Kaksplus.fi

torstai 27. heinäkuuta 2017

Kaikki päättyy aikanaan

Ajattelin, että jätän tämän postauksen kirjoittamatta. Lopulta päätin kuitenkin tulla raapustamaan muutaman rivin. Tuskin tästä kovin pitkää sepustusta tulee.

Innostus bloggaamista kohtaan on kadonnut, toisaalta aikaakaan ei tunnu enää olevan. Tai ainakaan syksyllä sitä ei enää ole (aloitan kokopäiväisen työharjoittelun ja teen iltaisin myös muutamia koulukursseja). Ja kun ei ole innostusta ja paloa kirjoittamista kohtaan, on vaikea saada postausta kirjoitettua silloin kun sitä aikaa jostain ilmaantuukin pieni hetki. Tämä blogi on viime aikoina vain nostanut stressitasoani, ja bloggerin avaaminen on vain ärsyttänyt. Niinpä olen päättänyt lopettaa bloggaamisen.

En poista blogia (ainakaan vielä), mutta joskus sekin saattaa tapahtua. Jatkan kuvien päivittämistä Instagramiin, sielä tulee entiseen tapaan olemaan pienistä arkisista hetkistä otettuja puhelinkuvia, ei mitään stailattuja kauniita järjestelmäkameralla kuvattuja otoksia. Tervetuloa seurailemaan, mun tili on siis @_annieni.


Kiitos sulle, joka luit juttujani. Erityisen iso kiitos sinulle, joka jaksoit kommentoida postauksia ja tsempata mua vaikeissa tilanteissa! Ette uskokaan kuinka tärkeitä ne tsempit on ollu mulle <3

Ps. Oon viime kuukausien aikana edistyny osteotomialeikkauksesta toipumisessa. Pystyn nyt kävelemään sisätiloissa melkein kaiken tarvittavan, joskus ruuanlaitossa otan pyörätuolin avuksi. Lisäksi oon viime aikoina pyöräillyt, tavoite ois käydä joka päivä edes pieni lenkki. On niin huippua kun voi nauttia liikunnasta, vieläpä ulkona kun samalla voi nauttia kesäisestä luonnosta ja raikkaasta ilmasta.

keskiviikko 5. heinäkuuta 2017

Ylitin itseni - ompelin puuvillakankaasta!

Kesällä aika taitaa kulkea jotenkin tavallista nopiammin. Tuntuu että päivät sujahtaa mahotonta vauhtia ohi ja illalla mietin, että taas jäi sekin juttu tekemättä. Haluan nauttia kesästä ja lomasta perheen kans, toisaalta pitäis kuntoilla ja koittaa jaksaa kuntouttaa jalkaa (ennen pitkää lomareissua kävin melkein päivittäin pienellä pyörälenkillä!). Koulutehtävätkin vaatii oman aikansa, joten blogi on jäänyt vähemmälle huomiolle.

Ompelin jo ennen juhannusta pikkusiskolle kukkapaidan hänen toiveidensa mukaisesti. Mulla ei ollut kaavoja käytettävissä, mutta käytin apuna siskon paitaa. Erityisenä toiveena siskolla oli saada niskaan pisarahalkio, jonka onnistuinkin yllättävän nätisti toteuttamaan.

Projektin alussa tuntui, että en todellakaan osaa ommella ohuesta puuvillakankaasta paitaa, vieläpä ilman kaavoja. Lopulta kuitenkin onnistuin, vieläpä niin hyvin että pikkusisko oli erityisen tyytyväinen uuteen paitaansa. Tässä projektissa tulin tehneeksi monia semmosia juttuja, joita en ollut aiemmin tehnyt, muun muassa tuo pisarahalkio ja itsetehty vinokanttinauha sekä kaareva helma sivuhalkioilla. Lopputulos ja hyvä fiilis todellakin palkitsi! Kiitos siskolle, kun rohkaisit matkan varrella <3 Ehkäpä uskallan kokeilla jotain vastaavaa itsellekin, josko jo ennen syksyn reissua?