus julkaise -napin painamisen jälkeen oli: "Apua, mitä mää tein?! Entä jos ei tuu yhtään kysymystä, vähänkö noloa!" Kiitos teille siitä, ettei mun kauhukuva lopulta toteutunu! ;)  Vastaan kaikkiin kysymyksiin, mutta päädyin tekemään muutaman kysymyksen aiheesta erillisen postauksen, jotta tämä ei venyisi ihan mahottoman pitkäksi. Pidän teitä siis vielä jonkun aikaa jännityksessä loppujen kysymysten osalta ;)

Oletko asunut kerrostalossa noin nelisen vuotta sitten? Juu, on me asuttu kerrostalossa sillon.

Mitä opiskelet?  Tietojenkäsittelyn tradenomiksi, monimuotototeutuksella.

Miten tapasit miehesi/miten rakastuitte? 
Meillä on ensimmäisestä tapaamisesta vähän erilaiset käsitykset, haha. Muistelen tavanneeni mieheni ensimmäisen kerran syksyllä 2008 yliopiston abipäivillä. Olin isoveljen ja sen kavereitten mukana syömässä ja mies istui samassa pöydässä. Mies ei tosiaan muista tilanteesta mitään. Myöhemmin muutin samalle paikkakunnalle ja tutustuttiin mun isoveljen kautta.

Onko miehelläsikin CP-vamma vai onko hän täysin terve? Miehelläni ei ole cp-vammaa.

Haluaisitko lisää lapsia?  Haluaisin.

Pikkuveli eka kertaa kunnolla äitin sylissä <3
Miten paljon raskaus vaikeuttaa CP-vammaa ja liikkumista?
Ensimmäisen raskauden kohdalla olin hyvinkin epätietoinen siitä, miten tuun selviämään raskausajan. Totta kai raskaus on vaikeuttanut liikkumista kehon painopisteen muuttuessa ja painon noustessa, mutta selvisin kuitenkin yllättävän hyvin. Pystyin kävelemään loppuun asti, mikä ei ollut mulle itsestäänselvää heti ensimmäisen raskauden alussa.

Vaikuttaako CP-vammasi lapsien saantiin?  Ei vaikuta.

Mistä saat iloa päiviin kun tuntuu oikein kurjalta?
Hyvä kysymys, erityiskiitos kysyjälle - sait mut ajattelemaan asiaa. Vaikeilla hetkillä yritän ajatella, että mulla on elämässä paljon kaikkea hyvää; puoliso, lapset, ystävät ja koulu, jonka avulla toivottavasti saan joskus työn. Toisaalta ajattelen myös, että selviän päivän kerrallaan.

Mistä unelmoit?
Hui, mulla on paljon unelmia. Tällä hetkellä unelmoin rauhallisesta viikonloppulomasta kahdestaan miehen kans. Toisaalta unelmoin myös aurinkolomasta miehen kans. Työ on myös yks unelma, haluaisin tehdä mielekästä työtä ja saada siitä palkkaa, jolla voisin osallistua perheen elättämiseen. On mulla myös talounelma, siis "iso, hieno, uus talo jossain rauhallisella paikalla, mutta kuitenkin palveluiden läheisyydessä" - heh, ei kovin realistinen unelma mut saahan sitä unelmoida ;)

Minne ja millä porukalla menisit lomailemaan kahdeksi viikoksi, jos ei tarvitsisi välittää rahasta?
Hmm, menisin varmaan johonkin lämpimään miehen kans. Pitäisi kuitenkin olla joku mielenkiintoinen kaupunkikohde, että mieskin viihtyisi. Joten rantaloma + kaupunkia, lämmintä mut ei liian kuumaa. Lapsia en ottaisi mukaan, koska sitten se ei olisi enää lomaa! ;)

Tämä kuva on otettu meiän tähän mennessä ainoalta ulkomaan reissulta Teneriffalta, keväällä 2012.
Missä näet itsesi 10 vuoden kuluttua?
Kymmenen vuotta on pitkä aika, mutta toivottavasti oon silloin jo valmistunut ja saanut oman alan töitä. Asutaan ehkä isommassa talossa, rauhallisemmalla paikalla. Oon maalta kotoisin, joten mun on ollut vähän vaikea sopeutua kaupunkilähiöön.

Minkä neuvon antaisit äidiksi tulevalle?
Luota itseesi. Älä nosta rimaa liian korkealle. Älä vertaa itseäsi muihin äiteihin ja heidän toimintatapoihin, tee niin kuin sinulle on parasta.

Luetko kirjoja tai lehtiä? Mitä/millaisia?
Luen sekä lehtiä että kirjoja, nykyään kirjojen lukemiselle ei vaan tunnu löytyvän aikaa. Luen Kaksplussaa, Kodinkuvalehteä (siinä muuten yks parhaista lehdistä!), silloin tällöin myös Vauvaa ja Meidän perhettä. Kirjoista luen pääasiassa suomalaisten kirjailijoiden romaaneja, semmosta rakkaushömppää yleensä ;) Viimeksi lukemani kirja ei kuitenkaan osu tähän kategoriaan; luin Paul Kalanithin Henkäys on ilmaa vain -kirjan. Suosittelen! Seuraavaksi taidan lukea Eve Hietamiehen Hammaskeijun, odotukset on aika korkealla koska Yösyöttö ja Tarhapäivä oli niin huippuja.

Millaiset olisivat unelmiesi hiukset? Minua kiinnostaa siis sekä realistiset toiveesi nykyisiä kohtaan, että hiusunelmasi, jos saisit päättää itse kaiken.
Noo, mulla ei oikeestaan oo mitään hiusunelmia, mutta voisin luopua takaraivolla olevasta pyörteestä :D

Mikä on tärkein oppi mitä haluat lapsesi oppivan kotoa?
Ole rehellinen, sillä pärjäät pitkälle. Ole luottamuksen arvoinen. Luota itseesi ja omiin kykyihisi.

Mikä on mukavin käsityöprojektisi? 
Tämä olikin aika vaikea kysymys. Monet projektit on lopulta ollut sellaisia, että olen ollut tyytyväinen lopputulokseen, mutta sen työn tekeminen ei ole ollut niin mukavaa (esimerkiksi ensimmäistä reppua tehdessä olin noin sata kertaa heittämässä koko homman roskiin). Tämän Hiiop-jumppiksen ja peiton tekeminen oli mukavaa, tiesin että ne on siskolle mieleiset ja tulevat käyttöön heidän pienelle vauvalle. Tuo jumppis oli muuten tosi pitkään käytössä!


Mitä blogeja luet?
Luen aika paljon blogeja, pääosin lapsiperheaiheisia. Myös ompelujutut ja ruuanlaitto + leivonta kiinnostaa. Tässä muutama blogi joita luen:
Aarteeni 
Nauravanappi
Äiti ja melukylän lapset
Kun äiti kelaa
Mistä on pienet pojat tehty
Yhteenkasvettu

Jos saisit kolmea asiaa muuttaa elämässäsi, niin mitkä ne olisi?
Tämä on paha kysymys, koska monesti ajattelen että tuon muuttaisin jos voisin, mutta en tiiä oisko elämä sen mukavampaa vaikka asioita voiskin muuttaa toisenlaisiksi. Esimerkiksi oman liikuntarajoitteen antaisin mielelläni pois, mutta en sitten olisikaan "minä". En muuttais mitään. Paitsi poistaisin jotenkin koulusta syntynyttä stressiä, vaikka oonkin sen itse aiheuttanut haalimalla ylimääräisiä kursseja.